perjantai 8. huhtikuuta 2016

Riitapukareita








Heipsulivei! ♥

Musta tuntuu ettei suomen kielessä ole lainkaan tarpeeksi sanoja kuvaamaan sitä, miten onnelliseksi tulin teidän kommenteistanne viime postaukseen ;u; Saitte mut tuntemaan itseni tosi tervetulleeksi tänne blogger-maailmaan, mistä oon teille älyttömän kiitollinen! Kaikki epäröinti tän tarinan saattamisesta loppuun hupeni siinä hetkessä, kun luin teidän kannustuksianne ja katsoin blogin tilastoja. >w< Iso kiitos teille kaikille! ♥

Tässä olisi pieni annos jatkoa tarinaan. Jos jotkin tapahtumat syksyn kuvatarinoista on vähän hatarassa muistissa, suosittelisin lukemaan erityisesti tämän osan! :3 Siihen viitataan pariin otteeseen.


picfic: Kitkerän makuinen kevät






Lili: *huokaisee turhautuneena*




Dexter: Ohhoh, täällähän törmää tuttuihin!




Dexter: Terve, Lili! *heilauttaa pirteänä kättään*

Lili: *havahtuu ajatuksistaan* Oh, Dexter. En huomannut sinua.



Dexter: Mitäs sinä täällä yksin istuskelet? Minä kun luulin että noin nätit teloittajatytöt viettävät perjantai-iltansa kaupungilla.




Lili: Ehkä niin. *nousee vaivaantuneena ylös* Mutta minä en ole ollut tänään oikein sillä tuulella, että jaksaisin lähteä kaupunkiin.




Lili: Tai ylipäätään sillä tuulella, että haluaisin tehdä mitään.

Dexter: Noh, mistäs nyt kenkä puristaa?




Lili: *sulkee huokaisten silmänsä* Ne pääsykokeet vain harmittavat. Minusta tuntuu, etten osannut yhtään mitään siellä.

Dexter: Höpönlöpön, turhaan sinä sitä mietit! Jos niillä päättäjillä on yhtään järkeä kaalissa, ne tietävät että sinä olet ainoa oikea valinta vartiostoon.




Dexter: Mutta hei, nyt saat luvan unohtaa murheesi ja lähteä minun mukaani. Me pidämme tänään terassilla kevään avajaiset Sofien ja Travonin kanssa.

Lili: Kevään avajaiset? Mistä lähtien te olette sellaisia järjestäneet?




Dexter: Tästä päivästä lähtien. *avaa portin* Tule, täytyyhän sinunkin osallistua uuteen perinteeseen. Eivät kevään avajaiset ole mitään ilman teloittajaa.




Lili: E-enpä tiedä... *sopertaa epävarmana* Emme ole olleet Travonin kanssa kovin hyvissä väleissä sen jälkeen, kun... kun meillä oli vähän riitaa yhdestä jutusta. Ehkä olisi parempi, etten tule.





Dexter: No mutta tämähän on juuri oiva tilaisuus korjata välisi Travonin kanssa! *ottaa tytön kainaloonsa* Alahan tulla nyt senkin vastarannan kiiski.

Lili: Niin, mutta-



Dexter: Hys, ei muttia. Kyllä te saatte välinne korjattua hyvän ruuan ääressä. Teimme Sofien kanssa aamupäivällä hampurilaisia ja tajunnanräjäyttävän hyviä ranskalaisia. Et voi vastustaa niitä.

Lili: Jaa, no...



Lili: ...hyvä on sitten. Kai minä voin yrittää.


~     ~     ~ 



Sofie: Noniin, pysykäähän siinä. *ripustelee koristeita seinille*




Dexter: *astuu Lili kintereillään terassille* Sofie, hei! Et ikinä usko, kuka tuli mukaan kesteillemme.




Dexter: Lili rukoili melkein polvillaan, että pääsisi mukaan kevätkemuillemme, joten myönnyin lopulta antamaan hänelle ylimääräisen kutsun. 8)

Lili: Just joo..



Sofie: *kääntyy ympäri hymyillen* Hei, Lili! Onpa kiva että pääsit tulemaan!

Lili: Kiitos. Täällähän on oikein juhlallisen näköistä.




Dexter: *nostaa kätensä virnistäen* Ai, hei vain sinullekin Travon. En meinannut huomata sinua, kun naamasi sulautuu niin hyvin tuohon valkeaan seinään.

Travon: Turpa kiinni.



Travon & Lili: *mulkaisevat terävästi toisiaan*




Dexter: Joko voimme aloittaa aterian? Haluan jo päästä maistamaan meidän majesteettisia burgereitamme.

Sofie: Toki. Tuo samalla Lilille astiat kun viet nuo ostokset sisälle.



Sofie: Voimme sen jälkeen käydä kiinni hampurilaisiin.




Dexter: Käskystä! *rientää sisälle*



Sofie: *naurahtaa* Pöytä tuli ahdettua niin täyteen ruokalajeja, että en saanut siihen enää kattausta kuin kahdelle. Sinä voit istua tässä pöydän ääressä minun kanssani, niin sinun ei tarvitse-




Lili: Ei, minä...minä voin ihan hyvin istua jossain muualla.




Lili: *vilkaisee Travonia vaikeasti* Kuten...vaikka Travonin vieressä.


~      ~      ~ 


Hetkeä myöhemmin...




Dexter: *puhuu innoissaan ruoka suussa* Et muuten ikinä arvaa, mitä hän sitten teki.




Dexter: Minä olin juuri lähdössä sieltä pukuhuoneesta ulos, kun hän paiskasi kenkänsä päin seinää ja karjaisi: "Kuka on helvetti sentään vienyt minun muotovaahtoni?!"  *purskahtaa nauruun* Voitko kuvitella?  Hän käyttää muotovaahtoa siihen kolmen hiushaituvan kampaukseensa!




Sofie: *kikattaa huvittuneena* Miten ihmeessä hän onnistuu levittämään sen? Jakaakohan hän sen kristillisesti jokaisen kolmen hiuksen kesken?

Dexter: Sitä minäkin mietin! Ja luultavasti ne kaikki irtoavat aina kun hän saa sen vaahdon sudittua niille.



Sofie: Hahah, miesrukka. Pitäisikö meidän ostaa hänelle joululahjaksi jotain voidetta kaljuuntumiseen?

Dexter: *puhkeaa uuteen nauruun* Mahtava idea! Kerrassaan nerokas.



Lili & Travon: *tuijottavat Sofien ja Dexterin juoruillessa kiusaantuneina eri suuntiin*




Lili: *kääntyy varoen Travonin puoleen* Hmm, noh.. Miten sinulla on viime aikoina mennyt?




Travon: Ihan hyvin, kiitos. Olen lähinnä yrittänyt etsiä viimeisiä raaka-aineita sitä ohjetta varten, jonka tarvitsen kihlattuni löytämiseen. *pitää hetken tauon* Mutta sen sinä taisitkin jo tietää, kun asiaa niin miellyttävästi viime tapaamisellamme kommentoitkin~




Lili: *tuhahtaa ärtyneenä* En mahda sille mitään, että minun mielestäni sinä olet itse kännipäissäsi kirjoittanut sen ohjelappusen. Ei ole olemassa mitään typeriä reseptejä, joilla voisi löytää haamuja. Uskoisit nyt.




Travon: *tyynellä mutta kylmällä äänellä*
Minulle on täysin samantekevää, uskotko sinä siihen reseptiin vai et. Minä sentään yritän tehdä jotain Amandan löytämiseksi, vaikka se tuntuisi toivottamalta. Mitä sinä sen sijaan olet tehnyt Melodyn eteen?




Lili: *kiristää hampaitaan tuohtuneena*

Travon: Sinua ei ole paljoa näyttänyt kiinnostavan koko tyttö~




Lili: *vilkaisee nopeasti ystäviensä suuntaan*

Dexter: ... ja kun sinun kesälomasi alkaa, voisimme suunnata suoraan Italiaan!

Sofie: Kannatan! Olen aina halunnut päästä Roomaan.




Lili: *kääntyy takaisin Travoniin päin ja kuiskaa veitsenterävästi* Sinä et tiedä mitään siitä, miten paljon minä välitän Melodysta, joten älä enää koskaan sano noin.




Lili: Sitä paitsi minä olin aivan yhtä valmis saamaan hänet takaisin kuin sinä Amandan, kun Celeste antoi meille siihen kesällä mahdollisuuden. Sinä et vain taida enää muistaa sitä, sillä sinua ei kiinnostaa pätkääkään mikään muu kuin Amanda.




Lili: Sinä olet hemmetin pakkomielteinen siitä tytöstä, ja tiedätkö mitä? Se on todella sairasta!

Travon: *naurahtaa kuivasti* Sekö on sinun mielestäsi pakkomielteistä, että tahdon tietää, minne kihlattuni on kadonnut? Minun mielestäni se on pikemminkin inhimillistä käyttäytymistä.




Travon: Mutta mitäpä sinä inhimillisyydestä tietäisit? Sinä kun et ole näyttänyt koskaan tuntevan lainkaan syyllisyyttä edes siitä, että katsoit vain vierestä, kun Melodyn kaula katkaistiin.




Lili: *silmät laajenevat järkytyksestä*
Mitä... mitä sinä sanoit?




Travon: Voin toki toistaakin, jos se saisi sinussa vaikka heräämään vihdoin jotain syyllisyyden tapaista.

Lili: *nousee raivoissaan ylös*



Lili: *kuiskaa vihasta kiehuen* Toivottavasti en enää koskaan näe sinua, Travon Canessa.

Travon: Sitä sinun ei tarvitse pelätä, usko pois.




Lili: *häipyy paikalta itkua pidätellen*




Dexter: *katsahtaa Liliin hämmentyneenä* Häh, joko sinä olet lähdössä? Vastahan me aloitimme!

Lili: *ei vastaa*



Sofie: Lili, onko kaikki kunnossa? *korottaa huolestuneena ääntään* Lili?



Sofie: *ärähtää* Travon, mitä sinä oikein sanoit hänelle?

Travon: *mulkaisee Sofieta ärtyneenä*



Travon: *nousee ja paiskaa oven kiinni perässään*




Dexter: ... Mitähän ihmettä juuri tapahtui?

Sofie: Ei aavistustakaan.



Sofie: *nousee pöydästä* Ehkä on parasta, että lähden Lilin perään. En ole ennen nähnyt häntä tuollaisena...

Dexter: Pitäisikö minun mennä jututtamaan Travonia?



Sofie: Älä missään nimessä, ellet halua menettää päätäsi. Häntä ei vihaisena kannata häiritä.

Dexter: Taidat olla oikeassa.



~     ~     ~ 



Sofie: En ymmärrä, mikä Lilin ja Travonin sukset saa nykyään niin helposti ristiin. Ennen he olivat kuin parhaat ystävykset.




Sofie: *vilkuilee hämillään ympärilleen* Äh, minnehän Lili ylipäätään ehti kadota? Hän on nopea jaloistaan.




Sofie: Toivottavasti hän ei mennyt suoraan kotiinsa, sillä sinne minä en kyllä uskalla men-




Sofie: *pysähtyy yhtäkkiä tutun rakennuksen eteen* Hm? Miksi ihmeessä vajan ovi on auki? 




Sofie: Luulin sulkeneeni sen, kun kävin katsomassa Kelviniä ja Julietia..




Sofie: *tajuaa yhtäkkiä* ...paitsi jos joku on tullut sieltä ulos minun jälkeeni.



Sofie: *tuijottaa ovenrakoa lasittuneena*
Okei, tämä ei tiedä hyvää.