Silmämestarin tarina, luku 2

Terve~ ^^

(Ja hyvää juhannusta! :D)

Kuten edellisessä postauksessa lupasin, kuvasin kuvatarinan jatkoa teille!

En tästä sen enempää selittele, mutta sen sanon, että edellinen osa kannattaa katsoa ennen tätä. Siihen pääsee tästä.

Picfic: Kerro, kerro kuvastin...

Juliet: *hämillään* Miksi toit minut tänne? En mielelläni katso itseäni peilistä, joten tämä paikka -

Juliet: - ei tunnu kovin kotoisalta.

?: Eikö? *naurahtaa myötätuntoisesti* No, älä huoli. En viivyttele sinua täällä enää kauaa.

?: Vaikka ajatus tuntuukin sinusta vastenmieliseltä, voisitko katsoa itseäsi tähän peiliin ja kertoa, mitä näet siellä?

Juliet: *tuijottaa synkästi peilikuvaansa* Näen siellä itseni. Tietysti.

?: Kerrohan minulle sitten, Juliet, miksi sinä et näe siellä minun peilikuvaani, vaikka minä istun juuri parhaillaan vieressäsi ja kuiskin korvaasi näitä kiperiä kysymyksiä?

Juliet: *epävarma ääni* Koska sinä olet näkymätön.

?: Aivan. Ja sinähän tiedät, Juliet, että olet ainoa henkilö, joka tietää näkymättömyydestäni. 

?: Mutta viimeinen ja tärkein kysymys kuuluu: oletko varma, että olet ainoa, joka tietää minun olevan olemassa?

Juliet: Totta kai. En ikinä kertoisi sinusta kenellek-

?: *musertaa peilin hajalle* Riittää, Juliet. Et ilmeisesti aio ymmärtää pointtiani.
Dexter ja Sofie ovat saaneet tietää minusta, koska he näkivät sinut toissa päivänä. Minähän käskin sinua pysymään heiltä näkymättömissä.

Juliet: *pelästyneenä* M-mitä..? Mutta... mutta miten? Olen piileskellyt metsässä, en kuvitellut tulevani siellä nähdyksi..!

?: *hiljentää ääntään* Shh, rauhoitu. Sillä ei ole enää väliä, vahinko on jo tapahtunut. Tästä lähtien sinun on toteltava kuitenkin tarkkaan neuvojani. Jos nimittäin epäonnistumme vielä yhdenkin kerran...

?: .. meidän molempien kohtalo on sama kuin tällä peilillä.

~ Seuraavana päivänä ~

Dexter: Sofie, kuuntele minua. Se on täysin loogista, että täällä olisi toinen silmämestari. Sille ei ole mitään estettä, sillä kuten itsekin tiedät, silmämestareiden määrästä ei ole enää vuosiin pidetty kirjaa.

Sofie: *tuijottaa poikaa ahdistuneesti* Minä... minä en suostu uskomaan sitä. Dexter, ei täällä voi olla toista silmämestaria!

Dexter: Minäkin olen tästä ihan ymmälläni, mutta mitään muuta selitystä Julietin yhtäkkiselle silmien parantumiselle ei ole.

Dexter: En tiedä asiasta mitään, mutta voin uskoa, että tämä piilossa ovelasti pysynyt silmämestari on tavalla tai toisella koko tämän Juliet-hässäkän takana. Juliet on vasta nuori tyttö, joten tuntuisi realistiselta kuvitella, että hän tekisi työtään vain jonkin karismaattisen auktoriteetin ohjaamana. Tämä auktoriteetti voisi hyvinkin olla salaperäinen silmämestari. 

Sofie: Mutta.. *pudistelee päätään* ...tarkoittaako se samalla myös sitä, että meillä on taas yksi vihollinen lisää?

Dexter: *hymyilee pahoittelevasti* Siltä se alkaa ikävä kyllä näyttää.

Sofie: *huokaisee* Tämä ei voi olla enää mahdollista..

Sofie: Juuri kun luulin, että voisimme taas jatkaa elämää normaalisti, minulla onkin yhtäkkiä vastassani sekä hän että vielä silmämestari, jonka vahvuudesta meillä ei ole mitään selkoa. *haikeana* Dexter, minusta alkaa tuntua..

Sofie: *painaa päänsä vaikeroiden alas* ...että minun olisi aika luovuttaa.

En vain jaksa tätä enää!

Dexter: *hämmästynyt katse*

Dexter: *nostaa tytön päätä* Rakas silmämestarini, miksi ihmeessä sanot jotain tuollaista? Sinähän et ole luovuttamassa, okei?

Dexter: *tuijottaa tyttöä lempeästi* Tuollainen puhe on naurettavaa, joten en halua kuulla sitä enää ikinä .sinun suustasi. Toisin kuin se toinen silmämestari, sinä et ole pelkuri.

Dexter: Ymmärretty?

Sofie: *katsoo poikaa haikeana* Dexter..

Sofie: Minä...

Sofie: *irrottaa kätensä* Minä olen pahoillani siitä, että olen ollut näin vaikea...

Dexter: ?

Sofie: *nousee ylös* Taidan mennä kotiin miettimään tätä asiaa.

Sofie: *lähtee laahustamaan vastahakoisesti poispäin*

Dexter: *huutaa tytön perään* Sofie hei.

Sofie: ?

Dexter: Muistathan kävellä nopeinta reittiä kotiin? En tykkää ajatuksesta, että kävelet yksin tällaisina aikoina. Ymmärräthän?

Sofie: *hymyilee vaivalloisesti* Älä huoli, Dexu. Osaan kyllä olla varovainen.

~     ~     ~

~ tunnin päästä ~

Dexter: Hmm. Näyttää siltä, että kohta alkaa sataa.

Dexter: Toivottavasti Sofie on päässyt jo kotiin. En todellakaan pitänyt siitä, että hän lähti yksin käppäilemään kotiin.

Dexter: *huokaisee* Äh, mikä idiootti minä olen? Miksen mennyt hänen mukaansa?

Dexter: Sofie oli niin hermostuneen oloinen, että hän sai minutkin rauhattomaksi. Huh, on parasta mennä äkkiä kotiin, ennen kuin..

Dexter: *pysähtyy yhtäkkiä*

Dexter: *jähmettyy paikoilleen*

Juliet: Mitäs kuuluu, mafiapoika~?

Dexter: *ei saa sanoja suustaan kivun lamauttamana*

Dexter: ...

Dexter: *lysähtää maahan*

Juliet: *hymyilee ivallisesti* Mitä, etkö pitänytkään tästä pikku yllätyksestä? No, ei sinun tarvinnutkaan pitää. Pääasia on, että mestarini on tyytyväinen. Kenenkään muun tyytyväisyydestä minun ei tarvitse huolehtia.

Dexter: *kaatuu maahan*

Juliet: Näin siinä käy,

Juliet: - kun tietää liikaa.

~     ~     ~


Kommentit piristäisivät~! ♥ ówò