Keitä me olemme

huhtikuuta 04, 2013

Keitä me olemme

Moikka!

Jos tän blogin tarina ja sen hahmot on sulle vielä täysin vieraita, tää tarinamuotoon väsätty postaus esittelee sulle tarinan tapahtumapaikat, perusidean sekä päähenkilöt taustoineen! Toivottavasti tästä on apua ^^

picfic: Keitä me olemme?

Tämä paikka on nimeltään Pahapuoli.

Se on nukkejen asuttama pieni kaupunki.

Ulkopuolisille tämä saattaa näyttää ihan viihtyisältä paikalta.

On kaunista luontoa,

sieviä taloja,

raikasta ilmaa -

ja suurisilmäisiä, siloposkisia asukkaita.

Me nuket osaamme olla kuitenkin aika väkivaltaisia.

Suloisia, mutta väkivaltaisia.

Siksi minun on rehellisyyden nimissä mainittava, että suurin osa tämän kaupungin asukkaista on rikollisia.

Tai pikemminkin olisi, jos joku osaisi määritellä rikollisen toiminnan rajat nukkeyhteiskunnassa.

Lainsäädäntö täällä on monimutkainen ja paljon epämääräisempi kuin ihmisillä.

Se ei kitke epäinhimillisyyttä mutta rajoittaa hieman sen ilmenemismuotoja – varsin kehnoin tuloksin. Siksi monet luottavat oman käden oikeuteen.

Näennäisesti lakia täällä valvoo pieni eliitti. Sen tavoitteena on puuttua julmimpiin raakuuksiin ja ylläpitää sopua eri tahojen välillä.

Todellisuudessa kyse on kuitenkin vain korruptoituneesta joukosta, jonka käsitys moraalista on yhtä hämärä kuin muillakin.

Meidän yhteiskuntamme saattaa vaikuttaa mädältä. Sitä se pääpiirteissään varmasti onkin, mutta jonkinlainen kaipuu järjestykseen ja sopuun pitää sitä silti toistaiseksi kasassa.

~ ~ ~

Minun nimeni on Sofie Prentiss.

Minä ja kolme ystävääni asumme Pahanpuolen laitamilla yhteisessä talossa.

Olemme varsin omintakeinen porukka; päädyimme saman katon alle pääasiassa sattumien saattelemana.

Vaikka kaikki meistä eivät edes pidä toisistaan, meistä on tullut erottamattomia. Kaiketi meitä pitää yhdessä jokin mystinen sielujen yhteys. Hah.

Talon asukkaista läheisin minulle on Dexter Dixon.

Hän on sietämätön poika. Pervo mielistelijä raivostuttavan kiiltävine kenkineen.

Dexter on kaupungin rikkaimman miehen ainoa lapsi, ja siksi maine ja mammona ovat olleet hänen tärkeimmät kasvattajansa elämässä.

En ole koskaan tavannut yhtä kevytmielistä, kunnianhimoista ja omahyväistä nukkea.

Dexter on opiskellut huipputuloksin yliluonnollista lääketiedettä. Hän pystyy siis käyttämään magiaa parantamisessa. Siitä taidosta on huolestuttavan usein meille hyötyä.

Minulle ja ystävilleni paljastui myös hiljattain, että hän on kaupungin vaikutusvaltaisimman rikollisjärjestön salajäsen.

Se oli meille varsin iso shokki, sillä Dexteriä on vaikea kuvitella osaksi niin kurinalaista ja vaarallista organisaatiota.

Itsevarmuutta Dexteriltä ei ole koskaan puuttunut. Hän on häikäilemättömän rehvakas lellipentu, joka rakastaa omaa ääntään ja huonoa huumorintajuaan – sekä ällöttävän yksityiskohtaisia muistoja naisseikkailuistaan…

Niin paljon kuin inhoankin Dexteriä, häpeäkseni minun on myönnettävä, että olen myös rakastunut häneen.

En anna sitä itselleni ikinä anteeksi.

Toinen asukas talossamme on Travon Canessa.

Hän on kuuluisa palkkatappaja, jolla töitä riittää.

Travon eli koko varhaislapsuutensa orpokodissa. Niistä ajoista hän ei ole kuitenkaan koskaan puhunut meille.

10-vuotiaana hänet otti huostaan kaupungin rikkain mies, herra Dixon, Dexterin isä.

Toisin sanoen Dexteristä tuli Travonille eräänlainen velipuoli. Valitettavasti nämä kaksi eivät ole koskaan tulleet hyvin toimeen.

Travonin terävä pää ja taidokas kehonhallinta kiinnittivät jo varhain herra Dixonin huomion. Hän lähetti Travonin teini-iän kynnyksellä palkkatappajan oppipojaksi, ja jo 15-vuotiaana poika hallitsi työn paremmin kuin kukaan muu pimeillä markkinoilla.

Hän on erinomainen taistelija; pimeän turvin tehtävät tilaustyöt ovat elättäneet poikaa jo vuosia.

Hän hallitsee myös mustaa magiaa, jota on säilöttynä hänen kaulakoruunsa. Se on hänen ainoa perintönsä vanhemmiltaan.

Travonilla on hyvin pessimistinen ja kyyninen elämänasenne. Hän viihtyi pitkään yksin ja nautti rauhasta omassa värittömässä kuplassaan.

Vasta Amandan tavattuaan hän alkoi huomata sosiaalisen elämän iloja. Amandaan rakastuminen oli varsinainen pelastusrengas pojan mielenterveydelle.

Palkkatappajan työ vaatii ehdotonta tunnekylmyyttä, pitkäjänteisyyttä ja hyvää kuntoa.

Työstressi onkin usein Travonin päänvaivana ja tekee hänestä räjähdysherkän äkäpussin vapaa-ajalla.

Eikä Amandan seura ole tuonut ainoastaan Travonin hyviä puolia esiin. Ensirakkaus on tehnyt hänestä ylisuojelevaisen, mustasukkaisen ja huolestuneen poikaystävän.

Seurustelusuhde on saanut hänet myös rikkomaan useita palkkatappajan työlle asetettuja sääntöjä.

Toisaalta taas Travonin pimeä puoli on asettanut Amandan monesti vaaraan.

Kolmas asukki talossamme on Amanda. Pilvilinna-Amanda.

Hän on meistä neljästä ainoa, jonka läsnäolo ei saa muita kaupunkilaisia vilkuilemaan aseitaan.

Hän on hölmö ja naiivi, kiltti ja utelias, varsinainen pikkulapsi.

Hän ei kykenisi satuttamaan edes pehmoeläintä – niilläkin kun on ”tunteet, nimet ja ennen kaikkea perheet, joihin he palaavat meidän nukkuessamme”.

Amanda on karkulainen. Hän pakeni 15-vuotiaana kotoa kiusaajien ja piittaamattomien vanhempiensa patistelemana.

Hän asettui aloilleen tähän levottomaan kaupunkiin, kun hänen enonsa kutsui tytön apulaiseksi leipomoonsa.

Sitten naapurustoon muutti Travon.

Mysteerinen ja pelottava Travon, jonka touhuja oli mielenkiintoista seurata aidanraosta.

Ja niin kahden täysin erilaisen persoonan rakkaustarina sai alkaa.

Sitten olen vielä minä: Sofie Eliana Prentiss.

(Tämä on tosin ajankohtaisempi kuva minusta. Tarkoituksenani on käydä läpi kaikki sinisen sävyt, joten värjäytin taas hiukseni.)

Olen silmämestari. Synnyin silmämestarien sukuun mahtavan edesmenneen Isak Prentissin tyttäreksi.

Silmämestarit ovat yksi yliluonnollisten nukketyyppien harvinaisimmista lajeista.

Meitä ei ole koskaan ollut paljon, ja valitettavasti lajimme on kuihtunut lähes olemattomiin viime vuosina.

Nykyään olenkin tiettävästi ainoa lajimme edustaja.

Nimi ”silmämestari” saattaakin jo paljastaa, että yliluonnollisen minusta tekevät silmäni. Niihin on varastoitunut voimia, joita isäni opetti minut hallitsemaan.