Silmämestarin tarina, luku 6

~ Edellisen osan linkki ~

toivon että pistätte musan päälle n.n

Picfic: NREM [osa 2]

Kelvin: *hyräilee hiljaa kolkolla äänellä*

"Tuonen lehto, öinen lehto,
siell’ on hieno hietakehto,"

"sinnepä lapseni saatan."

"Siell’ on lapsen lysti olla,
illan tullen tuuditella"

"Onpa kullan lysti olla,
kultakehdoss’ kellahdella,"

"Tuonen viita, rauhan viita,
kaukana on vaino, riita"

"kaukana kavala maailma."

Kelvin: *kuiskaa* Hyvää yötä, Sofie.

~ Samaan aikaan sisällä ~

Dexter: *tuijottaa keksipurkkia vatsa kurnien*

Dexter: Ah. *ilkikurinen hymy* Onko mitään parempaa kuin suklaakeksien näpistäminen keskellä yötä~

Dexter: *nappaa purkin tyytyväisenä itselleen* Tästähän on tainnut tulla minulle jo ihan rutiinia.

Dexter: Hmm.. *tuijottaa keksipurkki kainalossaan lipaston taakse*

Dexter: Onpas omituista.

Dexter: Voisin vaikka vannoa, että vielä eilen näin tuolla lipaston nurkassa Travonin myrkkypullon, jota hän piilottelee 'hätävarakeinona'.

Dexter: Pitäisikö minun huolestua siitä, että sitä ei enää näy täällä..?

Dexter: *hiipii Sofien huoneeseen* 

Ehkä Sofie sattuisi tietämään asiasta jotain.

Dexter: ?

Dexter: *tuijottaa tyhjää sänkyä* Vai on Sofie lähtenyt yölliselle kävelylle. 

Dexter: Eipä ole kovin hänen tapaistaan lähteä lampsimaan keskellä yötä ulkosalle.

Tämähän menee vain huolestuttavammaksi.

Dexter: *pukee paidan päällensä* Ehkä on parasta käydä ulkona tarkistamassa...

Dexter: ...mistä on oikein kyse.

Dexter: *kulkee kylmässä syysyössä tuulen ulvoessa*

Dexter: *tuntee kylmiä väreitä* Hrr, täälläpä on kolkkoa.

Dexter: Miksi Sofie edes haluaisi tulla lenkille tällaiseen kylmyyteen?

Dexter: *tuijottaa valppaana eteensä*

Dexter: Aivan kuin syksykin olisi saapunut tänne...

Dexter: ... tämän yön aikana.

*jostain kuuluu yhtäkkiä omituista kohinaa*

Dexter: *kääntää katseensa* Hm?

Dexter: *pysähtyy* 

Dexter: *huomaa maassa lojumassa avatun myrkkypullon*

..Sofie?

Sofie: Minä...m-minä..

Dexter: *tuijottaa tytön myrkystä tahriintunutta kättä*

Sofie: *yskii* Minä..

Sofie: *huutaa paniikissa* Mi-minä olen juonut myrkkyä!! 

Dexter: *tuijottaa tyttöä typertyneenä* Mitä..? 

Sofie: *yrittää saada henkeä* Dexter, minä...minä en tiedä, mitä tapahtui...! *yskii* En pystynyt hallitsemaan itseäni!

Dexter: Mitä ihmettä olet mennyt tekemään? Sinä siis otit sen ikivanhan myrkyn? *kiiruhtaa tytön viereen* Sinut täytyy saada äkkiä kuntoon, hitto sentään!

Sofie: *tukehtumaisillaan* Dexter... joku...joku kontrolloi ruumistani! Joku sai minut juomaan sitä!

Dexter: *huolestuneena* Sinun täytyy mennä makuullesi. Myrkky on saatava puhdistettua kehostasi.

Sofie: *lyyhistyy ahdistuneena kaksinkerroin ja jatkaa hysteerisenä* Minä olin nukkumassa. Muistan kuinka painoin pääni tyynyyn, suljin silmäni, ja samassa... *korottaa ääntään* minä herään täältä myrkkyä juoneena.

Dexter: Kelvin..

Sofie: Dexter, minun kurkkuni... *yskii* ... en... en pysty...hengittämään kunnolla...

Dexter: Älä huoli, minä hoidan sinut kuntoon. *luo kiireisesti loitsua tytön ylle* Koeta pysyä paikoillasi. 

Dexter: Tässä ei kestä kauaa.

Juliet: *katselee tilannetta heinikon suojassa* 

Juliet: Hmm, näyttää siltä, että Kelvin onnistui jälleen tempussaan. Hän toden totta sai Sofien kävelemään NREM-unessaan. 

Juliet: *naurahtaa* Miten noilla avuttomilla olennoilla voi olla mahdollisuuttakaan taistella Kelviniä vastaan? Hänhän hallitsi juuri Sofietakin kuin pientä sätkynukkea.

Juliet: No, ainakin he tietävät nyt, millaisia Kelvinin voimat todellisuudessa ovat.

Joten nyt -

Juliet: - varsinainen taistelu voi vasta alkaa.