Kellosepän tarina, luku 25




Heissunvei pitkästä aikaa! ♥

Jälleen kerran pahoittelut siitä, että tän luvun julkaiseminen venyi yli kuukauden päähän edellisestä. Aika on tuntunu rientävän jotenkin kumman vinhaa vauhtia viime aikoina ^^' Hyvä puoli on kuitenkin se, että mulla on jo kuvattuna seuraavasta osasta kaks kolmasosaa, joten luvun 26 saan julkaistua varmaan jo kahden viikon sisällä! :D

Mukavia lukuhetkiä, ja kiitos jos jaksatte jättää palautetta ♥



picfic: Hylättyjen tavaroiden kuja



Amanda: Oi, hei Sofie! Hauskaa kun soitit!


Amanda: Joko saitte postikortin, jonka lähetin? 


Sofie: Joo saatiin. Hieno maisema.


Sofie: Kuule, minulla olisi jotain kysyttävää. Asia on aika kiireinen.

Amanda: Kysy ihmeessä!


Amanda: Travon ei tosin ole nyt täällä vastaamassa. Hän on hakemassa meille lippuja huomista päiväristeilyä varten. ^-^

Sofie: Ei se mitään, tämä kysymys onkin vain sinulle.


Sofie: Kun olit haamu, muistatko tavanneesi ketään paikallista haamutyttöä, joka olisi voinut olla ammatiltaan kelloseppä?


Amanda: Kelloseppä? Mitä tarkoitat?

Sofie: Se loitsuspesialisti, jota olemme yrittäneet etsiä, on Kelvinin mukaan haamu. Olet siis varmasti tavannut hänet.


Sofie: Tiedän, että tämä tuli nyt vähän yllättäen, mutta ole kiltti ja koeta muistella. Tapasitko ketään, joka olisi puhunut ammatistaan tai kertonut tulleensa murhatuksi 

Amanda: Neiti Venner.


Amanda: Neiti Venner on ainoa, joka tulee mieleeni. Hän asui yksin Hylättyjen tavaroiden kujalla isossa kaappikellossa. Juttelin hänen kanssaan muutaman kerran.



Sofie: Neiti Venner..? Miksi tuo nimi kuulostaa tutulta?

Amanda: Hän ei puhunut paljoa entisestä elämästään tai kertonut etunimeään, mutta sen minä sain selville, että hän on hirmuisen etevä käsistään!


Amanda: Hän korjasi kaikki vioittuneet haamutavarat, jotka hänen luokseen tuotiin. Radiot, kellot, lamput, silmälasit  jopa yhden pehmolelukanin, jolta oli irronnut käpälä! En ymmärrä, miten hän teki sen kaiken.

Sofie: Sen täytyy olla hän!


Sofie: Miltä hän näytti? Miten tunnistan hänet?

Amanda: Hänellä oli hauskat hiukset, niissä oli tummanpunaista ja mustaa. En ole koskaan nähnyt samanlaisia.


Amanda: Kerran hän paljasti minulle, että hänen suvussaan kaikilla on räikeät hiukset. Hänen siskollaan on kuulemma siniset!


Sofie: Siniset? *pitkä hiljaisuus*



Sofie: *hätkähtää* Ei hitto, siksi Venner-nimi kuulosti niin tutulta.




Sofie: Sehän on myös Nakan sukunimi.



Amanda: Ihanko totta? *innostuneena* Voisivatkohan he olla sukua toisilleen?

Sofie: Ei. Eihän se voi olla...


Sofie: Ei maailma voi olla niin pieni, että... että...



Dexter: *kuristaa kulmiaan* Sofie, mitä nyt?



Sofie: ...että juuri Naka olisi kellosepän sisko.



Hetkeä myöhemmin ulkona ~


Sofie: Ihan käsittämätöntä.



Sofie: Naka puhui aina murhatusta siskostaan, ja Kelvinkin totesi kellosepällä olevan perheessään sisko.



Sofie: Mutta miksei Naka koskaan maininnut, että hänen siskonsa olisi yksi maan taidokkaimmista loitsuspesialisteista ja keksijöistä?


Dexter: *kohauttaa olkapäitään* Hän ei ollut kovin puheliasta sorttia ylipäätään. Ehkä aihe tuntui liian aralta.

Sofie: Niin kai...


Sofie: Äh, nyt kun mietin asiaa tarkemmin, palaset loksahtavat kohdalleen.



Sofie: Minähän olen nähnyt hänet  kellosepän siis.



Sofie: Hän oli paikalla silloin, kun Travon ja minä pelastimme Nakan. Punamustista hiuksista ei voi erehtyä.

Dexter: Kuulostaa kieltämättä ihan loogiselta.


Sofie: Hänen ansiostaan löysin Nakan nurkan takaa tajuttomana.




Dexter: Uskotko, että tästä jymypaljastuksesta on loppupeleissä mitään hyötyä meille?

Sofie: Mitä tarkoitat?



Dexter: Tarkoitan vain, että eikös Kelvin sanonut sinulle, että voisimme saada kellosepän purkamaan peililoitsun kiristämällä häntä siskonsa avulla?

Sofie: Joo, niin hän neuvoi.


Dexter: Mutta emmehän me voi kiristää häntä Nakan avulla.



Dexter: En ainakaan usko, että sinun omatuntosi sallisi meidän uhata Nakaa aseella, jotta saisimme hänen siskonsa tottelemaan meitä.

Sofie: Se on totta. En tullut edes ajatelleeksi.


Sofie: *huokaisee* Mitä ihmettä me voimme tehdä? Meidän aikamme käy ihan hemmetin vähiin.



Sofie: Tai todellisuudessa Kelvinin ja Julietinhan aika tässä on vähiin käymässä. Sen kuuli jo Kelvinin äänestä. Hän oli epätoivoinen  luovuttamaisillaan.


Dexter: Ehkä pystyisimme kiristämään neiti Venneriä jollakin muulla kuin perheenjäsenellä?



Dexter: *hieman ilkikurisesti* Voisimme esimerkiksi uhata mäsäyttää säpäleiksi sen kaappikellon, jossa hän asuu.

Sofie: *kivahtaa* Äh, unohda jo se kiristäminen. On oltava jokin muu keino.


Sofie: Mitä jos minä vain menen keskustelemaan hänen kanssaan kuin aikuiset ihmiset? Kertoisin, että Kelvin ja Juliet ovat syyttömiä Celesten rikoksiin eivätkä ansaitse peililoitsun kuritusta.



Dexter: *hymyilee ivallisesti* Toisin sanoen suunnitelmasi olisi vain pyytää oikein kauniisti ja toivoa parasta?



Dexter: En usko, että hän suostuisi kuuntelemaan hetkeäkään tyyppiä, jonka asiana on puolustella hänen murhaajaansa.

Sofie: Ehkä niin, mutta täytyy meidän silti yrittää. Ja jos hän ei suostu kuuntelemaan meitä 


Sofie:  niin ehkä hän kuuntelee omaa siskoaan.




Dexter: Tarkoitatko, että pyytäisimme Nakaa puhumaan hänelle meidän puolestamme?
Miksi hän sellaiseen suostuisi?


Sofie: Minä tunnen Nakan. Tiedän, että hän on suvaitsevainen ja empaattinen. Hän kyllä ymmärtää, jos kerromme hänelle totuuden. Totuuden Kelvinistä ja totuuden hänen siskostaan. Totuuden kaikesta.



Dexter: Turvautuisimme siis ainoastaan Nakan empatiakykyyn? Melkoisen rohkea veto.

Sofie: Naka on ollut lojaali ystävä.


Sofie: Hän kysyi aina, miten voisi korvata meille sen, että pelastimme hänen henkensä ja pidimme hänestä huolta. Nyt hänellä on tilaisuus vastapalvelukseen.



Sofie: Ja jotta tämä kaikki saataisiin toteutettua mahdollisimman nopeasti, meidän olisi varmaan parasta hajaantua hetkeksi.

Dexter: Hajaantua?


Sofie: Niin. Minä lähden tapaamaan kelloseppää ja yritän neuvotella hänen kanssaan. Jos se ei kuitenkaan onnistu, käytämme suunnitelma B:tä eli Nakaa apuna.

Dexter: Ja mikäs minun tehtäväni sitten on?



Sofie: Sinä hoidat sillä välin Nakalle puhumisen. Soita hänelle ja pyydä häntä käymään. Kerro hänelle kaikki Kelvinistä ja Julietista, jotta saisimme hänet vakuuttuneeksi siitä, että he ovat syyttömiä. Voit pistää kaikki retoriset taitosi peliin.



Dexter: Se kyllä onnistuu, mutta jos kerran hajaannumme, sinun on syytä olla varovainen. Kelloseppä on nero loitsujen kanssa, joten et saa tuudittautua siihen, että hän on haamuna harmiton.

Sofie: Pidän kyllä huolen itsestäni.


Dexter: *kävelee lähemmäs tyttöä ja tarraa tämän käteen* Jos olen täysin rehellinen, tämä ei ole parhaita suunnitelmiasi, Softis. Oikeastaan tämä on aika tökerö suunnitelma.



Dexter: Paremman puutteessa ei voi kuitenkaan muuta kuin toivoa, että se tepsii.



Sofie: Sitä minäkin toivon. Kelvin ja Juliet käyvät päivä päivältä heikommiksi,



Sofie:  joten meillä ei ole enää aikaa mokata.


~      ~      ~

Tuntia myöhemmin Hylättyjen tavaroiden kujalla


Sofie: Dexter oli oikeassa.



Sofie: Tämä on huono suunnitelma.




Sofie: Tosi, tosi huono suunnitelma. 



Sofie: Ja kuten hän myös totesi, on syytä olla varovainen.



Sofie: Jos neiti Venner ryhtyy aggressiiviseksi, pakenen paikalta ja palaan myöhemmin Nakan kanssa. 



Sofie: *hiipii lähemmäs*




Sofie: Onkohan hän edes täällä? *hieroo käsiään levottomana* Amanda väitti, että hän asuu kellon sisällä, mutta 




Sofie:  kuka haluaisi asua kellossa?



Sofie: *hipaisee ovea varovasti* Haloo? Neiti Venner?



Sofie: *takeltaa jännittyneenä* O-oletteko kotona?



Sofie: *raottaa ovea hitaasti* Olen pahoillani, että häiritsen. Minun nimeni on Sofie.



Sofie: Haluaisin vain jutella kanssanne, ja 



Sofie: *tuijottaa äimistyneenä avautuvaa näkyä*



Sofie: ... Neiti Venner?



Sofie: Nukkuuko hän..?



Kelloseppä: En nuku.



Kelloseppä: *äkäisesti* En ainakaan enää.



Kommentit

  1. Ihanat värit tässä luvussa! En millään malta odottaa seuraavaa osaa, tää käy niin ihanan jännäksi! 💕

    VastaaPoista
  2. Ihanaa! ❤️ Tätä tarinaa on aina niin kiva seurata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurjan paljon kiitoksia! ❤️ Ihan mahtavaa, että oot tykänny seurata tätä! n__n

      Poista
  3. Rakastan tätä tarinaa! Jälleen kerran upea, jännityksen säilyttävä ja kiinnostava osa! Ootan innolla seuraavaa!

    VastaaPoista
  4. Oijoi, nyt alkaa jännitys tiivistyä yhä vaan enemmän *-* Juonenkuljetus on niin taidokasta ja sulavaa, että pakko jäädä tänne vain ihailemaan. Tän tarinan seuraaminen on aina yhtä ihanaa, kun saat pidettyä jännityksen ja kiinnostuksen yllä jokaisessa luvussa! Se osoittaa taitoa. <3

    Kerrankin arvasin jotain oikein! Veikkasin nimittäin, että tarina palaisi vielä Nakaan. Oikeassa olin! 8) Nähtäväksi jää, onko Naka sitten kuitenkaan ollenkaan niin empaattinen kuin Sofie toivoo. Yllätyksiä mahtaa joka tapauksessa olla luvassa.

    Kiinnitin tässä luvussa jotenkin erityisesti huomiota Sofien hahmoon. Sofien hahmokehitys ilostuttaa kovasti! Tovereidensa (ja tietysti Dexterin) myötä Sofiesta on tullut ymmärtäväisempi ja empaattisempi, nautin siitä kovasti. Olen aina tykännyt tytöstä hahmona paljon <3

    Nyt vaan innolla odottamaan jatkoa! Kiran (tai no, kellosepän) hahmo kiehtoo jo kovasti, onhan kyseisestä tapauksesta puhuttu tarinassa jo pitkään.

    PS. Amanda näyttää lyhyemmälläkin tukalla tosi suloiselta! Pieni säihkysilmä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, valtavat kiitokset ihanasta kommentista Saraseni! <3 Sun antama palaute jaksaa joka kerta ilahduttaa mua vaan enemmän ja enemmän!

      Hihi joo, Nakaan tutustuminen ei jäänyt pelkäksi sattumaksi. x) Hauska kuulla että odottelet jo jatkoa - mullakin on kerrankin oikein kunnon into tätä tarinaa kohtaan, joten jatkoa on varmasti tavallista pikaisemmin luvassa! Myös nuo kehut Sofien hahmoa kohtaan lämmittivät hirmuisesti, kiitos siis niistäkin <3

      PS. En tajunnutkaan, että Amandan hiukset näyttää tässä tosi lyhyiltä! :D Neidin pitkien lettien onnistui näköjään piiloutua tuolin taakse. x) Mutta kiitokset myös Amandalta! <3

      Poista
  5. Aivan ihana tämä tarina kyllä! Joka osa vie sitä eteenpäin aina jollain tasolla ja solmut hiljalleen alkavat avautua. Aina kun luen näitä toivon, etteivät ne ikinä loppuisi <3 Nakasta tykkään ulkonäöllisesti tosi paljon, joten on ihanaa tietää, että sitä söpöläistä saa nähdä lisää jatkossa! En malta odottaa seuraavaa osaa, mutta mainittakoon vielä, että Amanda tuo kyllä ihanaa piristystä jokaiseen osaan, vaikka aihe olisikin muute synkkä <3

    VastaaPoista
  6. ❤️ Sanat ei enää riitä. Tää on ihan täydellinen! Varsinkin kun noi palaset alkaa loksahdella paikoilleen.
    Ja sit toi lopun "En nuku. En ainakaan enää" oli jotenkin tosi ihana.
    Muutenkin rakastan sitä miten sun tarinat ja niiden hahmot on niin eläväisiä. Tässä tarinassa alkoi myös oikeesti jännittää miten tää päättyy ja mitä sen jälkeen?
    Lyhyesti tää luku(tai oikeestaan koko tarina)on =täydellinen
    ❤️❤️❤️

    VastaaPoista
  7. Ooh tää on niin jännittävää!! Upeasti saat kiedottua tarinaan kvaan lisää ja lisää nukkeja, mahtavaa!
    Pakko antaa tässä myös kehut alun suloisista amanda-kuvista, neitokainen on taas niin suloisena ja viattomana hempeässä asussaan ja sateenkaarikakkupalan äärellä.
    Ja hei, onko Kiralla uudet silmät? Ihanan säihkyvät ne ainakin ovat vaikka eivät uudet olisikaan.
    Ihanaa ja rentouttavaa kesää sinne!<3

    VastaaPoista
  8. Ihana tarina! Uskomattoman hyvin oot kuvannut ja saanut näitä sun tarinoita koottua, rakastan sitä kun nyt alkaa palaset loksahtelemaan paikoilleen. Kiralla on upeat silmät ja upea oli kyllä tarinakin! <3 loppu tosi jännittävästi ja ootan innolla uutta osaa!💕hyvää kesää myös sulle ja kiitos ihan älyttömästi kun jaksat pitää tätä blogia hengissä❤

    VastaaPoista
  9. Aaaaaww kellosepän silmämeikit... oumaigaa... ne ovat niin söpöt... ×//u//×

    nellannuket.blogspot.com

    VastaaPoista

Lähetä kommentti