Kellosepän tarina, luku 2



picfic: Heijastus [1/2]


Dexter: Minkä Lili tarkalleen ottaen sanoi olevan ongelma? Olisi hyvä tietää, millaiseen katastrofiin varautua.


Sofie: Hän ei ehtinyt pureutua sen tarkemmin yksityiskohtiin. Kuulemma asia koskee Kelviniä ja on hyvin kiireellinen. 
Travon, tuletko sinä?


Travon: Taidan jättää väliin. Pelkäänpä, etten tunne vielä tarpeeksi suurta empatiaa Kelviniä kohtaan voidakseni auttaa häntä millään tavalla.

Sofie: Sepä yllättävää. *naurahtaa happamasti*


Sofie: No, siinä tapauksessa saat luvan käydä kaupassa. Jääkaapissa ei ole taaskaan muuta kuin kalakeittoa, enkä jaksaisi syödä sitä neljättä päivää putkeen. *ojentaa ostoslistan*


Dexter: Äläkä vaan unohda suklaapuikkoja, niitä saa tällä viikolla kolme kahden hinnalla. 

Sofie: Älä taas aloita niistä suklaapuikoista..


Dexter: Ei sitten niitä marmeladitäytteisiä, niistä tulee epämiellyttävää huulikutinaa. Muuten annan sinulle täysin vapaat kädet valita mauista. Ja muista näyttää bonuskorttia kassalla!

Sofie: Noniin, mennäänhän jo.


Travon: ... *katsoo silmiään pyöritellen parivaljakon perään* 


Travon: *lukaisee listan läpi* Suklaapuikkoja... Joopa joo. 


Travon: Olipa sinisilmäistä Dexteriltä olettaa, että suostuisin käyttämään rahaani hänen suklaanhimoonsa.


Travon: Sillä pojalla on aivan liikaa luottoa minuun, vaikka   
*huomaa yhtäkkiä tynnyrin vierivän pitkin lattiaa*


Travon: Hm?


Travon: Amanda..?


Travon: *polvistuu tynnyrin viereen* Sinäkö se olit?


Travon: Ole kiltti, en tahdo jättää tätä arvailun varaan. Anna jokin merkki.


Travon: *huomaa Amandan kihlasormuksen tipahtavan polvelleen* Hyvä on, tuo riittänee todisteeksi. Mitä tahdot kertoa?


Travon: Voit kirjoittaa tällä. *kaivaa povitaskustaan haamujen keräyslaatikon kynän* 
Minähän sain tämän sinulta.








Travon: *seuraa tarkasti kynän liikkeitä*



Travon: Mitä..?




~     ~     ~


Sofie: *saapuu Dexter perässään paikalle* 

Lili: Hienoa että ehditte tulla. En olisi kestänyt enää hetkeäkään yksin.


Sofie: Mitä täällä on tapahtunut?


Lili: Löysin Julietin tällaisessa kunnossa, kun olin matkalla töistä kotiin. 


Lili: Hän on niin hysteerinen ja paniikissa, ettei täällä kuule omia ajatuksiaan.

Juliet: Ei, ei, ei.. Lopeta, lopeta..! Ei!



Dexter: Mikä ihme häntä vaivaa? Ymmärsin Sofien puheista, että Kelvinillä olisi jokin hätänä.



Lili: No, voisihan sen niinkin määritellä. Katsokaa. *osoittaa kädellään sivulle*



Dexter: Mitä hittoa?


Kelvin: *osoittaa veitsellä silmäänsä*



Sofie: Kelvin, mitä ihmettä sinä teet?


Dexter: Lopetahan sillä veitsellä sohiminen. Sitä ei ole tarkoitettu silmien silpomiseen, Kelvin. *ottaa askeleen eteenpäin*



Juliet: Ei, älä! Pysähdy! *säntää ylös hädissään* Et saa mennä lähemmäs!

Dexter: Mitä sinä höpiset?


Lili: Juliet on oikeassa. Mitä enemmän olemme häntä yrittäneet lähestyä, sitä uhkaavammaksi hän ryhtyy. Emme voi ottaa riskiä. 



Juliet: Teidän täytyy tehdä jotain, ymmärrättekö? Tehkää nyt jotain, pyydän! *lyyhistyy polvilleen niistäen pojan takinhelmaan* Pyydän...minä... Minä en pärjää ilman häntä.



Dexter: Se on selvää, mutta olisiko mitenkään mahdollista, ettet purkaisi tunteitasi minun lempitakkiini?



Lili: Noniin, Juliet, päästä irti siitä takista. Kyllä me jotain keksimme.

Juliet: *huutaa hysteerisenä* Teidän on pakko tehdä jotain ja äkkiä!


Juliet: Hän puhkoo pian silmänsä! Ymmärrättekö? Silmänsä!



Dexter: *kääntyy Sofien puoleen ja yrittää puhua huudon yli* Enpä ihan tällaista tapausta odottanut. Kelvinhän on kuin jossain hemmetin psykoosissa.


Sofie: On kyllä vaikea kuvitella, että kyse olisi psykoosista. 

Dexter: Niinhän se on, mutta kaikki näyttäisi viittaavan siih *hiljenee yhtäkkiä*  


Dexter: Hetkinen..

Sofie: Mitä nyt?


Dexter: Olin näkevinäni jotain. *kohottaa kätensä Sofieta kohti*

Sofie: Missä? Minussako?


Dexter: *nostaa Sofien medaljonkia*

Sofie: Dexter, mitä nyt?


Dexter: Ei sinulla sattuisi olemaan jotakin pientä peiliä mukanasi, Lili? 

Lili: Peiliä?


Lili: Itse asiassa on. *ojentaa vanhan käsipeilin* Minun oli tänään tarkoitus palauttaa tämä ystävälleni.

Dexter: Kiitoksia.


Dexter: *kohottaa peiliä* 

Sofie: Kertoisit jo, mitä oikein teet.


Dexter: *vilkaisee tyrmistyneenä taakseen*  Kyse on Kelvinin peilikuvasta..

Sofie: Mitä siitä?


Dexter: Siinä on jotain pahasti vialla.

Kommentit

  1. Ihanaa kun tää kellosepän tarina tuli takaisin :3

    VastaaPoista
  2. Jee! Ihanaa että tää tuli takas,
    Ja siis Kelvin 😍 Ps. Toi uuni on aika hieno (en osaa kirjottaa kommenttia xd)

    VastaaPoista
  3. Pliis jatkoa ^w^
    Vaikka tiedän kyllä uuden blogisi.. mutta tää tarina on päässy jo tosi pitkälle eikä tästä puutu mitään!
    Ja tää loppu on niin jännittävä! Mutta en ole pakottamassa, pyydän vain ^^'
    ps. Sun uus blogi on ihanaakin ihanempi! <3 <3 <3 <3

    VastaaPoista

Lähetä kommentti