Silmämestarin tarina, luku 18

Heipparallaa kaikille! :3 

(Ja paljon onnea Scarletille, jolla on tänään synttärit~ ♥)

Viime postaukseen tuli taas ihania kommentteja, ja ilmeisesti ehdotukseni huumoritarinasta sai jonkin verran kannatusta. n___n Se on hyvä, ensi viikolla on siis luvassa dextermäisiä pervouksia ja muita epäilyttäviä asioita.. 8) muhaha

Nyt kuitenkin vuorossa varsinaisen kuvatarinan jatkoa! Viime osasta taitaakin olla jo vähän aikaa, joten sen voi käydä kurkkaamassa muistin virkistykseksi täältä.

Pahoittelen kuvien laatua, valoitus ei ollut paras mahdollinen kuvauspaikalla >.<'

picfic: Tervetuloa teekutsuille osa 1

Sofie: Tämä jännitys tekee minut hulluksi.

Sofie: Olemme odottaneet täällä jo melkein tunnin, eikä heitä näy missään. Miksi täällä on niin ahdistavan hiljaistakin?

Dexter: Rauhoitu nyt, Softis. Meitä on kolme ja heitä vain kaksi. Sitä paitsi joukkomme koostuu palkkatappajasta, silmämestarista ja kaiken kukkuraksi erittäin ammattitaitoisesta mafiososta. *hymyilee ivallisesti* Meillä ei ole siis mitään syytä huoleen!

Sofie: Vai että ammattitaitoisesta mafiososta... *kävelee mutisten Dexterin viereen* Jos se herra Mafioso ei vaan tällä kertaa jättäisi minua yksin Kelvinin kynsiin, niin kuin viimeksi..

Dexter: Älä huoli, tällä kertaa herra Mafioso ei aio poistua hetkeksikään viereltäsi.

Sofie: *tuhahtaa* Tuskinpa vain. Sinun huomiosi herpaantuu aivan liian helposti.

Dexter: Ja pah! Kuules Softis, lyödäänkö vaikka vetoa, että--

Travon: Shh, olkaa hiljaa. *katselee valppaasti ympärilleen* Aivan kuin olisin kuullut jostain askeleita.

Sofie: *säntää hermostuneena Travonin taakse* Askeleita? Mistä päin?

Travon: En ole varma.. Ne olivat tosi vaimean kuuloisia.

Travon: Mutta olen varma, että täällä on joku~ 

Sofie: N-niinkö.? *ääni täristen* Ehkä meidän pitäisi mennä matalammaksi..

Dexter: Hahaa, olen ihmetellytkin, missä se minun taikurinhatustani karannut pupu on lymyillyt. Vaikuttaa siltä, että se on löytänyt tiensä Sofien pöksyihin  ;)

Sofie: Hiljaa, Dexter! En ole jänishousu, minä vain haluaisin meidän olevan elossa vielä huomennakin!

Travon: Pitäkää nyt jo suunne kiinni molemmat.

Travon: *huomaa yhtäkkiä kallion takana hahmon*

Travon: Amanda..? *tuijottaa hämillään kallion taakse* Se on todella hän! Mitä ihmettä hän tuolla tekee?

Dexter: Ehkä tämä on taas Kelvinin ansa. Kelvin saattaa piileskellä siellä Amandan kanssa ja hyökätä, jos menet lähemmäs. 

Sofie: Sitä minäkin aavistelen..

Travon: Niin luultavasti, mutta mitä me sitten teemme? *ärtyneenä* Pitääkö minun vain odotella täällä, kun se hullu pitää tyttöystävääni vankinaan?

Dexter: Voithan sinä mennä, kunhan tiedostat riskit.

Dexter: Me tulemme heti perässä, jos näyttää siltä että veri alkaa roiskua.

Travon: Hyvä.

Travon: *lähtee kapuamaan tukkia pitkin kalliolle* 

Travon: Amanda? 

Travon: Amanda, oletko kunnossa?

*vetää kirveensä esille*

Teekutsut voivat alkaa.

~      ~      ~

Juliet: Ennen kuin ammun sinut ja viskaan ruumiisi tuonne mutajokeen..

Juliet: .. niin olisi hauska kuulla, mitkä mahtavat olla sinunlaisesi typerän teloittajan viimeiset sanat.

Lili: Oikeastaan minulla olisi vain yksi kysymys:

Toitko sinä minut tänne ammuttavaksi Kelviniltä salaa?

Juliet: *ärtyneenä* Se ei kuulu sinulle.

Lili: Ymmärrän. *hymyilee* Älä huoli. Vaikka Kelvin ei antanutkaan sinulle lupaa tappaa minua, se ei tarkoita, että hän välittäisi minusta.  

Lili: Kelvin ei voi tappaa minua, koska minä pelastin hänen henkensä kauan aikaa sitten. Hän on jo pitkään yrittänyt päästä eroon kummallisesta kiitollisuudeksi kutsutusta tunteesta, josta hän kärsii.

Lili: Ja siksi minulla onkin etulyöntiasema. Kelvin voi ärsyttää ja vihata minua niin paljon kuin tahtoo, mutta tappamaan hän ei minua pysty. Se on hänen ainoa tapansa osoittaa kiitollisuuttaan minulle.

Juliet: *karjuu vihaisena* O-ole hiljaa, typerä teloittaja! Minä kuitenkin pystyn tappamaan sinut tässä ja nyt!

Lili: En olisi niin varma. *tytön käteen ilmestyy yhtäkkiä teloittajan ase*

Lili: *kääntyy salamana ympäri*

Juliet: *kuulee laukauksen*

Juliet: *pudottaa aseensa*

Juliet: Sinä.. *hipaisee vatsaansa*

Juliet: Sinä ammuit minua..

Lili: Olen pahoillani.

Lili: Toivotaan, että Kelvinillä on tarpeeksi sydäntä pelastaa sinut.

Juliet: *lysähtää maahan täristen*