Kellosepän tarina, luku 31 (päätös)

Tervehdys pitkästä aikaa! ♥

Pitkän vitkuttelun jälkeen Kellosepän tarinan viimeinen osa on vihdoin valmis. x)
Valtavat kiitokset kaikille, kun ootte pysyneet tän tarinasarjan matkassa! Ihan hullua, että aloin julkaista tätä tarinaa kellosepistä ja mystisestä peililoitsusta jo vuonna 2015. Ensimmäisestä Kellosepän tarinan osasta on siis jo kokonaiset viisi vuotta.

En olisi ikinä uskonut, että saisin tän tehtyä loppuun, mutta tässä sitä ollaan.
Toivottavasti pidätte vikasta osasta! ♥

picfic: Viesti



Dexter: Olemme tänään kokoontuneet tänne juhlistamaan rakkautta.




Dexter: Kahden hyvin erilaisen nuken rakkautta. Suorastaan toistensa vastakohtien.




Dexter: Mutta kuten tiedämme, vastakohdat täydentävät toisiaan.





Dexter: Ilman valoa ei olisi pimeyttä,




– eikä ilman surua olisi iloa.




Dexter: Sama pätee näihin kahteen rakkaaseen ystäväämme, jotka ovat tänään solmimassa avioliittoa.




Dexter: He tekevät toisistaan kokonaisia.




Dexter: Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn teiltä,




Dexter: Travon Canessa, tahdotteko ottaa tämän Amanda Kain aviovaimoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?




Travon: Tahdon.




Dexter: Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn teiltä,




Dexter: Amanda Kai, tahdotteko ottaa tämän Travon Canessan aviomieheksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?




Amanda: Tahdon.




Dexter: Vastattuanne näin myöntävästi teille esitettyyn kysymykseen totean teidät aviopuolisoiksi.




Dexter: *virnistää* Nyt saatte pussata, jos siltä tuntuu. 8)




Amanda: *rientää Travonin syleilyyn*








*taputtavat innoissaan*











Tuntia myöhemmin ~













*ovi avautuu*




Amanda: *huikkaa sisälle* Älkää huoliko, tulen aivan pian takaisin. Juttelen vain hetken Lilin kanssa. ^-^




 Amanda: Onhan kaikki kunnossa, Lili?




Lili: On toki, kiitos kysymästä. Tulin vain hetkeksi haukkaamaan happea tänne pihalle ennen jälkiruokaa.




Amanda: Hyvä. Sisällä onkin aika lämmin tunnelma, varsinkin Dexterin taikurishow'n jäljiltä. n.n 




Amanda: Olemme tosi iloisia kun pääsit tulemaan juhliin, Lili.




Amanda: On ollut hirmuisen ihanaa saada vihdoin tutustua sinuun. Olet juuri niin mukava kuin kaikki ovat aina minulle kertoneet. ♥

Lili: A-ai... *hymyilee ujosti*



Lili: Minun on sanottava samat sanat. Travon on kyllä onnekas saadessaan sinut puolisokseen.

Amanda: ^///^ Mukava kuulla!



Amanda: Minulla ja Travonilla olisi muuten pieni tuliainen sinulle Italiasta.

Lili: Tuliainen? Minulle?



Amanda: Niin! *vetää hihastaan paperin* En harmikseni ehtinyt paketoida sitä, mutta toivottavasti se kelpaa tällaisenaankin.



Amanda: Tässä.

Lili: *hieman häkeltyneenä* K-kiitos.



Lili: *avaa lappusen ihmeissään*




Lili: *tuijottaa paperia pitkään* Näyttäisi...kartalta?

Amanda: *innoissaan* Niin se onkin. ^__^



Amanda: Ja punainen merkki siinä osoittaa erään Roomassa sijaitsevan paikan, josta pitäisi löytyä riutujauutetta.




Lili: *silmät laajenevat* Riutujauutetta?

Amanda: Niin. Se on se harvinaisin ainesosa, jota haamun palauttamisloitsuun tarvitaan. Sitä, jota on lähes mahdotonta löytää.



Amanda: En tiedä, onko kartta aito vai ei, mutta kun löysin sen eräästä loitsuputiikista, en voinut olla ajattelematta sinua ja Melodya.




Amanda: Tuo kartta todistaa, että vielä on toivoa. Melody on mahdollista saada takaisin.

Lili: *katsoo karttaa mykistyneenä*



Lili: Kiitos, Amanda. 




Lili: *hymyilee* Tämä on ihana lahja.


~      ~      ~

Celeste: *huokaisee* Kuinka surullista.

Celeste: Minua ihan säälittää kaikkien niiden onnettomien noitien puolesta, jotka olen tavannut.

Celeste: Miksen voi antaa heille edes pientä mahdollisuutta loistaa samalla tavalla kuin minä? 

Celeste: Miksi minun täytyy jyrätä heidät ylivoimaisuudellani alleen?

Celeste: Hmm. Ehkä minun pitäisi sääliä sittenkin itseäni.  

Celeste: *virnistää peilikuvalleen* Huipulla kun on niin kovin, kovin yksinäistä. 

?: *astelee varovasti huoneeseen*

?: *karaisee kurkkuaan* Saanko häiritä teitä hetken, neiti Celeste?

Celeste: Mitä asiaa, Mia?

Mia: Teille on saapunut paketti. 

Celeste: *kävelee lähemmäs* Hm, se lienee taas jokin yrityslahja. Keneltä se on?

Mia: Valitettavasti en tiedä, arvon neiti. Paketissa ei lukenut lähettäjän tietoja.

Celeste: Vai niin. Mystistä.

Celeste: No, oliko sinulla jotain muuta asiaa? Jos ei, voit lähteä.

Mia: Itse asiassa oli, neiti Celeste.

Mia: Haluaisin ilmaista surunvalitteluni ystävänne poismenon johdosta. Se on varmasti ollut teille raskasta.

Celeste: *tuijottaa sisäkköään pöyristyneesti* Mistä ihmeestä sinä puhut?

Mia: Noitakolleganne Noel Deckerin kuolemasta.

Mia: Hänethän surmattiin äkkiarvaamatta toissa päivänä. *sopertaa hieman huolissaan* 

K-kai te tiesitte siitä, neiti Celeste?

Celeste: *hieman tyrmistyneenä* Mutta eihän se ole mahdollista... Noel oli tehnyt sopimuksen Xenan kanssa. Saman kuin minä. Hän on kuolematon.

Mia: Siksi olemmekin hieman huolissamme teistä, neiti Celeste.

Mia: Mikäli hänen sopimuksensa Xenan kanssa on jostain syystä rauennut, voisiko olla mahdollista, että myös teidän sopimuksenne – 

Celeste: *tuhahtaa kiivaasti* Pötyä. Minä olen kuolematon.

Celeste: Sinä ja muu henkilökunta voitte nyt lopettaa turhan spekuloimisen ja keskittyä työhönne. Minulla ei ole mitään hätää.

Mia: Ymmärrän, neiti Celeste.

Mia: Pahoittelen käytöstämme.

Celeste: Hyvä. Voit nyt poistua.

Mia: *kipittää pikaisesti tiehensä*

Celeste: *puuskahtaa itsekseen* Typerät alaiset. Kehtaavatkin kyseenalaistaa kuolemattomuuttani.

Celeste: *vilkaisee pakettia lattialla* Ainiin, tuo.

Celeste: Mitähän lahjuksia minulle tällä kertaa tarjotaan? 

Celeste: Ja anonyymina vieläpä.

Celeste: *kavahtaa näkyä* Mitä..?

Celeste: *tuijottaa Xenan päätä järkyttyneenä*

Celeste: Mitä helvettiä tämä on?

Celeste: *noukkii kirjeen Xenan pään alta* 

"Onnea matkaan kuolevaisena! Rakkaudella kelloseppä"

Celeste: Ei voi olla...

Celeste: *kiristää hampaitaan* Mitä se saastainen kelloseppä on mennyt tekemään?