Haamujen tarina, luku 24

picfic: Rakkaus tekee sokeaksi, viha sokeammaksi [osa 2/2]

~ Viimeinen osa ~

Celeste: Oletteko valmiita silmämestarin metsästykseen, ystäväni?

Travon: *käärii hihojaan huulta purren*

Lili: *puristaa asetta rystyset valkoisina* 

Celeste: *kylmä naurahdus* Minä voin antaa teille lähtölaskennan, jotta tästä tulisi vähän virallisempaa. *korottaa ääntään*

Kolme.

Kelvin: *ajattelee kärsimättömänä* Toimikaa, silmät. Toimikaa. 

Celeste: Kaksi.

Celeste: Yksi.

Kelvin: *hajottaa köyttä voimiensa rippeillä*

Celeste: Menoksi.

Kelvin: *ryntää äkkiä pois tulilinjalta*

Celeste: Kappas, pieni saaliseläimemme koettaa pakenemista. Mielenkiintoinen valinta häneltä~

Lili: *juoksee Travon kannoillaan pojan perään*

~      ~      ~

Kelvin: Hitto, minä olen ihan liian heikossa kunnossa tähän. *painautuu seinää vasten kulman takana*

Kelvin: Minä en pärjää niille. En molemmille.

Kelvin: *kuulee Lilin lähenevät askeleet*

Kelvin: *yllättää tytön potkaisemalla tämän maahan*

Kelvin: Lili, sinun täytyy kuunnella minua. *pitää rimpuilevaa tyttöä paikallaan*

Lili: Kuunnella sinua? Oletko menettänyt lopullisesti järkesi? *yrittää kiemurrella irti*

Kelvin: Mitä ikinä Celeste lupaakin teille, voin vannoa että hän ei pidä lupaustaan. Ette hyödy siitä mitään, jos tapatte minut. Ruokitte sillä vain Celesten valtaa.

Lili: *yrittää hapuilla kädellään asetta*

Kelvin: *paiskaa toisen jalkansa aseen päälle* Ymmärrätkö, mitä sanoin? Sinun täytyy uskoa minua Lili. Tätä taistelua ei kuuluisi käydä enää meidän välillämme--

Kelvin: *tuntee yhtäkkiä kovan iskun selässään*

Travon: *ottaa tytön aseen maasta* Olen pahoillani, Lili. Minun on tehtävä tämä sinun puolestasi Amandan vuoksi.

Travon: *osoittaa Kelviniä*

Kelvin: *vapauttaa nopeasti silmiensä energiaa*

Travon: *lysähtää maahan Kelvinin voiman vaikutuksesta* Hnghh, helvetti! Lopeta!

Kelvin: *nousee ripeästi jaloilleen*

Travon: Ei, ei enää pakenemista. *ryntää ottamaan pojan jalasta kiinni*

Sofie: Travon!

Sofie: Travon, lopeta!

Dexter: *vetää Travonin pois Kelvinin kimpusta*

Travon: Mitä helvettiä? Päästä irti, Dexter!

Juliet: *juoksee Kelvinin luokse ja kietoo tämän syliinsä huolestuneena* Kelvin, oletko kunnossa?

Sofie: Teidän kaikkien täytyy nyt rauhoittua, okei?

Travon: Mitä hittoa sinä puhut, Sofie? *karjuu vihoissaan* Minä olin juuri tappamaisillani tuon paskiaisen! Olisimme päässeet hänestä eroon – ja minä olisin saanut Amandan takaisin!

Sofie: Travon, tappamalla Kelvinin sinä et taistelisi perimmäistä vihollistamme vastaan. Kelvin on ollut pelkkä pelinappula tässä sodassa!

Travon: Mitä sinä oikein selität? Kelvinin takia kaikki meidän läheisemme ovat kuolleet! *karjuu kurkkunsa käheäksi* Miksi yhtäkkiä asetut hänen puolelleen?

Dexter: Katso tuota poikaa, Travon! Katso häntä. Luuletko todella, että tuon kouristelevan pikkupojan suurin tavoite elämässä olisi Sofien tappaminen? 

Sofie: Tämä sota ei ole Kelvinin, Travon. Tämä on ollut alusta lähtien Celesten kontrolloimaa sotaa silmämestareita vastaan. Hän on käännyttänyt meidät kaikki toisiamme vastaan – hän on antanut Kelvinille määräyksiä, joiden takia Kelvin on ajautunut meidän viholliseksemme näiden vuosien aikana. Kelvin on ollut pelkkä välikäsi, Celesten sätkynukke.

Travon: *jähmettyy paikoilleen* Ei...ei se voi olla.

Juliet: *parkaisee kauhuissaan* Sofie!

Juliet: Kelvin... minä en tunne hänen hengitystään! Hän lakkasi hengittämästä!

Sofie: Dexter, mene auttamaan häntä!

Dexter: *kiirehtii Kelvinin luokse*

Dexter: *nostaa Kelviniä käsivarsilleen* Hitto, en tunne lainkaan pulssia. Myrkky ja fyysinen rasitus eivät olleet kaiketi hyvä yhdistelmä hänen elimistölleen.

Dexter: Sofie, hae minun kirjahyllystäni äkkiä Tuhat ja yksi myrkkyä -niminen kirja! En osaa tehdä muuta kuin elvyttää, jos en saa sitä pian.

Sofie: Hyvä on. *ampaisee juoksuun*

Dexter: Vauhtia!

Celeste: Voi, mikä jännitysnäytelmä tästä syntyikään! *kävelee kuuloetäisyydelle, lähemmäs tajutonta Kelviniä* Tällaista minä kaipasinkin.

Celeste: *naurahtaa lempeästi* Toivottavasti ymmärrätte, ettei kirjoista ole enää mitään apua. Myrkky on jo alkanut vaikuttaa, ja hän kuolee pian.

Juliet: *mulkaisee Celesteä vihaa kihisten* Sinä.

Juliet: *nostaa Lilin aseen tyttöä kohti* Sinun takiasi hän kuolee. Sinun takiasi hän joutuu kuolemaan minun käsivarsilleni!

Juliet: *kähisee ääni vihasta täristen* Kerro minulle yksikin hyvä syy, noita, miksi en tappaisi sinua.

Celeste: *kohauttaa harteitaan huvittuneena* Suoraan sanottuna en keksi yhtään hyvää syytä. Siinä mielessä olet siis oikeassa. Mutta siitä en olisi niinkään varma, rohkenetko todella tekemään moisen tempauksen.

Juliet: Kuinka niin? Miksen muka rohkenisi?

Celeste: *virnuilee* Koska siinä tapauksessa Travon ja Lili eivät koskaan tule saamaan haamuläheisiään takaisin elävien kirjoihin. Uskallatko ottaa heidän vihansa niskoillesi?

Travon: Laske se ase, Juliet! Nyt! Et saa tappaa häntä!

Lili: Me tarvitsemme häntä vielä! Odota--

*laukaus*

Celeste: *tuntee veren noruvan sormiensa välistä*

Celeste: *lysähtää polvilleen*

Juliet: Mitä..?

Juliet: *kuiskaa järkyttyneenä* Mutta...enhän minä tehnyt mitään?

Celeste: *kaatuu elottomana maahan*

Juliet: Minä en ampunut häntä, minä... minä vannon!

Travon, Lili & Dexter: *tuijottavat ruumista jähmettyneinä*

Juliet: Miten se on mahdollista?

Amanda: *laskee asetta heinikon suojissa* Olen hirveän pahoillani, Celeste-noita.

Amanda: Mutta nyt sinä et enää koskaan piinaa ystäviäni.

~ Kaksi päivää myöhemmin ~

Lili & Travon: *tutkivat laatikkoa vaiteliaina*

Travon: En ymmärrä, miten olen voinut olla niin sokea viime kuukausien aikana. Tunnen itseni ihan idiootiksi. 

Lili: Niin minäkin, kieltämättä. *huokaisee* Uskomatonta, miten typeriä ja lapsellisia asioita Celeste sai meidät loppujen lopuksi tekemään.

Travon: Toivottavasti annat minulle jonain vuosikymmenenä vielä anteeksi. *hetken hiljaisuus* En todellakaan halua menettää sinua, Lili. Olet loppupeleissä ainoa järkevä ystäväni.

Lili: *naurahtaa* Et sinä minusta eroon pääse, älä huoli. *nostaa kätensä*
Kättä päälle?

Travon: Kiitos. *hymyilee vinosti* Mutta jos vielä joskus joudumme kilpailemaan Kelvinin tappamisesta, anna minulle vähän etumatkaa, jooko?

Lili: Pyh, älä luulekaan. *virnistää ilkikurisesti* Minä kamppaan sinut jos ehdit edelleni.

Lili: Mutta nyt minä jätän sinut valmistautumaan suureen hetkeesi. Onnea matkaan, Travon! Uskon että kaikki menee hyvin.

Travon: Mitä? *köhäisee nolona* Miten sinä sait tietää minun aikeistani?

Lili: Dexter kertoi! Ja ihan kuin en olisi muka huomannut, mitä sinä poimit sieltä laatikosta.

Travon: *raapii kiusaantuneena takaraivoaan* Kirotun Dexter...

Lili: Jos kuitenkin epäonnistut, voit tulla itkemään olkapäätäni vasten milloin vain. Löydät minut Dexterin työhuoneesta - menen sinne katsomaan, missä kunnossa Kelvin on.

Travon: *mutisee jotain epämääräistä* Joo joo..

Travon: *vilkaisee vielä kerran laatikon pohjalle ja tuijottaa asetta*

Travon: *hymyilee hieman*

Amanda: Etkö voisi jo kertoa, mihin olemme matkalla? ;_; Onko jotain sattunut?

Sofie: Pahoittelen, mutta minulla ei ole oikeutta kertoa, mistä on kyse!

Amanda: *hämillään* Kenellä se oikeus sitten on?

Sofie: *hymyillen* Hänellä.

Travon: Hei, Sofie.. ja Amanda.

Amanda: Travon..? Mutta..mutta eihän hän näe eikä kuule minua!

Sofie: Ei niin. Siksi minä olenkin täällä hänen oppaanaan.

Sofie: Amanda on tässä, aivan vieressäni.

Travon: Kiitos, Sofie.

Sofie: *menee muutaman askeleen kauemmas*

Amanda: *tapittaa Travonia ymmällään*

Travon: Tuota.. mistähän minä aloittaisin..

Travon: *vaivaantuneena* Äh, tämä olisi niin paljon helpompaa jos näkisin sinut, mutta yritetään nyt kuitenkin.

Travon: *nostaa katseensa kurkkuaan karaisten* Minä tiedän, Amanda, mitä sinä teit Celestelle. Sinä ammuit hänet sillä aseella, jonka löysit haamujen löytötavaralaatikosta.

Travon: Sinä siis ammuit tietoisesti ainoan henkilön, joka olisi voinut loihtia sinut takaisin ihmiseksi – ainoan henkilön, jonka avulla olisimme voineet elää taas yhdessä.

Amanda: *luo katseensa häpeissään alas*

Travon: *hymyilee hieman* Ja sen takia minä rakastankin sinua niin hirvittävästi.

Amanda: *hämillään* M-mitä..?

Travon: Se oli juuri sellainen teko, jonka vain sinä kykenisit tekemään, Amanda. Sinä ja sinun suuri sydämesi.

Travon: Olit valmis pelastamaan kaikki läheisesi, kaikki Julietia ja Kelviniä myöten, vaikka tiesit sen tarkoittavan sitä, että sinä et voisi enää muuttua takaisin ihmiseksi. Sitä minä sinussa juuri rakastan; sinun epäitsekkyyttäsi.

Travon: Ja toki on olemassa myös miljoonia muita piirteitä, joita minä sinussa rakastan. Jopa haamuna sinä olet ollut herttaisempi kuin kukaan meistä elävistä.

Travon: Minun täytyy myöntää.. *kaivaa povitaskuaan* ..että jos olisin saanut sinut takaisin ihmiseksi, minä olisin käynyt ostamassa kalleimman mahdollisen sormuksen ja kosinut sinua saman tien.

Travon: Mutta koska jäitkin jaloutesi ansiosta haamuksi, minun on kosittava sen sijaan yhdellä vääntyneellä korvarenkaalla, jonka löysin siitä haamujen löytötavaralaatikosta tänään. Ansaitsisit paljon parempaa, mutta..

Travon: Toivon silti, että vastaisit myöntävästi.