keskiviikko 16. elokuuta 2017

Kellosepän tarina, osa 9


picfic: Soitto









Travon: *hidastaa juoksutahtiaan hengästyneenä* Huhhuh.



Travon: *pysähtyy* Tällä viikolla on näköjään liian kuuma juosta jopa aamuisin. Harvinaista.



Travon: Hieno veto unohtaa juomapullokin tällaisena päivänä. *lähestyy uupuneena juottoallasta*



Travon: *hörppää vettä janoisena* Pitäisi varmaan pitää loppuviikko vapaata ja keskittyä täyspäiväisesti viimeisen raaka-aineen etsimiseen. Koko resepti on pian kasassa, kunhan saisin jostain hankittua riutujauutetta.



Travon: *jähmettyy yhtäkkiä kauhistuneena paikoilleen*
Ei helvetti. En kai minä vain..



Travon: ...tuijota omaa peilikuvaani?



Travon: *katsoo heijastustaan vedestä* Mutta hetkinen.. En näytä lainkaan erilaiselta. Ei kuolemalla symboloituja kasvoja kuten niillä kahdella. Ihan tavallinen heijastuma.



Travon: Uskomatonta. *painautuu mykistyneenä lähemmäs vedenpintaa* Mitään ei tapahdu.



Travon: *naurahtaa huojentuneena* Peililoitsu ei siis tehoakaan meihin kaikkiin.



Travon: Vaikuttaa siltä, että ainakin minä sain kunnian jäädä kirouksen ulkopuolelle.



~      ~      ~



Lili: Hän näyttää niin...aidolta. Vaikea uskoa, ettei hän ole oikea.



Lili: Ette ole siis vieläkään saaneet sitä toimimaan?



Sofie: Emme. *huokaisee* Olemme yrittäneet kaikkea, mutta hän ei ole tehnyt elettäkään toimiakseen. Se avainkin, jonka otimme mukaan verstaalta, vaikuttaa ihan turhalta.



Lili: Aiotko vielä kuitenkin jatkaa yrittämistä?

Sofie: Aion.



Sofie:  Tällä hetkellä meillä ei ole juuri muutakaan. Kaikki pienetkin toivon hivenet tuntuvat johtavan vain umpikujaan, enkä anna niin käydä tämän tytön kanssa.
Aion selvittää, mikä hän on.



Lili: *hymyilee* Olet sinnikäs. Hyvä niin.

Dexter: My precious ladies! Saisinko huomionne?


Sofie: *kääntyy kummissaan äänen suuntaan* Mitä nyt, Dexter? Löysitkö sen varjon?

Dexter: Löysin. Se vaati koko kellarin kääntämistä ylösalaisin, mutta löysinpä hyvinkin!


Dexter: *virnuilee mielissään* Mutta se ei ollut ainoa aarre, jonka hyllyjen kätköistä pelastin.



Dexter: *kiipeää innoissaan verannalle* Sieltä löytyi nimittäin jotain muutakin, mitä voitte ottaa rannalle mukaan.


Dexter: Tadaa! Kai muistat vielä Manuelin, Sofie? 8--)

Sofie: ...?


Dexter: Tämän veijarinhan me varastimme vuosia sitten isäni uima-altaalta. Olin vallan unohtanut Manuelin olemassaolon!



Sofie: *pyörittelee silmiään* Todella hienoa, että löysit sen. Olen ylpeä sinusta.



Sofie: *ottaa varjon* Mutta tämä aurinkovarjo oli oikeastaan kaikki, mitä kaipasimme. Manuel saa jäädä nyt kotiin.



Dexter: *henkäisee dramaattisesti* Oletko tosissasi? Kuvittelitteko tosissanne lähtevänne rannalle ilman Manuelia? Sehän olisi pyhäinhäväistys! Loukkaus puhallettavia vesileluja kohtaan!

Sofie: Niinpä niin.



Sofie: *kääntyy Lilin puoleen huvittuneena* Tule, Lili. Lähdetään ennen kuin Dexter tunkee tuon kammotuksen mukaamme.

Dexter: Kammotuksen?!



Lili: *naurahtaa* Tehdään niin.



Sofie: No, me lähdemme nyt. Muistathan pitää tuota tyttöä silmällä sillä välin?



Dexter: *luo pitkän katseen laitteeseen* Toki. Katson ettei se karkaa.



Sofie: Hienoa, kiitos. Koeta keksiä jotain syötävää itsellesi, me tuskin ehdimme lounaaksi takaisin.

Dexter: Pizzaa siis. 8-)


Sofie: *hyppää Lili perässään alas verannalta* Ai, hei Travon! Olitko juoksulenkillä?

Travon: Olin.


Sofie: Me olemme lähdössä rannalle. Mitä sinä ajattelit tehdä tänään?

Travon: Jaa'a.


Travon: *ohittaa Lilin tähän katsomatta* Etsiä itsekkäästi kadonnutta tyttöystävääni, vaikka se eräitä häiritseekin.

Lili: *kääntää katseensa vihaisena ja kävelee pois*



Travon: *mutisee kavuten verannalle* Herkkä hipiä.



Travon: *vilkaisee taakseen* Dexter?




Travon: Aiotko taas viettää koko päivän vahtimalla sitä laitetta? Tuskinpa se siitä itsestään liikkuu.




Dexter: En vain ymmärrä tätä vehjettä. Minulla on koko ajan sellainen tunne, että se on vaarallinen. Niin kauan kuin emme tiedä, mikä sen funktio on, sen ei pitäisi olla täällä.



Travon: No miksette vain palauta sitä takaisin? 



Dexter: Sofie ei tahdo. Hän uskoo tuon rohjakkeen auttavan meitä eteenpäin peililoitsun kanssa. Minä en vain jaksa uskoa siihen.




Travon: Minulla itse asiassa olisi tältä aamulta yksi havainto, joka liittyy siihen peililoitsuun.




Travon: Erehdyin nimittäin katsomaan omaa peilikuvaani juottoaltaan vedessä. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, eli loitsua ei ole langetettu meidän kaikkien ylle.



Dexter: Hmm, se on tietenkin hyvä, mutta eipä tuo tieto meitä liiemmin eteenpäin vie. *hieroo käsiään hermostuneena* Eikä vie kyllä tämä keltasilmäkään. *huokaisee* Hitto vie, mikä sinä oikein olet?



Travon: Jos sinua kerran noin paljon häiritsee se, ettet tiedä tuosta laitteesta mitään, mikset soita Brunolle? 



Dexter: *kääntyy tyrmistyneenä ympäri* Soittaisin Brunolle? Miksi ihmeessä?

Travon: Hänhän tietää kaiken niin laillisesta kuin laittomastakin teknologiasta, joten häneltä löytyisi varmasti tietoa tuosta tytöstä. 


Dexter: Ei, Brunoa en tähän sotke. Lupasin itselleni, etten koskaan enää puhuisi sen juipin kanssa.

Travon: *naurahtaa ivallisesti* Aivan, ymmärrän. 


Travon: Johtuuko tämä viha vieläkin siitä, että hän vikitteli kouluaikoina samaa tyttöä kuin sinä? 
Vau, en tiennyt että hän osui niinkin arkaan paikkaan.



Dexter: *puuskahtaa ärtyneenä* Ei tämä siitä johdu. Ainahan hän vikitteli samoja tyttöjä kuin minä.

Travon: No, mikset sitten soita hänelle? Jos et voi tehdä sitä itsesi vuoksi, niin tee se sitten Sofien takia. Hänkin janoaisi tietää, mikä tuo tyttö on.



Dexter: Hmh, no hyvä on sitten. *kaivaa katkerana puhelimen povitaskustaan*



Dexter: Minä soitan serkulleni.