Kellosepän tarina, luku 23




Moi kaikki pienet ystäväiseni! ♥

Jes, oon onnistunu edelleen pysymään kiltisti tässä postaus per kuukausi -tahdissa! Musta tuntuu, että mitä lähemmäs kesää tullaan, sitä tiheämmäksi tahti saattaa vielä muuttua. Haluaisin saada tän Kellosepän tarinan päätökseen viimeistään kesällä, joten tavoitteeseen päästäkseni postausvauhdin pitäisi vähän kiihtyä. :D

Toivottavasti teillä on kaikki hyvin ja ootte päässeet nauttimaan kevätauringosta. ♥ Vielä saattaa mennä hetki ennen kuin lumikinokset sulaa meidän takapihalta, mutta sitten kun ne lopulta sulaa, niin ai että, pääsee ottamaan kuvia rakkaalla ja tutulla pihanurmella. x)

Iloisia lukuhetkiä tarinan parissa!


picfic: Unilääke


Tarjoilija: Tänne tuli kaksi kahvia ja vaniljaleivos. 


Tarjoilija: Näin, olkaa hyvät.

Dexter: Paljon kiitoksia!


Dexter: Noniin, Softis, eiköhän aloiteta. *ojentaa kätensä* Oppitunti numero kahdeksan alkakoon.


Sofie: *tarttuu pojan käteen* Hyvä. Mitä haluat minun tekevän?

Dexter: Kokeillaan taas sitä maisemaharjoitusta.


Dexter: Tehtäväsi on siis vilkaista pääni sisään ja selvittää, minkälaista maisemaa minä ajattelen parhaillaan. Tämä harjoitus on erityisen tärkeä, koska unessa ympäristö pelaa merkittävää roolia.


Sofie: *tuhahtaa näreissään* Hyvä on, mutta tällä kertaa et pistä minua katumaan sitä, että joudun tunkeutumaan likaiseen mieleesi. En enää halua nähdä vilaustakaan mistään tyttöjen pukuhuoneista tai kasinoista.


Dexter: *naurahtaa lämpimästi* Älä huoli, tällä kertaa ajattelen jotain täysin kilttiä ja viatonta.

Sofie: Parempi olisi. D:<


Sofie: *sulkee silmänsä* No, nyt minä yritän. Olethan hiljaa, että pystyn keskittymään.

Dexter: Pysyn hiljaa kuin hillopurkki.


Dexter: *tarkkailee Sofieta intensiivisesti*



Sofie: Hmm, odotas. Nyt alkaa hahmottua jotakin.


Sofie: Näen jotain...sinistä ja kimmeltävää.


Sofie: *puristaa pojan kättä tiukemmin* Se on meri. Sinisenä lainehtivaa vettä kaikkialla.


Sofie: Taustalla näkyy jylhää kalliota...


Sofie: Ahaa. Tunnistin paikan.


Sofie: Se oli se Sininen laguuni, jossa kävimme viime kesänä. Eikö ollutkin?

Dexter: Mainiota! Oikein nähty, pupuseni.


Dexter: *antaa hymyillen aplodit* Alat olla jo etevä tässä. 


Sofie: *hieman huolissaan* Tämä vaatii kyllä paljon silmiltäni. En ole ikinä ennen tuntenut tällaista kuumuutta niissä. Ne suorastaan hohkavat lämpöä.


Dexter: Tietääkseni se on täysin yleistä mentaalisia silmämestaritemppuja tehdessä. Olen kuullut, että unia hallitessaan silmämestarin silmät voivat kuumentua lähes sata-asteisiksi.


Sofie: Siitä puheen ollen, milloin luulet, että voin ruveta harjoittelemaan varsinaista unien hallintaa?Olemme tehneet näitä alkeellisia harjoituksia jo vaikka kuinka kauan.

Dexter: Uskoisin, että aivan pian.


Dexter: *kaivaa jotain laukustaan* Olen jo varautunutkin tulevia uniharjoituksiamme varten. Katsohan tätä.

Sofie: Mitä tuo on?


Dexter: Tässä on annos tavallista tujumpaa unilääkettä. Se saa kohteen simahtamaan silmänräpäyksessä ja kuljettaa tämän unisyklin läpi suoraan REM-uneen.

Sofie: Todellako?


Sofie: Eihän se ole liian tujua? Tarkoitan vain, että jos aiot ryhtyä koekaniinikseni näissä uniharjoituksissa, en halua sinun pumppaavan itseesi liiallisia määriä jotain vahvaa lääkettä.

Dexter: *virnistää* On söpöä, kun olet huolissasi minusta. ;)


Dexter: Mutta ei hätää, Softis. *hymyilee omahyväisesti* Tätä ainetta ei luovutettaisi haltuuni, ellen olisi erittäin pätevä asiantuntija. Tiedän siis täsmälleen, minkä määrän pystyn sietämään –

*puhelin alkaa yhtäkkiä piristä*


Dexter: Jaahas, kukas minua nyt kaipaa? 


Dexter: Huomenta, Dixon puhelimessa.


Dexter: Niinkö? Kuinka kauan sitä on jatkunut?

Sofie: ??


Dexter: *vakavoituu* Ymmärrän. Tulemme heti. Kuulemiin.


Sofie: Mitä nyt? Kuka se oli? 


Dexter: Isän kiinteistöstä soitettiin. Kelvinin ja Julietin huoneistosta on kuulunut viimeisen tunnin ajan omituista kolinaa. 


Sofie: *pinkaisee ylös kauhuissaan* Kolinaa? Mitä siellä oikein tapahtuu?




Dexter: *alkaa pakata laukkuaan* Sitä soittajakin ihmetteli. Lupasin, että menisimme ottamaan oitis selvää.



Sofie: Parasta pitää kiirettä.

*häipyvät pikaisesti kahvilasta*





Dexter: Oho, meinasin unohtaa sinut. ♥



~     ~     ~ 






Kelvin: *hakkaa jalkojaan herkeämättä lipastoon*



Dexter: *kiiruhtaa huoneeseen Sofien perässä* Mistä tuo kolina kuuluu?



Sofie: Se tulee Kelvinin sängystä.



Dexter: Katso, mitä hän tekee. *kyykistyy* Ääni tulee hänen jaloistaan.

Kelvin: *potkii hyllyä tasaiseen tahtiin*



Sofie: *voihkaisee kauhuissaan* Miksi hän tekee noin? Johtuuko tämä loitsusta?


Dexter: En tiedä. Ehkä hän yrittää pyristellä irti kahleista. Parasta kiristää niitä.


Dexter: *tarttuu Kelvinin jalkaan* Onpas lujia potkuja. Hänen jalkapohjansa ovat ihan ruhjeilla.

Sofie: Mikä ihme häntä vaivaa?


Sofie: *vie kätensä lähemmäs pojan kasvoja* Hetkinen. Tämä lämpö... se tuntuu jotenkin tutulta. Hohkuuko se hänen silmistään?



Sofie: *ajattelee hämillään* Dexterhän sanoi, että silmämestarin silmät kuumenevat mentaalisten temppujen yhteydessä. Voisiko olla mahdollista, että Kelvin yrittää käyttää voimiaan..? 




Sofie: *kääntyy yhtäkkiä päättäväisesti Dexterin suuntaan* Se sinun unirohtosi, Dexter – minun täytyy juoda se.


Dexter: Anteeksi mitä? Minkä ihmeen takia?


Sofie: Kelvin yrittää ottaa meihin yhteyttä unen kautta. Olen siitä varma, sillä hänen silmänsä ovat aivan tulikuumat.


Sofie: Ehkä hän on yrittänyt pitää meteliä juuri siksi, että herättäisi huomiomme ja saisi meidät tajuamaan hänen aikeensa.




Sofie: Mutta jotta hänen yhteydenottonsa unen kautta onnistuisi, toisen meistä täytyy nukahtaa, eikö niin?

Dexter: Kyllähän tuo ihan mukiinmenevältä teorialta kuulostaa, mutta –


Dexter:  – minusta olisi parempi, että minä juon tämän unilääkkeen.


Dexter: En tykkää ajatuksesta, että testaisit tätä ennen minua. Mitä jos jotain sattuukin? Kuten sanoin, tämä on aika tujua –


Sofie: Nyt ei ole aikaa heittäytyä tunteelliseksi, typerys.


Sofie: Olemme jo puhuneet tästä. Sinä muistat vain harvoin uniasi jälkikäteen, joten emme voi ottaa sitä riskiä, että unohtaisit, mitä Kelvin sinulle unessasi kertoisi.


Dexter: *hammasta purren* Hyvä on, mutta en kyllä pidä tästä silti yhtään.


Sofie: *hymyilee rohkaisevasti* Eihän minulla ole mitään hätää, kun minulla on erittäin pätevä asiantuntija vierelläni.

Dexter: Se on kyllä totta. *taputtaa tyttöä olkapäähän* No, kerro Kelvinille terveisiä.


Sofie: *vetää syvään henkeä* Nyt ei auta kuin toivoa, että teoriani pitää paikkansa ja Kelvin saa minuun yhteyden. Syteen tai saveen.


Sofie: *kaataa liemen kerralla kurkustaan alas*



Sofie: Huh, olipas karvasta. *pyyhkäisee suupieliään*


Dexter: No, joko alkaa silmäluomet painaa? Lääkkeen pitäisi vaikuttaa välittömästi.

Sofie: *hieman hämillään* En tunne mitään.


Sofie: Ei.. ei väsytä vielä ollenkaan...


Sofie: *katsoo Dexteriä mutisten* Ehkä... lääke...ei tehoakaan...


Dexter: Sofie?





Dexter: Hopsista. *ottaa kaatuvan tytön kiinni* Se tosiaan tehoaa nopeasti.


Dexter: Kauniita unia, silmämestarini.


Dexter: Toivottavasti onnistutte.



Kommentit

  1. Ihanaa saada näin pian jatkoa kuvatarinalle! Ilostun aina kovasti, kun huomaan, että olet postannut ^^ Tässä luvussa juoni alkaa todella tiivistyä, jännittää ihan, mihin tästä vielä mennäänkään. Erityisen ihanaa päästä näkemään lisää Kelviniä (mahdollisesti jo seuraavassa luvussa?), poikaa onkin ehtinyt tulla ikävä! Kelvinin hahmo on edelleen suosikkini kaikista.

    Sofien ja Dexterin kommunikaatiota rakastan edelleen :'D ♥ Kaksikon välinen sanailu on niin lämminhenkistä. Lisäksi kiinnitin tässä luvussa paljon huomiota siihen, kuinka luonnollisesti asettelet nukkesi! Kaikki poset tuntuvat tosi aidoilta. Nämä kuvatarinat on rakennettu niin huolellisesti, aijai ;-;

    Innolla seuraavaa odotellen, muista ottaa rennosti ja postata kun ehdit ja jaksat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Sara! ♥ Et arvaakaan, kuinka sun kommentit aina lämmittää mun mieltä ja nostattaa mun intoa jatkaa tätä hassua tarinaa. ^^ Ihan mahtavaa, että tykkäät Sofien ja Dexterin kommunikaatiosta! Niiden kahden dialogi syntyy kuin itsestään. :D Mukava kuulla myös, että pidät mun tavasta asetella nukkeja. Itse en ehkä ole täysin samaa mieltä, mutta oon silti iloinen, jos oot tykännyt. ♥

      Poista
  2. Vitsit miten alkaa jännittää osa osalta enemmän!
    Pakko sanoa, että naurahdin ääneen Dexterin hakiessa kuppikakun vielä mukaan, niin Dexteriä kuin olla ja voi :D
    Muista säkin nauttia kevätauringosta ja lämmöstä ja toivottavasti pääset jo pian kuvaamaan kunnon nurmikolle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kiitos paljon Kiki! <3 Tästä sun kommentista tuli älyttömän hyvä mieli.
      Joo, se oli aika dextermäinen temppu x)
      Niinpä, lämpimämpiä ilmoja ja vehreää nurmea odotellessa! Mukavaa kevättä sulle, Kikiseni <3

      Poista
  3. Nää tarinat on vaan niin hyviä!! ❤️

    VastaaPoista
  4. Vau! Upeaa työtä jälleen kerran�� Innolla odotan mitä tulee tapahtumaan seuraavaksi!

    VastaaPoista
  5. Ihan mahtavaa, että löysit nää tarinat uudelleen ja oot tykännyt niistä, vaikket enää itse nukkeilekaan! Tää kommentti piristi erityisen paljon, kiitos siitä <3 Mukavaa kevättä sulle!

    VastaaPoista
  6. Eikä, oon ihan intopiukeena täällä lukemassa näitä!!!! Odotan enemmän kuin innolla jatkoa, suorastaan laittomalla määrällä intoa! :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti