Kellosepän tarina, luku 11

picfic: Tapaaminen

Travon: *sujauttaa aseensa närkästyneenä povitaskuun* 

Travon: Helvetin työhommat – aina kasautumassa kun niitä vähiten tarvitsisi. 

Travon: No, ehdinhän minä pitää kokonaiset kaksi päivää vapaata.

Dexter: Travon, moro! Olenkin etsinyt sinua.

Travon: *havahtuu ajatuksistaan* Mitä nyt?

Dexter: *heilauttaa kättään hilpeänä* Kunhan tulin juttelemaan parhaalle kamulleni. Mitä äijä?

Travon: "Mitä äijä?" Oletko tosissasi? *puuskahtaa* Sinun mielistelytaitosi ovat kyllä edelleen sysisurkeat. Mitä sinä nyt haluat?

Dexter: Miten niin mitä minä haluan? En minä mitään halua! *nauraa hermostuneesti* 

Travon: Ihanko tosi? Et ole siis mitään palvelusta vailla?

Dexter: *hieroo niskaansa vaivaantuneena* No, nyt kun kerran otit asian puheeksi, niin olisi minulla kyllä yksi pikkuruinen pyyntö.

Travon: Yllättävää.

Dexter: Voisitko millään pitää Sofieta silmällä iltapäivällä? Hän pääsee aikaisin töistä, mutta Bruno on tulossa katsomaan tänään sitä rohjaketta, joten en voi antaa Sofien törmätä häneen.

Travon: Äh, ei minulla ole aikaa siihen. Minulla on pirusti töitä.

Dexter: Ole kiltti! Tiedät hyvin, millainen liero serkkuni on! En tahdo, että Sofie tapaa häntä.

Travon: Ei hän ole lainkaan sinua pahempi, Dexter. Jos Sofie pystyy sietämään sinun seuraasi, ei sinun serkkusi ole hänelle mitään uutta. Myöntäisit vain, ettet tahdo Sofien tapaavan Brunoa, koska pelkäät tämän vikittelevän tyttöystäväsi.

Dexter: *lyyhistyy polvilleen anovasti* Hyvä on, hyvä on! En tahdo, että Bruno saa tietää Sofiesta. En luota häneen pätkääkään! Voisitko nyt vain auttaa avutonta polvillaan anovaa nukkea hädässä?

Dexter: Lupaan siivota huonettasi vuoden ajan! Voin myös pyykätä vaatteesi ja tehdä niistä mansikan tuoksuisia sillä uudella pesuaineella. ♥

Travon: Hmm, tuosta sainkin idean.

Travon: *kääntyy Dexteriin päin* Hyvä on, minä lupaan pitää Sofielle seuraa, mutta vain jos lupaat olla ikinä enää astumatta huoneeseeni jalallasikaan tai olla lainaamatta vaatteitani.

Dexter: Mahtavaa! Minä lupaan. *taputtaa poikaa kiitollisena olalle* Kiitos, Travon. Olet suosikkini talostamme – heti minun ja Sofien jälkeen.

Travon: Riittää jo. *pyyhkäisee pojan käden olaltaan* Käyn tekemässä yhden työkeikan, sitten menen Sofielle seuraksi ja yritän vaikka pidätellä häntä työpaikallaan.

Dexter: Hienoa, hienoa! Tiesin että sinuun voisi luottaa. 8-)


~      ~      ~

Travon: *lähestyy kioskia*

Sofie: *hämmästyneenä* Travon?

Sofie: Mitä ihmettä sinä täällä teet? Onko jotain sattunut?

Travon: Ei, ei missään nimessä. Ajattelin vain tulla katsomaan sinua ja kioskiasi, kun olin tässä ohikulkumatkalla.

Sofie: A-ai?

Travon: Miten kauppa käy?

Sofie: En menisi kehumaan. Vain muutama asiakas koko päivän aikana. *pyörittelee silmiään*
Surkein kesätyö ikinä.

Travon: Älähän nyt. Ei kai se niin kurjaa voi olla. Nuohan näyttävät herkullisilta.

Sofie: Todellako? Haluatko maistaa jotain? Talo tarjoaa.

Travon: No, minä en ole oikein makean ystävä, kuten tiedät...

Sofie: Maistaisit nyt. Nuo donitsit menevät roskiin, jos niitä ei tämän päivän aikana syödä.
En kestä ruuan haaskausta.

Travon: Hyvä on sitten. *ottaa kiusaantuneena yhden leivoksista*

Sofie: *nojaa tylsistyneenä pöytään* Minun on  pakko löytää ensi kesäksi jotain mielekkäämpää työtä. Opiskelusta on turha unelmoida, jos en saa tuloja ensi vuonna –

Sofie: *huomaa kulman takana omituisen hahmon*
Mmh?

?: *luo Sofieen nopean katseen*

Sofie: Kuka tuo on..?

Travon: Mitä tarkoitat? *vilkaisee Sofien tuijottamaan suuntaan* Minä en näe ketään.

Sofie: Tuolla on joku kalpean näköinen tyttö... Tummat hiukset ja siniset silmät.

Travon: Haamuko?

Sofie: Ehkä.

?: *pakenee kulman taakse*

Sofie: Eikä, nyt hän lähtee karkuun!

Sofie: Hei, odota! *pinkaisee ylös tuolista*

Sofie: Älä mene! *juoksee perään*

Travon: Sofie?

Sofie: Minun täytyy löytää hänet. Aivan kuin hänellä olisi ollut jotain asiaa...

Sofie: *kiiruhtaa kulmalle*

Sofie: Minne sinä –

Sofie: ??

Sofie: ...Mitä ihmettä? *juoksee lähemmäs*

Sofie: *säntää tytön viereen kauhuissaan* Haloo, kuuletko minua?

Sofie: Mitä hittoa on tapahtunut?

Sofie: *huomaa lähes tyhjän lääkepurkin* Voi hitto.

Sofie: Travon! Tule tänne! Täällä tarvitaan apua.

Sofie: *katsoo huolestuneena tajutonta tyttöä*
Pian!


~      ~      ~

Bruno: *kurvaa pihaan ja sammuttaa moottorin*

Bruno: Terve, serkkupoika! Siitähän onkin vierähtänyt jo tovi, kun viimeksi näimme. Viisi, kuusi vuotta?

Dexter: Todennäköisesti enemmänkin. Silloin sinulla oli vielä henkarin koukku kätenäsi.

Bruno: Ja sinulla kaksi purkkia enemmän geeliä hiuksissasi. *astuu naurahtaen alas mönkijän selästä*
Niin ne ajat muuttuvat. Kuinka isäsi voi?

Dexter: Samaan tuttuun tapaan, kierii rahassa ja nauttii Salvadorin lämmöstä.

*paiskaavat kättä*

Bruno: No, näytähän sitä tyttöystävääsi.

Dexter: Tässähän tämä – kaikessa kummallisuudessaan. En vain pysty käsittämään, mikä se on.
...Ja lakkaisitko kutsumasta sitä tyttöystäväkseni?

Bruno: Hyvä on. *naurahtaa hymyillen* Mistä löysit tämän löydöksesi?

Dexter: Eräästä...verstaasta.

Dexter: *karaisee kurkkuaan* Se oli kai jokin hylätty rakennus. Tämä seisoi pajan nurkassa silmät kiiluen.

Dexter: Sen jaloissa lojui iso metalliavain, samanlainen kuin soittorasioissa tai vanhoissa leluissa.

Bruno: *astuu lähemmäs* Hmm, katsotaanpas.

Bruno: *tarkkailee laitetta rauhallisesti*

Dexter: *kärsimättömänä* No, miltä näyttää?

Bruno: Tutulta. Aivan kuten arvelinkin.

Dexter: Niinkö?

Dexter: Tiedät siis, mikä se on?

Bruno: Tiedän hyvinkin. Olin melko varma jo silloin kun soitit, sillä keltasilmäisiä tekoälyjä on harvassa.

Bruno: Tämän olen nähnyt ennenkin.

Dexter: Hienoa.

Dexter: *lataa aseensa* Siinä tapauksessa kerrot minulle kaiken mitä tiedät.

Bruno: Dexter?

Dexter: *veitsenterävästi* Ja kun olen saanut kuulla tarpeeksi, lähdet helvettiin täältä. Ei sanaakaan ylimääräistä, ei mitään temppuja tai oikkuja. Lähdet täältä heti etkä koskaan palaa.

Dexter: Onko ymmärretty?

Bruno: *pidättelee hymyään* Aika vaikuttavaa, serkkuseni.

Bruno: *käännähtää salamana ympäri ja iskee koukkunsa pojan kaulaan* Mutta ei kovin vieraanvaraista.

Dexter: Mitä hittoa – !

Dexter: Päästä irti, Bruno!

Bruno: Päästän heti, kun lupaat olla osoittelematta minulla revolverillasi.

Bruno: *hymyilee lämpimästi* En haluaisi olla tällainen tiukkapipo, mutta on vaikea keskittyä auttamaan sinua ja tyttöpulmaasi, jos pitelet tätä niskassani.

Bruno: Sovitaanko siis, että hoidetaan tämä alta pois kuin vanhat kaverukset..

Bruno: *ottaa aseen pojan kädestä* ..ja jätetään tämä suosiolla pois?

Dexter: *tuijottaa poikaa vihaisesti*

Bruno: Sitä minäkin.