sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Etsitään itsekuria








Hellurei ja hyvää (hieman myöhäistä) juhannusta kaikille! Toivottavasti saitte nauttia hyvistä ilmoista ♥

Aloituskuvista ylempi on viikon takaa, kun tapasin pitkästä aikaa Sonjaa ja kuvailtiin vähän nukkeja Lahden keskustassa. x3 Oli tosi kiva päivä ja oli ihanaa nähdä niin Sonjaa kuin Sonjan ihanaa Michelle-neitiä, joka tuossa kuvassakin esiintyy Xenan seurassa <3

Sloveniassakin ehdin jo pari viikkoa sitten käydä, ja sekin oli kyllä huippumukava reissu, vaikken sitten loppujen lopuksi raahannutkaan nukkea saati kameraa mukaan. Tuli tuhlattua rahaa vähän liikaakin kaikkeen Frozen-fanitavaraan, mitä Sloveniasta löytyi ihan järjettömästi, ja mitä minä en voinut hulluna Frozen-fanina vastustaa.. x) *hiplailee tyytyväisenä Elsa-figuuriaan* Itsekuri ohoi, missä olet.

Mun kesän suurimmat suunnitelmat on siis nyt jo takanapäin, ja voin vähän enemmän alkaa keskittyä nukkejuttuihin. Sain tehtyä täksi viikonlopuksi jatkoa kuvatarinalle, joten ennen kuin kyllästytän teidät tällä puuduttavalla höpötykselläni, päästän teidät tarinaan käsiksi!
Toivottavasti tykkäätte ^.^"



picfic: Kolmas metalliraaja



Travon: *sujauttaa aseen takkinsa alle*



Travon: Lipas täynnä, määränpää selvä. 
Kaikki siis valmista. 




Travon: *napittaa takkiaan kiinni*

Dexter: Terve, kalpea köriläs!



Dexter: *kävelee lähemmäs kättään heilauttaen* Oletpas tänään aikaisin liikkeellä. Työkeikkaako pukkaa, vai?




Travon: *kuivasti* Mitä sinä haluat, Dexter?




Dexter: Mistä sinä päättelet, että haluaisin jotain? *levoton naurahdus*

Travon: Älä viitsi.



Travon: Et sinä koskaan tule lipomaan minun kengänpohjiani tuohon tapaan, ellet ole jotain palvelusta vailla.

Dexter: *naurahtaa entistä levottomammin* Höpö höpö, sinä kuvittelet omiasi.



Dexter: Mutta nyt kun kerran tuli palvelukset puheeksi, niin minulla kyllä olisi yksi pieni pyyntö. Katsos kun Brunonhan pitäisi saapua tunnin päästä tänne, ja Sofien lounastauko on pian alkamassa töissä..

Travon: ..niin?



Dexter: *katselee vaivaantuneena muualle* Niin minä ajattelin, että jospa sinä voisit mennä vahtimaan Sofieta hänen työpaikalleen siksi aikaa, että saan Brunon tavattua. Pitäisit huolta, että hän ei tule lounastauollaan tänne.




Travon: Oletko tosissasi? *kääntää tympääntyneenä selkänsä pojalle* Ei minulla ole aikaa näihin sinun kikkailuihisi, minulla on omiakin töitä tehtävänä. Sitä paitsi sinun olisi pitänyt alun perinkin kertoa Sofielle Brunosta eikä salailla tätä koko vierailua häneltä.




Dexter: *lysähtää maahan epätoivoisesti* Travon, ole niin kiltti! Katso kuinka onnettomasti minä anelen polvillani.



Dexter: Sinä tunnet Brunon. Sinä kyllä tiedät, millainen vaikutus hänellä on ihmisiin! En halua, että Sofie saa tietää hänestä. Kiltti, kiltti, kiltti! Otan sinun tiskivuorosi kuukaudeksi! Ei - kahdeksi kuukaudeksi!

Travon: ...



Dexter: Saisit myös sen minun 20 prosentin alennuskuponkini sporttiliikkeeseen. Sillä saa ilmaisen juomapullonkin..!




Travon: *kääntyy ärähtäen ympäri* Hyvä on, hyvä on! Minä suostun, mutta vain, koska inhoan tiskaamista.




Dexter: Ah, kiitos Travon! *ryntää tarraamaan poikaa toverillisesti olkapäästä* Tiesin, että sinuun voi luottaa niin tilanteessa kuin tilanteessa.




Travon: *pyyhkäisee pojan käden olkapäältään ja lähtee kävelemään rinnettä alas* Sinun on syytä sitten olla nopea.

Dexter: Totta kai, totta kai!



Dexter: Usko pois, huomaat vielä kuinka hyvältä tuntuu tehdä palvelus Dexter Dixonille ;)

Travon: Epäilen.




~      ~      ~







Travon: *laahustaa kioskille* Huomenta, Sofie.



Sofie: Oh, Travon! Huomenta sinullekin.




Sofie: Sinua näkeekin harvoin minun kioskillani.

Travon: Tiedän, siksi ajattelinkin tulla pitkästä aikaa käymään.



Sofie: No, tulit kyllä vähän kehnoon aikaan, sillä minun lounastaukoni on pian alkamassa ja ajattelin kipaista kotona Dexterin luona.

Travon: Niinkö? Sepä harmillista.



Travon: Minä kun...tuota.. ajattelin, että olisin voinut tulla kerrankin syömään tänne sinun kioskillesi. Etkö voisi pitää ruokataukoasi täällä?




Sofie: Ai, no.. mikäs siinä.  Minä tosin luulin, ettet pidä makeasta purtavasta.

Travon: En minä oikeastaan pidäkään, mutta onhan se hyvä totutella, eikö?



Travon: *ottaa donitsin* Tällä on varmaan hyvä aloittaa. Ei näytä kovin makealta.




Sofie: *naurahtaa tylsistyneenä* Ei ainakaan yhtä makeita kuin nuo piparminttutangot. *katsahtaa purnukoihin* Ne eivät ole olleet kovin suuressa suosiossa, enkä kyllä yhtään ihmettel-
*vaikenee hetkeksi*



Sofie: *huomaa harmaanhohteisen hahmon*
...Kuka tuo on?




Sofie: *kuiskaa* Näetkö sinä tuon tytön, Travon?

Travon: Minkä tytön?



Travon: En näe ketään.

Sofie: Tuolla on joku, seisoo aivan muurin vieressä.



Sofie: Kalpea ja tummatukkainen..

Travon: Haamuko?



Sofie: *näkee tytön kääntyvät kasvot* E-en...en tiedä. Niin kai.




Sofie: *nousee ylös kuiskaten* Yritän päästä lähemmäs..

Travon: Jos se on haamu, hänellä saattaisi olla jotain tietoa Amandasta.




?: *katoaa nopeasti nurkan taakse*

Sofie: Ei hitto, hän livahti pakoon!




Sofie: Hei, odota!!




Sofie: *sinkoaa perään* Ei mitään hätää, en aio satuttaa sinua!




Sofie: Odota- *vilkaisee nurkan taakse*
Hm?




Sofie: Mitä..?




Sofie: *tuijottaa maassa makaavaa ventovierasta tyttöä*




Sofie: *pelästyneenä* Mitä on tapahtunut?




Sofie: Hei, oletko kunnossa? Kuuletko minua?




Sofie: *näkee maahan pudonneen pilleripurkin* Ei hitto... mitä nuo ovat?




Sofie: *parahtaa kauhuissaan* Travon, tule tänne!




Sofie: Äkkiä!


~       ~       ~










Dexter: Jaaha, pääsihän se kaksiraaja viimein perille.




Dexter: Sujuiko matka hyvin?




Bruno: *kurvaa pihaan naurahtaen* Mainiosti, kiitos vain kysymästä.




Bruno: Lento oli tosin hieman myöhässä, joten aikataulusta oli tingittävä jonkin verran.

Dexter: *hymähtää* Onneksi sinulla näyttäisi sentään olevan kunnon menopeli matkassa.





*paiskaavat kättä*

Bruno: Onpa hyvä nähdä pitkästä aikaa, Dixon. Meidän yhteiset opiskeluvuotemme ovat kuulemma vieläkin kulumaton puheenaihe kotiseudullamme päin.




Dexter: Sitä en kyllä epäile! Oli se melkoisen villiä aikaa, pakko myöntää.




Bruno: Ja katsos sinua, olet ruskettunutkin.

Dexter: Tuollaiseen kalkkilaivan kapteeniin verrattuna kaikki näyttävät ruskettuneilta. *irvistää*




Bruno: Noh, onkos tuo se sinun "monimutkainen tyttösesi"?

Dexter: Joo, siinähän se pötköttää. *katsahtaa tyttöön*



Dexter: Minua kammottaa nykyään vain katsoakin sitä, kun en tiedä, mikä se on ja mihin se pystyy. Toivottavasti sinä saat siitä edes jotain selvää.




Bruno: Enköhän. Anna kun katson sitä lähempää~ *kumartuu tytön vierelle*




Dexter: Se on kyllä melkoinen vekotin. Ei ole tehnyt yhtikäs mitään siitä lähtien kun löysin sen.

Bruno: Hmm, siltä näyttäisi. Olen itse asiassa nähnyt tällaisen ennenkin.



Dexter: Todellako? Tiedätkö siis, mikä se on?




Bruno: Tiedän, tiedän hyvinkin.

*kuulee aseen latauksen*



Dexter: Hyvä, siinä tapauksessa sinulla on tasan viisi minuuttia aikaa selittää, mikä se on.




Dexter: *kylmällä äänellä* Sen jälkeen tahdon, että nouset tuon mönkijäsi selkään ja ajat helvettiin minun pihaltani, ellet sitten halua kolmatta metalliraajaa.




Bruno: *naurahtaa hieman huvittuneena* Vai niin.




Bruno: Arvelinkin, ettet sinä minua täysin kaunaa kantamatta pystyisi tapaamaan. Sinä olet sitten pitkävihaista sorttia, Dixon.

Dexter: Pitkävihaista sorttia? No, varmasti moni muukin olisi, jos olisi omistanut samanlaisen "ystävän" joskus.



Dexter: Joten sovitaanpa, että kun olet kertonut minulle kaiken tarvittavan, olemme jotakuinkin sujut, ja sinä häivyt minun silmistäni lopullisesti.




Bruno: *käännähtää ympäri ja paiskaa Dexterin seinää vasten*





Dexter: Hghh, mitä sinä-

Bruno: Hyvä on, sovitaan vain niin. Minä kerron sinulle, mikä tuo tyttö on, ja lähden sitten. Teen sen mielelläni.




Bruno: Mutta jospa jättäisit tämän aseen suosiolla pois? On todella vaikeaa yrittää keskittyä, kun tähtäilet minua tällä suloisella pikku revolverillasi.




Dexter: *pihahtaa vihaisena* Päästä irti minusta..!

Bruno: Ymmärrän, että sinua ärsyttävät jotkin tietyt asiat menneisyydestämme, mutta tämä ei taida olla se viisain keino ilmaista sitä.




Bruno: *ottaa rauhallisesti aseen pojan kädestä* Joten ehkä on parasta, että annat tämän pyssysi minulle, niin voimme aloittaa alusta.




Bruno: *ivallinen hymy* Vai mitä, Dixonin poika?