Silmämestarin tarina, luku 17

Terve terve  ^.~

Aijai, ette voi kuvitella kuinka paljon mun teki mieli tehdä joku kunnon aprillipila tähän postauksen alkuun. Meinasin jo laittaa otsikoksi jotain tyyliin 'Lopetan nukkeilun' tai 'Myyn nukkeni', mutta onneksi pystyin vastustamaan kiusausta 8---D

Wohooo, omistan itsekuria!~

Poden muuten edelleen sitä samaista flunssaa, josta valittelin jo viime postauksessa, joten tän kuvatarinan kuvaaminen oli...köh kärsimystä. :D Nyt kyllä ehkä vähän kaduttaa, että menin puolikuntoisena kyykkimään ulos, mutta ainakin tarina tuli tehtyä.
Hope you like it! :3
(Ja käykäähän kurkkaamassa edellinen osa, jos ette ole sitä vielä lukeneet)


picfic: Manipulaatio

Kelvin: Tiedät, minne mennä~
*katsoo tarkasti ilmaan haihtuvaa esinettä*

Juliet: Saitko sen lähetettyä?

Kelvin: Sain.

Juliet: Hyvä. *hymyillen* Amanda on nyt valmis, hän odottaa sinua tuolla metsänreunassa.
Tuletko?

Kelvin: *nousee ylös tyytyväisenä* Mielelläni.

Juliet: Tässä tämä koekaniinimme nyt on, ruokittuna ja tainnutettuna. *osoittaa Amandaa* Laitoin hänen ruokaansa uuden annoksen unilääkettä.

Kelvin: *katsoo tyttöä pitkään* Hän tosiaan nukkuu sikeästi. Hyvin tehty, Juliet.

Kelvin: Ainiin, suosittelen sinua poistumaan toimenpiteen ajaksi. En ole ennen kokeillut manipulointitemppua, joten voi olla vaarallista seistä liian lähellä. Saatat tulla sokeaksi.

Juliet: Hyvä on. Ilmoita sitten kun olet valmis. *lähtee kapuamaan rinnettä ylös*

Kelvin: *laskee katseensa tiukasti nukkuvaan tyttöön*
Noniin, Amanda~

Kelvin: Valitit siitä, että tunnet itsesi voimattomaksi ja hyödyttömäksi. *ottaa tytön kädestä kiinni* Voin kuitenkin vakuuttaa sinulle, että kun olen testannut manipuloimistemppuani sinuun, et enää koskaan tunne niin.

Mutta toisaalta -

Kelvin: - sen jälkeen et tunne mitään muutakaan.

~        ~        ~

Travon: *harppoo nurmikentän läpi*
Dexter, minulla on asiaa.

Dexter: Kerro toki, mutta tekisitkö sen kaksikymmentä senttiä sivummassa, jotta et estäisi auringon pääsyä iholleni?

Travon: ... *siirtyy ärtyneenä hieman sivuun*

Travon: Mietin vain, jos sattuisit tietämään missä Amanda on.

Dexter: Hmm, enpä kyllä tiedä.
Mutta nyt kun satuit tulemaan siihen, niin kävisitkö reippaana poikana hakemassa minulle sisältä vähän tuoremehua ja sen viinerin, joka on siinä pöydäl--

Travon: *kääntyy ympäri kuuntelematta pojan jorinoita* Mihin ihmeeseen hän on mennyt? Olin kaksi päivää työmatkalla, eikä kumpikaan sinusta tai Sofiesta tiedä, missä hän on nyt.

Dexter: Hetkonen, eikö hän ollutkaan sinun seurassasi? Luulin sinun ottaneen hänet mukaan reissuun.

Travon: *ärähtää* Et kai ole tosissasi? Tarkoittaako tämä, että kukaan meistä ei ole nähnyt Amandaa kolmeen päivään? Voi helvetti, mihin hän on --

*pojan lauseen keskeyttää vaimea kilinä*

Travon: Mitä..?

Travon: *huomaa metallisen kapistuksen ilmestyvän kädelleen*

Dexter: Mikä se ääni oli? Kuulosti siltä kuin joku olisi saanut viestin.

Travon: Niin minä taisin saadakin..?

*laitteesta alkaa hehkua valoa*

Travon: ? *katsoo hämillään valosta muodostuvaa kuvaa*

"Iltaa, Travon Canessa.
Jotta estäisin turhat kohtaamisemme, päätin lähettää sinulle tämän viestin kasvotusten puhumisen sijaan. Uskon, että osaat arvostaa huomaavaisuuttani.

Travon: *kuuntelee mykistyneenä laitteesta kaikuvaa Kelvinin ääntä*

"Viestini koskee Amandaa, sillä minulla oli hänen kanssaan muutama päivä sitten mielenkiintoinen keskustelutuokio.
Amanda vaikutti hyvin surulliselta, joten päätin piristää hänen mieltään tarjoamalla unilääkkeellä maustettua suklaata."

"Amanda nukahti välittömästi, joten vein hänet pieneen varastohuoneeseen jatkamaan päiväuniaan. Siellä hän on saanut viettää nämä viimeiset päivät. Ensimmäisenä päivänä hän vakuutteli minulle oven läpi, että Travon tulisi hakemaan hänet pois. Toisena päivänä hänen uskonsa poikaystäväänsä alkoi kuitenkin hiipua."

Dexter: *tulee Travonin viereen kuuntelemaan*

"Ihmettelet varmaan, Travon Canessa, mikä tämän viestin tarkoitus on.  No, tietenkin halusin kertoa huolestuneelle poikaystävälle hieman kuulumisia armaastaan. Ensisijainen tarkoitukseni oli kuitenkin ilmoittaa, että huomisiltana minä ja Juliet haluaisimme kovasti tavata sinut, Dexterin sekä Sofien Räävämetsän sydämessä. 
Jos haluat vielä nähdä tyttöystäväsi, toivon sinua suhtautumaan kutsuuni myötämielisesti.
Ystävällisin terveisin Kelvin."

*ruutu pimenee ja laitteesta nousee savupilvi*

Travon: ...

Travon: *pudottaa laitteen maahan pidätellen vihaansa* Se pieni niljakas...

Dexter: Mitä me teemme?

Travon: *puristaa hampaansa yhteen* Ei meillä ole muita vaihtoehtoja kuin vastata kutsuun myöntävästi. Heillä on Amanda.

Travon: Täytyy käydä hakemassa aseita teekutsuja varten.


~        ~        ~

Juliet: Sait siis tempun onnistumaan? *katselee tyttöä uteliaana*

Kelvin: *nyökkää* Kaikki sujui ongelmitta.

Juliet: Onko hän nyt siis ... käskytettävissä?

Kelvin: Kyllä, hän tottelee käskyjä ilman pienintäkään epäröintiä. Hän on siis kokonaan hallinnassamme.
*korottaa ääntään*

Herää.

Amanda: *avaa silmänsä*

Kelvin: Tapa.

Amanda: *siirtää kätensä nopeasti kirvestä kohti*

Amanda: *syöksyy Julietia kohti*

Juliet: E-ei, älä --

Kelvin: Seis.

Amanda: *pysäyttää kirveen välittömästi*

Juliet: *henkäisee pelästyneenä*

Kelvin: Kuten huomaat, hän ottaa käskyjä vastaan kuin kone.

Kelvin: *kääntyy Julietin puoleen* Eiköhän tällä tytöllä saada ainakin mafiosot ja palkkatappajat Sofien ympäriltä kaadettua~

Juliet: *avaa varovasti toisen silmänsä* Kyllä varmasti.

Juliet: Siitä ei ole epäilystäkään.