lauantai 21. toukokuuta 2016

Ilmoitusluontoista asiaa!



Hellurei! ♥

Kuten otsikosta saattoikin jo hyvällä lykyllä päätellä, tää postaus ei sisällä uutta osaa tarinaa eikä oikeastaan mitään kovin kuvapainotteista. Pahoittelut jos joku sattui luulemaan niin. Kuvatarinaa on kuitenkin tulossa ensi viikolla, joten don't you worry! n_n' 

Halusin vain tulla ilmoittamaan teille kahdesta asiasta. (Ei hätiä, eivät ole ikäviä uutisia kerrankin.)   






Ilmoitus 1: Hylättyjen kuvien varasto

Mulla kertyy nykyään tosi paljon nukkekuvia, joita en oikein saa postattua mihinkään. Tarkoitan siis sellaisia kuvia, jotka eivät ole mitään erityisen ihmeellisiä, mutta joista kuitenkin pidän ja joita olisi kiva jakaa teidän kanssanne. Koska en halua Instagramissani spämmiä koko ajan kuvia enkä myöskään ruveta tekemään niille omia postauksia blogiin, ajattelin perustaa niin sanotun hylättyjen kuvien varaston.

Tää "varasto" ilmestyy tänään tuonne blogin sivupalkkiin uudelle välilehdelle. Siellä voi siis käydä aina välillä selaamassa otoksia, jotka eivät ole oikein päätyneet mihinkään. ^__^' Yritän päivitellä sinne lisää kuvia mahdollisimman usein - ehkä kerran viikossa - ja sieltä löytyy tälleen ytimekkäästi sanottuna kaikkea enemmän ja vähemmän laadukasta nukkemateriaalia mun kuva-albumeista vuoden varrelta. Jos vain kiinnostaa niin käykää ihmeessä aina silloin tällöin kurkkimassa. x) 






Ilmoitus 2: Blogien mainostus palaa kuvioihin

Muistatteko vielä sen, kun mainostin blogejanne tuolla blogin sivupalkissa? Aloitin sen homman joskus viime kesän lopussa, mutta se tyssäsi aika tylysti siihen, kun lakkasin kirjoittamasta blogia. 

Oon tullut siihen tulokseen, että haluaisin aloittaa tälleen kesän kunniaksi mainosteluhommat uudestaan. Se  oli mun mielestä tosi hauskaa puuhaa, ja kaiken lisäksi törmäsin sen ansiosta moniin ihaniin nukkeihin ja taitaviin valokuvaajiin. >w< ♥ Koska mun blogi on herännyt maagisesti henkiin (ainakin väliaikaisesti), miksipä ei käyttäisi oivaa mainostustilaa teitä varten.

Jos siis haluat blogiasi mainostettavan, laita vain blogisi osoite tän postauksen kommentteihin, ja muista samalla kertoa, saanko käyttää jotain blogisi kuvaa mainoksessa. ^^

Ja jos satuin jo mainostamaan sua viime syksynä, sillä ei ole väliä. Mainostan mielelläni uudelleenkin! Myöskään sillä ei ole merkitystä, onko blogisi nukkeblogi vai ei. Kaikki käy! ♥

Vaihdan mainoksia viikottain (aina sunnuntaisin), ja laitan niitä muutaman kerrallaan.  




Siinä taisikin olla kaikki sanottavani tällä kertaa. ^^' Toivottavasti jaksoitte lukea kaiken!

Kivaa viikonloppua, nähdään ensi viikolla ♥ 

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Kevätaurinko on keväinen ja luultavasti myös aurinkoinen


(Otsikko on katkelma Dexterin kauniista kevätrunosta. Pakko arvostaa tuon pojan lahjoja.)








Moips!

Mites teillä on toukokuu alkanut? Mulla se starttasi vähän epämukavasti koeviikolla, mutta onneksi nyt voi taas nauttia uuden koulujakson alusta ja tietysti ihanista säistä! Toivottavasti ootte ottaneet kaiken ilon irti tosta epäuskottavan mukavasta auringonpaisteesta tällä viikolla 8')

Mun viime postauksesta on taas kulunut kotvanen, mutta rehellisesti sanottuna se ei haittaa mua, koska mun tarkoituksena olikin jatkaa tätä blogia täysin stressittömästi ja ilman mitään aikatauluja. ^^ Anteeksi jos tää tauko on teidän mielestä vierähtänyt liian pitäksi - ehkä tää postailutahti tästä taas vähän kiihtyy, kun mennään kohti kesää!

Tällä kertaa olisi luvassa taas kaksi uutta kuvatarinan osaa. Tykkään jakaa näitä tarinoita aina yhden postauksenkin sisällä useampaan osaan, koska sellainen tietynlainen hengähdystauko tapahtumien välillä tekee mun mielestä ihan hyvää. x)
Koska tää postaus on siis kohtuullisen pitkä, lopetan lörpöttelyn tähän ja päästän teidät tarinaan!
..

picfic: Askel eteenpäin



Sofie: Juliet? Kelvin?




Sofie: Oletteko tääl




Sofie: ..oh. *tuijottaa nuorukaisia hölmistyneenä* Luojan kiitos.





Sofie: Olin jo vähällä saada sydänkohtauksen teidän takianne. *naurahtaa hermostuneena* 
Kuka hitto tuon oven oli jättänyt auki?




Sofie: *vilkuilee ympärilleen ja huomaa tutun jalkaparin* ...Lili?




Sofie: *lähestyy varovasti tyttöä* Lili, hei. Sinäkö jätit tuon oven auki?




Lili: Anteeksi, taisin unohtaa sulkea sen perässäni. Halusin vain tulla tänne hetkeksi omaan rauhaani..

Sofie: Ei se mitään. Pääasia että olette kaikki kunnossa.




Sofie: *istuutuu tytön viereen* Tai no oikeastaan... oletko sinä kunnossa? Vaikutit kovin järkyttyneeltä, kun lähdit juhlista.




Sofie: Jos Travon sanoi sinulle jotain, muista, että hänen puheistaan ei kannata välittää. Hän tiuskii nykyään meille kaikille jatkuvalla syötöllä. Sen pojan koppavuus alkaa käydä hermoille.

Lili: Minä kyllä tiedän sen.



Lili: *kääntää katseensa muualle* Mutta tällä kertaa hänen solvauksissaan tuntui olevan myös järkipuhetta mukana, mikä kai teki siitä niin vaikeaa kuunneltavaa.




Sofie: En usko. Mitä ikinä Travon sinulle väittikin, hän oli väärässä. Pojilla on joskus tapana ilmaista asiat todella kapeakatseisesti ja tönkösti.

Lili: *naurahtaa synkästi* Niin kai.




Sofie: Myönnä pois; pojat osaavat joskus olla syvältä.

Lili: No, ehkä niin.




Lili: Mutta tuo poika on kyllä merkillinen poikkeus. *kohottaa kätensä* Niin hullulta kuin se kuulostaakin, minä todella kadehdin häntä.

Sofie: Kelviniäkö? Miksi?



Lili: Mieti nyt. Hänelle näytti olevan lastenleikkiä pitää sisällään kaikki se kärsimys, mitä hän oli joutunut kokemaan elämänsä aikana. Kaikki se uhkailu, vanhempien kuolema, myrkky... Kunpa minä pystyisin näyttämään päällepäin yhtä tyyneltä kuin hän. Kunpa minä en hajoaisi aina näin helposti palasiksi.




Lili: Kelvin on mestari naamioimisessa. Hän on elävä esimerkki siitä, että kaikki ei ole aina sitä miltä päällepäin näyttää. Hänen luonteensa on vahvempi kuin yksikään loitsu tässä maailmassa.




Sofie: Vahvempi kuin yksikään loitsu..? *hiljenee hetkeksi*




Sofie: Kelvin... Niinpä tietysti. *hyppää alas*

Lili: Sofie?



Sofie: *pinkaisee juoksuun* Olen pahoillani, Lili, mutta minun on nyt mentävä. Minä taisin juuri keksiä jotain tärkeää, kiitos sinun.

Lili: Ai..?




Sofie: *kiiruhtaa ulos vajasta*



Viikkoa myöhemmin




Dexter: Softis, sinä tiedät kyllä kuinka kärsimätön minä olen! 




Dexter: Kertoisit jo, mikä sinut on pitänyt niin salaperäisenä viime päivinä. Minun synttärinikään eivät ole vielä lähellä, joten se ei voi johtua niistäkään.

Sofie: Älä huoli, minä kerron kyllä.



Sofie: Minun täytyi vain saada tuoda sinut ensin tänne.




Dexter: Tänne? *tuijottaa eteensä ymmällään* Eikös tämä ole se paikka, josta me etsimme sitä olematonta kellosepänliikettä? Olin jo unohtanut koko jutun.




Dexter: Miksi sinä tänne halusit tulla?

Sofie: Siksi, että minulta jäi kokonaan viimekertaisella käynnillämme ymmärtämättä, että Kelvin on yrittänyt syksystä asti johdattaa minut tänne.




Dexter: Kelvinkö? *naurahtaa* Sofie-kulta, Kelvin on ollut suljettuna pienessä talossa syksystä saakka ja lojunut siellä passiivisempana kuin minä historian tunneilla. Miten ihmeessä hän voisi johdattaa sinut tänne?

Sofie: Koska Kelvinillä on yksi silmämestareiden ainutlaatuisimmista kyvyistä: unien kontrollointi.



Sofie: Etkö muista, kuinka hän tunkeutui aikoinaan meidänkin uniimme? Se kyky on hänellä edelleen tallella, ja hän on löytänyt keinon käyttää sitä peililoitsun läpi. Hän on yrittänyt kommunikoida minun kanssani syksystä asti.




Sofie: Minä näin nimittäin syksyllä unta pienestä ahtaasta vajasta täynnä työkaluja ja muttereita. Näin jälkeenpäin ajateltuna sen täytyi olla se kelloliike. Kelvin tietää, että siellä on jotain, mitä meidän täytyy löytää, ja johdatti minut unessani sinne.
Hän on edelleen pystynyt olemaan meitä askeleen edellä.

Dexter: Niinkö? *hetken hiljaisuus* Mutta jos tuo on totta, missä se kellosepänliike sitten luuraa?



Dexter: Täällä sellaista ei nimittäin ainakaan ole.

Sofie: Oletko varma?




Sofie: Kuten Lili minulle sanoi viikko sitten, kaikki ei ole aina sitä mitä päällepäin näyttää. Silmämestarina minun olisi pitänyt tajuta se jo silloin, kun kävimme täällä viimeksi.





Sofie: Muistatko sen tarinan, jonka isäni minulle aikoinaan kertoi ja jonka minä puolestani kerroin sinulle? Tarinan kummitustalosta, josta vain silmämestarit näkivät vilahduksia. Talon ympärille langetettu loitsu vaati suuren määrän silmämestarin silmien energiaa tullakseen nähdyksi.



Sofie: *katsoo maisemaa hymyillen* Entä jos tämä kellosepänliike onkin samanlainen kuin se kummitustalo?




Sofie: Entä jos se on piilotettu loitsukentällä, jonka silmämestarin energia voi saada murrettua?




Dexter: No, siinä tapauksessahan minun täytyy myöntää, että olet hemmetinmoinen nero. Edes minä en olisi osannut tuollaista teoriaa keksiä.

Sofie: *naurahtaa* Kiitos, tuon halusinkin kuulla.




Dexter: Mitäs tässä siis enää odotellaan? Tee se mitä täytyy, niin päästään vihdoin katsomaan, miltä se hemmetin vaikeasti piilotettu kellosepänliike näyttää.

Sofie: Hyvä on, voinhan minä yrittää.



Sofie: *ottaa muutaman askeleen* Olen yrittänyt koko viikon palauttaa mieleeni, miten silmien energiaa vapautetaan mahdollisimman suuri määrä kerralla. Täytyy myöntää, että se ei ole helppoa...




Sofie: ...mutta eiköhän tämä onnistu. *sulkee silmänsä* Tulisitko hieman lähemmäs, Dexter?





Sofie: *puristaa kätensä nyrkkiin ja vetää syvään henkeä*

Dexter: Ihan rauhassa sitten. Ei ole mikään kiire.




Sofie: *nostaa etu- ja keskisormen silmälleen* Oletko valmis?

Dexter: *hymyillen* Anna palaa, tyttö.



Sofie: *avaa silmänsä ja antaa valon levitä ympärilleen*














~       ~       ~



Jotkut teistä olivatkin Instagramissa muistuttaneet (kiitos, olisin muuten kokonaan unohtanut :D), että Travonilla oli viikko sitten synttärit! Mua itse asiassa vähän harmitti kun en päässyt tekemään Travonin perinteistä synttärispesiaalia, mutta kuka tietää - ehkä kesällä sen vois korvata Dexterin synttäripostauksella 8-D

Otin eilen tämmösen vähän pirteämmän "lavatanssi"-teemaisen kuvan Travonin synttärien kunniaksi.  Haluan uskoa että nää pariskunnat vietti synttäripäivää tällaisissa tunnelmissa x) (Okei turha toivo, Dexter kuitenkin pilasi taas Travonin juhlamielen jollain runonlausunnalla tai vastaavalla)





Mutta jooh, lopetetaan väliaika tähän ja jatketaan seuraavaan osaan. 8)



picfic: Askel eteenpäin (osa 2)






*tuntevat puisen lattian jalkojensa alla*





Dexter: Mitä... mitä ihmettä?





Dexter: Sofie... *silmäilee ympärilleen ällistyneenä* ..sinä taisit olla oikeassa.
Sinä hitto sentään olit oikeassa!




Dexter: Tämähän se on - ihka aito kellosepänliike! Siitä ei ole enää epäilystäkään.




Sofie: *takeltaa hämmentyneesti* ...N-niin kai.

Dexter: Ei ole todellista. *pakahtumaisillaan innosta* Miten minulla voikin olla noin nokkela tyttöystävä?




Sofie: *ohittaa pojan sanat hajamielisenä* Minä muistan tämän paikan... Tämä se tosiaan on.




Sofie: Tämä on se paikka, jonka Kelvin minulle näytti unessa. Muistan tämän tukalan kuumuuden ja hajun.




Dexter: *naureskelee tyytyväisenä* Meidän täytyy päästä kertomaan tästä Travonille.




Dexter: Sillä pojalla menee vielä aamupuurot väärään kurkkuun, kun saa kuulla magialla piilotetusta kellosepänliikkeestä. Sellaista ei ihan joka päivä pääse todistamaan!




Sofie: No, ehkä meidän ei vielä kannata hurrata. Emmehän me tällä paikalla mitään tee, jos täällä ei ole ketään.




Sofie: Paitsi tietenkin, jos..




Sofie: *katsahtaa taakseen ja huomaa tytön seinää vasten* Hm?




Sofie: *sihahtaa hiljaa* Dexter, katso.

Dexter: *käännähtää kummastuneena ympäri* Kappas.




Dexter: Hyvää päivää, arvon neiti. *nostaa kätensä tervehdykseen* Emme huomanneetkaan, että täällä oli joku meidän lisäksemme.

Sofie: Olemme hyvin pahoillamme, että tungettelemme tällä tavalla.




?: *tuijottaa eteensä mykkänä*





Sofie: *kuiskaa* Miksei hän sano mitään?

Dexter: Ehkä me loukkasimme hänen yksityisyyttään ryntäämällä tänne noin vain.




Sofie: *karaisee kurkkuaan kiusaantuneena* Meidän ei ollut missään nimessä tarkoitus tulla näin varoittamatta.

*hiljaisuus*



Sofie: *ottaa muutaman hillityn askeleen* Olen muuten Sofie Prentiss, silmämestari, ja sain siksi tämän liikkeen ylle langetetun loitsun murrettua. Oliko se loitsu kenties teidän loihtimanne?

*entistä pidempi hiljaisuus*



Sofie: *tapittaa tyttöä hämillään* Hetkinen..

Dexter: Mitä nyt?



Sofie: *hipaisee varovasti tytön kasvoja*

Dexter: Sofie, mitä sinä oikein teet?




Sofie: Eihän tämä tyttö ole edes elävä. *vetäisee kätensä pois kulmia kurtistaen*
Hänen ihonsa tuntuu ihan...ihan joltain metalliselta ja kylmältä.

Dexter: Mitä?



Dexter: Siis tarkoitatko, että tämä teräväkatseinen ilmestys tässä olisi jonkinlainen...ikään kuin..

Sofie: ...kone? Kyllä.




Dexter: Mutta...miksi? Tuollaisen metalliluomuksen rakentaminen on vaatinut melkoisesti työtä ja taitoa. Kuka hullu sellaiseen hommaan ryhtyy?

Sofie: Se on hyvä kysymys. Ehkäpä kelloseppä?



Sofie: En ole kyllä koskaan nähnyt mitään yhtä aidon näköistä. *tutkailee tytön osia* Hänessä on jotain todella karmivaa..

Dexter: Lievästi sanottuna.



Sofie: *havaitsee yhtäkkiä maassa lojuvan avaimen* Hmm. Mikähän tuon virka on?




Dexter: Tuota, Sofie.. *huomaa kuinka tupa alkaa hiljalleen muuttua rakeiseksi*




Dexter: Minusta tuntuu, että meidän on aika lähteä. Tämä paikka ei selvästikään pysy enää kauaa näkyvissä.

Sofie: Mistä sinä niin päättelet?



Dexter: Katso.



Sofie: Hyvä on, lähdetään. *nostaa avaimen lattialta* Mutta ota sinä tämä niin minä otan tuon tytön.

Dexter: Mitä? Oletko tosissasi?



Sofie: Meillä ei välttämättä ole enää mahdollisuutta tulla takaisin tänne, Dexter. On siis parasta ottaa tämä tyttö mukaan ja selvittää, mikä hän on. *ottaa tyttöä käsivarresta kiinni*




Sofie: *vapauttaa silmiensä energiaa* Valmista?

Dexter: Valmista.















*lysähtävät heinikolle*





Sofie: *hieroo päätään* Huhhuh.

Dexter: Sepä oli melkoinen kokemus. *naurahtaa huojentuneena*




Dexter: *nostaa katseensa* Jaaha, tuo tyyppi ei näköjään ole yhtä kömpelö kuin me. Tuskin liikkui senttiäkään paikaltaan.




Sofie: No, ainakin hän pääsi loitsukentän läpi. Olisi ollut sääli jättää hänet sinne liikkeeseen lojumaan.

Dexter: Enpä nyt sanoisi.




Dexter: Mitä sinä oikein ajattelit tuolla edes tehdä? Ei se taida ihan mahtua takanreunalle koristeeksikaan.

Sofie: Pöhkö. Minä aion ottaa selville, voisiko siitä saada jotain informaatiota tuon avaimen avulla.



Sofie: *katsoo tyttöä* Minusta nimittäin tuntuu, että se on tuota tyttöä varten tarkoitettu. Vanhoja lelujahan käynnistettiin juuri tuollaisilla avaimilla.



*nousevat ylös*

Dexter: Ai tällaisilla vai? *kohottaa avainta* No, voihan se olla.




Dexter: Mutta ennen kuin rupeat tekemään tieteellisiä tutkimuksiasi, meidän pitäisi keksiä, mihin me tuon koneen tungemme. Ei sitä oikein tännekään voi jättää, vaikka se variksenpelättimestä menisikin.




Sofie: Hmm.. se on totta. *vilkaisee taakseen* Voisimmeko me viedä sen kotiin?





Dexter: Softis-rakas, oletko nyt ihan varma, että haluat tuollaisen epäilyttävän masiinan meidän talomme nurkkiin pyörimään?




Sofie: Miksi ei? Tällä hetkellä tuo tyttö on meidän ainoa edistysaskeleemme tässä arvoituksessa.




Sofie: Voihan olla, että hän johdattaa meidät etsimämme loitsuasiantuntijan luo. Sehän meidän päämäärämme on, eikö niin?

Dexter: *huokaisee* Hyvä on sitten.



Dexter: Käyn hakemassa kotoa kärryt, jotta saamme sen siirrettyä. Odota sinä täällä.

Sofie: Kiitos, Dexter.



Sofie: Olen varma, että tämä koituu vielä meidän voitoksemme.