tiistai 19. heinäkuuta 2016

Yhteensattuma!





Hellouu! 

Heinäkuun ensimmäinen postaus, ja ollaan jo kuun loppupuolella. Ohops, antakaa anteeksi. >"<
Jos joku ei muuten vielä tiennyt, oon nykyään aika aktiivinen Instagramissa, joten jos vaan mun kuvat kiinnostaa, kannattaa käydä tsekkaamassa se! ^^ Tuolla sivupalkissa on linkki -->

Miten teidän heinäkuu on kulunut? Mulla oli tossa pari viikkoa sitten pieni matka Pärnuun oman perheen sekä serkun perheen voimin, ja oli kyllä hauska matka! Käytiin viimeksi samalla kokoonpanolla samassa paikassa tasan neljä vuotta sitten, eli silloin kun olin just aloittanut nukkeilun. Oli hauska ajatella, kuinka paljon mun harrastus on mennyt eteenpäin viime Pärnun-reissun jälkeen. x) 




Toinen erityisen kiva juttu tässä kuussa oli matka Helsinkiin äidin kanssa viime perjantaina, sillä satuin törmäämään nukkemiittiin! Käytiin äidin kanssa Sanomatalolla kahvilla, kun yhtäkkiä silmään pisti porukka kuvaamassa nukkejaan. Oon aika yllättynyt että ujona hyypiönä uskaltauduin menemään sinne kuokkimaan, mutta onneksi menin, koska siellä oli tosi ihania ja ystävällisiä tyyppejä!  >w< ♥ Tossa ylhäällä on pieni puhelinlaadulla höystetty kollaasi miitin nukeista <3 




Nyt kun kaikki pakolliset kesäkuulumiset on kerrottu, voinkin jättää uuden kuvatarinan osan tähän teille luettavaksi. x) Lukuiloa!



picfic: Tarkistuskäynti


Bruno: Hänen nimensä on Xena.
Ja aivan kuten olet päätellytkin, hän on kone.




Bruno: Xena on luotu eräänlaiseksi lampun hengeksi ihmisille.
Hänen tehtävänsä on toteuttaa toiveita.



Bruno: Laitteen sisään on ohjelmoitu voimakas loitsumekanismi, joka käynnistyy avainta pyörittämällä. Mekanismin avulla hän kykenee tekemään mitä vain - toteuttamaan ihmisten syvimmätkin toiveet - mutta hän ei tee sitä ilmaiseksi.

Itse asiassa hänellä on hyvin korkeita ja kivuliaita hintoja.



Dexter: *epäluuloisena* Ja mitähän se mahtaa tarkoittaa?

Bruno: Xenalle ei kelpaa raha. Hän tahtoo vastineeksi toiveista jotain paljon henkilökohtaisempaa.



Bruno: Hänelle kelpaavat vain toivojan ruumiinosat.



Dexter: A-anteeksi mitä? *pöyristyneenä* Ruumiinosat?

Bruno: Niin. Olen kuullut monista, jotka ovat luovuttaneet molemmat käsivartensa tai silmänsä Xenalle saadakseen mainetta ja mammonaa.



Bruno: *nojaa mönkijäänsä tyynenä* Mitä suurempi toive, sitä suurempi uhraus on oltava valmis tekemään. Siinä missä rikastuminen on kielen arvoinen, kuolleista herättäminen taas vaatii neljäkin raajaa.

Dexter: ..Ei ole todellista.



Dexter: *pöyristyneenä* Tarkoitatko siis todella, että tämä vehje on jokin sekopäinen versio lampun hengestä? Mihin ihmeeseen se tarvitsee ruumiinosia?




Bruno: Sen kun tietäisi. Jostain syystä sen omistaja on ohjelmoinut sen keräämään niitä vastineeksi toiveista.

Dexter: Täytyy olla kyllä todella epätoivoinen, että on valmis luovuttamaan osia ruumiistaan yhden toiveen takia.




Bruno: No, ei se ole niin kamalaa elää ilman paria raajaa. *kohottaa virnuillen koukkukättään*  Mutta en minäkään niistä vapaaehtoisesti luopuisi. En vaikka saisin siitä kuinka ison alennuksen.




Bruno: Varsinkin noidille Xena toteuttaa toiveita kuulemma todella pienillä hinnoilla. Jonkin huhun mukaan suurin osa noidista tekee vaihtokauppaa Xenan kanssa vaihtamalla silmänsä ikuiseen kivuttomuuteen tai kuolemattomuuteen. *puuskahtaa* Noidat ovat niin herkkiä, eivät kestä ajatusta kuolemisesta.

Dexter: *säpsähtää*



Dexter: Noidat..




Dexter: *näkee mielessään tutut  kasvot*
vaihtavat silmänsä...kuolemattomuuteen..?

Bruno: Niin olen kuullut kerrottavan.



Dexter: Ei hitto, ei ole todellista. *kääntyy nojaamaan korivaunuun huojentuneena*





Dexter: En ole tullut ajatelleeksikaan, että Celesten kuoltua hän voisi olla minkään meitä kohdanneen vastoinkäymisen takana. Hänhän hitto sentään sai luodin kurkkunsa läpi!




Dexter: Mutta entä jos hän onkin koko aika ollut meidän tietämättämme kuolematon? Entä jos hän on luovuttanut silmänsä kuolemattomuutta vastaan? Ei..ei se voisi olla. Ei hän voi olla elossa.




Dexter: *mumisee edelleen* Ei kai se voisi olla mahdollista...Ei, ei millään, ei..

Bruno: *ottaa esiin köyden ja vie sen korivaunun luo*




Dexter: *kääntyy katsomaan Brunoa* Mitä hittoa sinä teet?




Bruno: Puheistasi päätellen meillä on edessämme tarkistusreissu hautausmaalle, joten sidon vaunun mönkijän perään, jotta matka käy kepeämmin.




Dexter: *epäluuloinen tuhahdus* Ja miksihän ihmeessä sinä olisit valmis tekemään niin? Käyn vierailemassa Celesten haudalla ihan mieluusti yksin.




Bruno: *hyppää mönkijän selkään ja naurahtaa* Ja työntäisit tuota antiikkista kärryä koko matkan ? Ei kovin järkevä ajatus, kun otetaan huomioon sinun urheilullisuutesi.




Dexter: *raapii kummastuneena takaraivoaan* Mutta minkä ihmeen takia sinä auttaisit minua? Juurihan minä tein pointtini varsin selväksi siitä, ettemme ole enää mitään veikeitä bestiksiä.




Bruno: Ainiin, sillä sinun pyssyleikilläsikö? *nauraa huvittuneena* En minä sinun kiukutteluasi ihan tosissani ottanut. Älä nyt viitsi olla tuollainen kaunankantaja, Dexter, vaan hyppää kyytiin.




Dexter: *huokaisee tympääntyneenä ja nousee koriin* No, ihan miten vain. Saanpahan ilmaisen kyydin.




Bruno: *lähtee ajamaan kori lipuen perässään*
Ohjaa minut sitten perille.



~      ~      ~ 




Sofie: Haloo?

?: Mmh..




Sofie: Kuuletko minua?

?: *näkee sumean hahmon edessään*




Sofie: Oh, vihdoinkin sinä heräät! Luojan kiitos!

?: Mhh...mitä..




?: *mutisee unisena* Missä minä olen..

Sofie: Sinulla ei ole mitään hätää. Minä olen Sofie ja kannoimme sinut juuri ystäväni kanssa kotiimme.



Sofie: Löysimme sinut tajuttomana lojumasta kioskini läheltä. Pelästytit meidät pahanpäiväisesti.

?: *sopertaa epäselvästi* Mmhm...tajuttomana..




Travon: *toteaa hiljaa*
 Hän vaikuttaa vieläkin aika sekavalta.




?: Mhh.. minä.. *silmät lipsuvat kiinni*

Sofie: Hei, älä sulje silmiäsi! Ole kiltti!



Sofie: Hemmetti! Hän on ihan uuvuksissa. *sipaisee harmistuneena tytön poskea*




Sofie: Mitähän ihmettä siinä lääkepurkissa oli?




Travon: No, oli mitä hyvänsä, hän on selvästi ottanut siitä pari pilleriä liikaa.

Sofie: Siltä näyttää.



Sofie: *kaivaa puhelimensa esille* Äh, minä soitan Dexterille. Hän saa luvan tulla auttamaan, kun on meistä ainoa lääkintätaitoinen.




Sofie: Missähän hän ylipäätään on? Luulin, että hän olisi ollut meitä kotona vastassa. *nostaa luurin korvalleen*




Sofie: *kääntyy levottomana selin* Vastaa nyt..




Travon: *ajattelee ärtyneenä* Mihin hittoon se poika on jäänyt? Hänen olisi pitänyt jo saada tapaaminen Brunon kanssa päätökseen..

Sofie: Vasaisit jo, Dexter.



Sofie: *hammasta purren* Vastaa, kiltti.


~      ~      ~



Bruno: Tämä teidän hautausmaanne ei näytä olevan ihan sieltä perinteisimmästä päästä.




Bruno: Sinun kotkyläsi se jaksaa vain yllättää. *naurahtaa omahyväisesti*

Dexter: Ei tämä mikään hautausmaa olekaan vaan hylätty tehdasalue.




Dexter: Emme kokeneet Celesten hautaamista kovin tärkeäksi, joten heitimme hänet arkkuineen päivineen tuonne. *osoittaa kaarnasta tehtyä irtoseinää*




Bruno: Tämä Celeste... Mitä hän on tehnyt, että ansaitsi teiltä niin kylmän kohtelun kuolemansakin jälkeen?

Dexter: Se on pitkä tarina, enkä jaksa sitä sinulle alkaa selittämään.



Dexter: Harvoinhan sinä minua jaksoit ennenkään kuunnella. *tarttuu kaarnaseinään ja alkaa repiä sitä pois*

Bruno: *hymähtää* Sinä se jaksat esittää uhria.




Bruno: Sinähän et itse koskaan tehnyt mitään pahaa opiskeluaikoinamme, vai mitä?

Dexter: En ainakaan mitään yhtä pahaa kuin eräs rautakoipi, joka tykkäsi pilata minun kaikki seurustelusuhteeni.



Bruno: Seurustelusuhteesi? *puuskahtaa huvittuneena* En tiennyt, että laskit ne suhteiksi. Vaihdoit tyttöjä kuin sukkia, Dexter. Niin me molemmat teimme.

Dexter: Jospa annetaan vain tämän aiheen olla. *repii seinää irti entisestään* Nyt haluaisin vain saada selville, onko se kiero noitatyttö haudassaan nukkumassa ikiunta kuten kuuluisi.



Bruno: Hyvä on, annan sinulle työrauhan. *ottaa savukkeen ja tulitikut takintaskustaan*





Bruno: *vetäisee tulitikun valmiiksi esille askista*




Dexter: Noniin, ainakin arkku on yhä tallella. *repäisee viimeisen seinänpalan irti*




Dexter: *mutisee itsekseen* Toivottavasti prinsessa Liehulettikin on yhä täällä.




Bruno: *ottaa savukkeen vielä hetkeksi pois huuliltaan* Tarvitsetko apua sen arkun kanssa?





Dexter: En, pärjään yksinkin. *vetää arkun ulos onkalosta*




Bruno: Totuuden hetki on nyt siis käsillä, vai?

Dexter: Niin kai. *huokaisee* Täytyy tosin etsiä vielä jokin esine, jolla saa luukku auki.



Bruno: Annahan kun minä. *rysäyttää kannen auki koukun avulla*




Dexter: *tuijottaa jännityksestä mykkänä arkkua*




Bruno: *nostaa hitaasti kantta*

?: Turhaa työtä, pojat hyvät.




Dexter: *katsahtaa lasittuneena yläpuolelleen*




Celeste: Olen suorastaan pettynyt sinuun, Dexter.




Celeste: Sinulta meni naurettavan kauan tajuta, että minulla on sellainen pikku ominaisuus kuin kuolemattomuus.




Celeste: Oletin sen vievän sinulta kuukauden tai pari, mutta on kulunut jo melkein vuosi. Vuosi! *kikattaa* Olet tyhmempi kuin luulin.




Celeste: Tai sitten minua ei vain ole kaivattu tarpeeksi, että olisit vaivautunut ottamaan minusta selvää. Onko näin? *naurahtaa ivallisesti*




Celeste: Oletko kaivannut minua, Dexter?