Haamujen tarina, luku 19

Moi! :3

Whoah enää viikko koulua jäljellä, mitäs ihmettä tää nyt on. ;__; Aika on menny ihan hujahtaen, justhan vasta ensilumi satoi maahan! 

Vaikka koulua on enää vain viikko jäljellä, mulle se on nimenomaan se pahin viikko: koeviikko. En tykkää, en tykkää.. Mutta jos selviän kokeista (varsinkin biologian kokeesta) hengissä, aion pistää taas turbovaihteen päälle täällä blogin puolella ja ruveta tekemään postauksia aktiivisemmin! 83 Haluun, että tästä kesästä tulee vielä viime kesääkin awesomempi.

Kiitos muuten älyttömästi taas teille ihanille kommentoijille, piristätte mun jokaista päivää söpöillä kehuillanne ja kannustuksellanne. <3 Ilman teitä ei olisi luultavasti tätä blogiakaan enää olemassa. Iso hali teille kaikille! >u< *virtuaalihali* 

Tällä kertaa luvassa olisi tarinaa, eli ottakaahan mukavat asennot tuoleissanne! Ja kuten aloituskuvasta saatoitte huomata, Dexter on saanut vanhan peruukkinsa takaisin. En jostain syystä kamalasti pitänyt siitä uudesta reuhkasta, joten päätin antaa Dexterin nauttia vanhasta lookistaan pitkästä aikaa.

Toivottavasti pidätte niin tarinasta kuin Dexun vanhasta hiustyylistäkin! ^-^

picfic: Kertomus petturista

Sofie: Minä uskon, että sinä pystyisit siihen.

Sofie: Jos vain löytäisimme jostain kunnolliset ohjeet, voisit varmasti palauttaa Melodyn ennalleen. Ei se niin vaikeaa voi olla, vai mitä?

Dexter: Voi Sofie... Olen suorastaan imarreltu, miten paljon luotat parannuskykyihini.

Dexter: Mutta miten voisin parantaa olennon, jota en edes näe? *naurahtaa* En ole koskaan kuullut mistään haamujen anatomiasta. Eiväthän ne varsinaisesti ole edes olemassa!

Sofie: Hei, mihin se sinun "olen Dexter ja pystyn mihin vain" -asenteesi on kadonnut? Melody tarvitsee apua, ja sinä olet ainoa toivomme. Nyt vähän positiivista asennetta peliin!

Dexter: Edes minä en pysty pelastamaan ihan kaikkia. Valitan, Softis!

Travon: *väijyy nurkan takana hiljaa*

Sofie: Kai sitä voi silti yrittää! Eihän siinä voi mitään hävitäkään.

Travon: *pistää aseen taskuunsa*

Celeste: No, oletko valmis? *kietoo hiuksensa Travonin olkapäälle* 

Travon: Valmis tappamaan yhden tärkeimmistä ystävistäni? *tuhahtaa happamasti ja vetää tytön hiukset pois* Toki.

Celeste: Älä jaksa marista, Travon-hyvä. Sinä ihan itse valitsit, että hankkiudut mieluummin Sofiesta eroon ja saat siitä hyvästä tyttöystäväsi takaisin elävien kirjoihin. 

Celeste: Kun olet tehnyt tämän, minä tuon tyttöystäväsi vaikka lahjapaketissa kotiovellesi. Tuskin enää edes muistat harmitella Sofieta, kun pääset jatkamaan elämää kullannuppusi kanssa.

Travon: Tuskin se ihan niin helppoa on.

Celeste: Omatunto on ihmeellinen asia. *puuskahdus* Edes kaltaisesi menestyvä palkkatappaja ei näytä pääsevän siitä eroon.

Celeste: Mutta olisiko sinun nyt korkea aika mennä? Ei tässä ole koko päivää aikaa odottaa.

Travon: Hmh, hyvä on. Pidättele sinä Dexteriä sillä välin. En halua, että hän joutuu näkemään.

Celeste: Tottahan toki~

Travon: *raahautuu Sofien ja Dexterin luo*

Celeste: Onpa sääli, ettei Dexter pääse näkemään. Minä odotin, että tästä tulisi kunnon viihdyttävä ja verinen taistelu. Ehkä asia on vielä korjattavissa, jos en osaisikaan pidätellä Dexteriä tarpeeksi kauan.

Dexter: *kääntyy tulokkaaseen päin* Travon! Mitäs sinä tähän aikaan aamusta täällä saapastelet? 

Travon: Minä tahtoisin puhua sinun kanssasi, Sofie - kahdestaan. Voisimmeko mennä jonnekin sivummalle?

Sofie: Ai, no mikäs siinä. *nousee riippumatosta*

Dexter: Onpas salamyhkäistä. Menettekös te suunnittelemaan minun synttärijuhliani? 8)

Travon: Ei.

Sofie: Mitä asiasi koskee?

Travon: Kerron sitten kun olemme vähän kauempana.

Travon: *ohjaa Sofien nurkan taakse, pois Dexterin näkyviltä*

Dexter: *sulkee huokaisten silmänsä* Hohhoijaa, mokomat valehtelijat. Tietenkin he menivät suunnittelemaan minun juhliani~

Celeste: Pelkäänpä, että olet väärässä.

Dexter: *avaa silmänsä hämillään* Hm? Kukas sinä olet?

Celeste: Minä olen Celeste Travert. Olet varmaan kuullut minusta joskus?

Dexter: *nousee ylös* Oh, olenpa hyvinkin! Hauska tavata, arvon noitaneiti. Mikä suo meille tämän kunnian saada teidät pihallemme?

Celeste: Tulin vain kertomaan, että Travon vei juuri Sofien ammuttavaksi.

Dexter:  Jaaha, vai sillä tavalla. *naurahtaa huvittuneena* Nyt kyllä erehdytte. Travon ja Sofie ovat hyviä ystäviä, kuin paita ja peppu. Tai ei, minä ja Sofie olemme kuin paita ja peppu. He ovat ehkä enemmänkin kuin...paita ja asialliset housut.

Celeste: Ehkäpä, mutta joskus on tehtävä epämiellyttäviäkin tekoja, jos palkkiona on jotain ystävääkin arvokkaampaa. Kannattaisi pitää kiirettä, jos haluat vielä pelastaa tyttösi.

Dexter: *mataloittaa ääntään* Mistä sinä oikein puhut?

Dexter: *kuulee samassa Sofien parahduksen* 

Celeste: Mitäs minä sanoin?

Dexter: Sofie..?

Dexter: *pinkaisee juoksuun*

Dexter: Mitä.. *puuskuttaa pelästyneenä* .. mitä sinä teet, Travon?

Travon: *mulkaisee Dexteriä* Suosittelen sinua häipymään, Dexter. Tästä ei tule kaunista katsottavaa.

Sofie: *kähisee peloissaan* Dexter..