lauantai 26. heinäkuuta 2014

Time heals all wounds


Täällä sitä taas ollaan, heipsulivei! ◝(^▿^)◜




Käväisin eilen illalla kuvaamassa ensimmäisen osan tähän uuteen tarinaan. Jiihaa, hyttyset sai taas juhla-aterian astuttuani metsään!
Eilisen kuvausreissun jälkeen mulle tuli kyllä viimeistään selväksi, että se metsä, jossa tarinoita välillä käyn kuvailemassa, on ilmiselvä kummitusmetsä. En oo nähny siellä ikinä kulkemassa ketään, mutta silti mä kuulen koko ajan jotain askeleiden ääniä ja puiden oksien katkeilua mun ympärillä. Eilen varsinkin meinasin saada paniikkikohtauksen kuvatessani tätä tarinaa koska mun vieressä käveli koppakuoriainen koska kuulin niitä ääniä koko ajan. ö___ö Huhhuh, ei enää kummitusmetsään.

Mutta sen pidemmittä höpinöittä päästän teidät tarinaa lukemaan n__n'
Hope you like it!






picfic: Hautajaiset osa 1


"Travon.."


"Travon!"




Travon: *avaa nopeasti silmänsä*




Lili: Travon, sinun täytyy lopettaa tuo hulluus. Ota se köysi pois kaulastasi ja tule alas. Tuo ei ole ratkaisu mihink--

Travon: *keskeyttää tytön* Voitko kuvitella?



Travon: Minä olin ihan vieressä. Muutaman sentin päässä hänestä.
Enkä ehtinyt tekemään mitään. En yhtään mitään.




Lili: Minä ymmärrän, että tunnet nyt tarpeellisimmaksi syyttää itseäsi siitä. Ymmärrän sen hyvin, koska minäkin olen kokenut saman aikoinaan. 




Lili: Se on kamalaa, suorastaan sydäntä raastavaa, kun elämäsi tärkein henkilö kuolee silmiesi edessä, etkä kykene tekemään asian eteen mitään. Syyllisyyden tunne on piinannut minuakin jo niin monta vuotta kun jaksan muistaa, mutta olen kuitenkin osannut antaa itselleni jo osittain anteeksi. Niin pitäisi sinunkin.




Travon: *naurahtaa huvittuneena* Sinä siis todella kuvittelet, että voisin antaa itselleni anteeksi?




Lili: Et ehkä vielä, mutta jonain päivänä kyllä. Usko minua, Travon. Tuo ei ole se, mitä sinun kuuluu tehdä. Sinun kuolemasi ei tuo Amandaa takaisin. Tule nyt vain alas, niin voimme lähteä hautajaisiin.




Travon: *murahtaa* Lopeta.




Travon: Minä en anna itselleni enää oikeutta elää, sillä vihaan itseäni niin paljon. Tiedän, etten pystyisi ikinä antamaan itselleni anteeksi.




Travon: *kuiskaa lähes äänettömästi* 
Minun on pakko tehdä tämä.




Travon: *astuu pois tuolilta*




Lili: Travon!




Lili: *loihtii nopeasti teloittajan kirveensä esiin*




Lili: *ryntää Travonia kohti*




Lili: Minä en anna sinun kuolla, halusit sitä tai et. *tarttuu oksasta kiinni ja hyppää*




Lili* *katkaisee narun*









Travon: *lysähtää voimattomana maahan*

Lili: ?



Lili: Travon, mikä sinulla on? *ravistelee poikaa varovasti*




Dexter: *säntää Sofien kanssa paikalle* Mitä on tapahtunut?




Lili: Travon yritti taas tappaa itsensä. Hän meni yhtäkkiä tajuttomaksi, vaikka ehdin katkaista narun ennen kuin mitään ehti tapahtua.

Sofie: Tämä ei voi olla enää todellista. 



Dexter: *kyykistyy pojan viereen* Travon, kuuletko minua?




Travon: *mumisee yhtäkkiä käheästi* Miksette vain anna minun kuolla..

Dexter: Hmm, hänellä on luultavasti nestehukka. Pelkän alkoholin lipittäminen ei ole tehnyt kovin hyvää hänelle.




Lili: Hänelle pitää hakea jostain vettä nopeasti. 




Dexter: Minä käväisen lähteellä hakemassa. Yrittäkää pitää hänet sillä välin tajuissaan.


~        ~        ~




Dexter: Tuntuu karulta katsoa, kuinka heikkoon kuntoon Travon on vajonnut alle viikossa.





Dexter: Saakohan häntä enää koskaan palautumaan ennalleen? Minusta tuntuu, että sen pojan elämänhalu on kadonnut lopullisesti..




Dexter: *kuulee yhtäkkiä kummallista kahleiden kolinaa*




Dexter: Hm? Mikä se oli..? *kääntyy hämillään ympäri*




Dexter: *pysähtyy tyrmistyneenä paikoilleen* Mit-- 




Kelvin: Hauska tavata, mafiapoika~ 

Dexter: *huomaa paksujen kahleiden syöksyvän häntä kohti*




Dexter: Kelvin? Mitä sinä--




Kelvin: *heilauttaa käsiään saaden kahleet liikkumaan eteenpäin*




Dexter: Mitä helvettiä..?! *tuntee kahleiden kietoutuvan ympärilleen ja vetävän häntä taaksepäin*




Dexter: Mitä sinä teet?! *paiskautuu puuta vasten puristuen kahleiden väliin*




Kelvin: *kävelee lähemmäs* Minulla on hieman asiaa sinulle, Dexter.




Dexter: *ärähtää vihaisena* Luulisi noin viisaan silmämestarin jo tietävän, että minulla ei ole mitään intoa puhua sinulle.




Dexter: Joten päästä minut pois näistä kirotun kahleista! *yrittää riuhtoa itseään irti*





Kelvin: *ohittaa Dexterin käskyn* Minä tarvitsen sinun apuasi eräässä asiassa, Dexter.




Dexter: *ällistyneenä* Häh? Minun apuani..? 

Kelvin: Niin, koska tiedän sinulla olevan paljon yliluonnollisen parantajan kykyjä.




Kelvin: Juliet on nimittäin kuolemaisillaan vammoihin, jotka Travon hänelle aiheutti Amandan kuoltua. Hänen silmänsä olivat ainoa kohta, jonka sain pelastettua, mutta muu osa kehosta on edelleen turmeltunut pahasti. Tiedän, että sinä pystyt parantamaan hänet.




Dexter: *puuskahtaa epäuskoisena* Ja miksi ihmeessä sinä kuvittelit, että suostuisin auttamaan sinua tai varsinkaan sitä idioottia, joka tappoi Amandan? Hänen pelastamisensa olisi viimeinen asia, jonka suostuisin tekemään.

Kelvin: Koska sinulla ei ole paljon vaihtoehtoja.



Kelvin: *astuu lähemmäs poikaa* Ellet tahdo samaa kohtaloa kuin Travon ja päästä viettämään tänään oman tyttöystäväsikin hautajaisia, suosittelen sinua myöntymään yhteistyöhön.




Dexter: *murahtaa* ... Kuinka sinä saatat--




Kelvin: *keskeyttää* Aiotko auttaa vai et?




Dexter: *puristaa hampaitaan* .. Hyvä on. Tulen tänne takaisin heti, kun Amandan hautajaiset ovat ohi. 




Dexter: *vastahakoisesti*
Sen jälkeen katson, mitä voin tehdä Julietin parantamiseksi.