lauantai 15. elokuuta 2015

Tuhat ♥


Päivitys 28.12.2016

Kiitos kaikille blogiani seuranneille! ♥ Olette ihania.
Pahoittelut siitä, että blogin taival päättyy tällä tavalla, ja että uusin tarinakokonaisuus ei ole enää julkisena, mutta tää oli mun mielestä paras ratkaisu.

Jos vielä blogger-maailmaan kaipaan, teen uuden blogin ja aloitan kokonaan alusta. Tämä blogi jääköön siis tänne muistoksi nukkeotusteni vaiheikkaista vuosista. ^^




Heipsun pupuset ja muut otukset! :3 ♥

Kuten lupasin, tämänkertaisen postauksen olisi tarkoitus olla tuhannen lukijan juhlapostaus. Tää tulee kyllä hitusen (köh muutaman kuukauden) myöhässä, mutta ei kai sillä niin väliä ole kun ette te sieltä lukijapalkista ole mihinkään karanneetkaan. x) Eiköhän siis mennä asiaan!


Juhlapostauksen menu:

- "Takapihan lapsoset" -shootti

- erittäin virallinen juhlapuhe

- Annikan alkukantaisten kuvien kauhistelua

- pläjäys julkaisemattomia kuvia kuluneelta vuodelta

- pieni kivaisa juttu lukijoille


   ~    ♥    ~    ♥    ~    




shoot: Takapihan lapsoset












































(^ kaunis ikkunaselfie)




~    ♥    ~    ♥    ~


Eilen kuvasin siis shootin, joka sisälsi kaikki nukkeperheeni asukit. Oli kyllä melkoinen urakka, eikä ihme - onhan niitä tässä vuosien aikana kerääntynyt melkoinen nippu! :D

Vaikka noihin mun pallopäihin on tullut tuhlattua tässä kolmen ja puolen vuoden sisällä ihan hillittömästi rahaa, on niiden hankkimiseen tarvittu aika paljon muutakin kuin pelkkä pullea lompakko. Välillä mä jään oikeesti miettimään tosi pitkäksi aikaa, montahan nukkea mulla mahtaisi tällä hetkellä olla, jos innostus olis lopahtanut jo ensimmäisen vuoden aikana. Oliskohan mulla pelkkä Amanda, vai olisinkohan mä senkin jo ehtinyt myydä tässä vuosien mittaan?

Innostus ei kuitenkaan lopahtanut ensimmäisen vuoden aikana, mikä on ihan JÄRJETÖN yllätys mulle itselleni. En ikimaailmassa olisi kuvitellut, että jostain harrastuksesta voisi tulla mulle niin rakas, että jatkaisin sitä vapaaehtoisesti vielä lukion ohellakin. Mutta tässä sitä ollaan - kymmenen nukkea kainalossa - enkä voisi olla yhtään onnellisempi! ♥

Mikähän sen innostuksen on sitten pitänyt niin korkealla?
Tietenkin siihen on vaikuttanut nuo nuket itsessään sekä kaikki niiden mukanaan tuomat edut. Mä oon saanut ihania ystäviä, mä oon oppinut valokuvaamaan ja lakannut jopa vihaamasta ompelukonetta. Musta on tullut kuvaamisen myötä myös vähän kärsivällisempi, ja tää nukkeyhteisö on tehnyt musta paljon sosiaalisemman muun muassa conien ja miittien avulla.
Kaiken lisäksi oon varmaan jo ihan mestari kalastamisessa koska käytän niin hemmetisti siimaa koko ajan. :-D hehheh

Mutta kaikista noista syistä huolimatta mun innostusta ylläpidätte eniten te.
En ymmärrä, miksi tätä blogia jaksaa niin moni lukea, mutta se oikeesti piristää mua enemmän kuin mikään muu tässä harrastuksessa. <3 Teidän kommentteja lukiessa tulee väkisinkin aina semmoinen tunne, että hitto, nyt meen kyllä kuvaamaan lisää! Yksikin pieni kehu tai pelkkä se, että huomaan uuden lukijan tuolla lukijapalkissa, riittää saamaan semmoisen hölmön virneen mun naamalle. ♥

Eli siis TUHANNET KIITOKSET teille yli TUHANNELLE lukijalle, jotka olette mun blogia seuranneet tähän asti! ♥ Ootte tosi tärkeitä mulle ja mun nukeille. Kiitos! ♥



~    ♥    ~    ♥    ~


Seuraavaksi hypätään kolme ja puoli vuotta ajassa taaksepäin ~ 


Tästä kaikki nimittäin alkoi vuonna 2012:



Muistan vieläkin sen tuskallisen iltapäivän, kun olin pianotunnilla ja ajattelin koko ajan, että sieltä tunnilta päästyäni mentäisiin isän kanssa hakemaan Amsku postista. :-D Se oli piinaa isolla P:llä, huhhui.




... ja tässä onkin sitten mun the ensimmäiset nukkekuvat. x) Kaunista, hyvin kaunista.




Nää kuvat taisi olla mun ensimmäisestä kuvatarinasta. :D En kyllä muista miten toi limupullo liittyi siihen, mutta sillä oli varmaan tosi tärkeä rooli.




Nämäkin jostain alkukantaisesta kuvatarinasta. :D Amsku selvitteli jotain arvoitusta huoneessaan.




Amsku uudella peruukilla! Olin niin onnellinen, etten telonut sen päätä peruukinvaihdossa.




Sitten taas mysteeri-KT jatkuu.. :DD




Nää kuvat oli mun ja Amskun ensimmäisestä miitistä! Se oli tosi pikkunen miitti, mutta muistan että meno oli aika vilkasta. :'D



Nukkeja ei tosiaan ollut paljoa.
(Otin nää miittikuvat mun kaverin blogista luvan kanssa, koska mulla ei ollut enää näitä miittikuvia tallella. Älkää siis ihmetelkö osoitetta alareunassa x))




Travonin saapuminen, aaa. D: ♥ Olin niin onnellinen




Nää on taas jostain kuvatarinasta, jonka oon jo poistanut. :D








Herra Dixon saapuikin sitten keskuuteemme kesän alussa. Yks mun parhaista muistoista tästä harrastuksesta onkin just se päivä kun sain Dexterin. :D (kauhea paljastus)




Heinäkuussa käytiin matkalla Ranskassa, ja käväisin sitten tuhlaamassa rahoja Pariisin Jolie Doll -kaupassa ^^' En koskaan pistänyt sieltä kuvia blogiin, mutta tuollaiselta se silloin siis näytti!




Marssin kaupasta ulos melkoisen tavarasäkillisen kanssa. :D Sofie oli tietysti se pääostos.




Tuolta mun nukkejen koti näytti tosi pitkään Sofien saapumisen jälkeen~ n.n



Jokainen nukkevuosi tiivistettynä kollaasiin:

















~    ♥    ~    ♥    ~


Seuraavaksi vuorossa on osio, joka sisältää julkaisemattomia kuvia tältä vuodelta! ^^

Lähdetään liikkeelle vähän talvisemmista tunnelmista..

















































~    ♥    ~    ♥    ~


Vielä loppuun pienimuotoinen hyvitys teille lukijoille piristyksestänne





Haluatko, että mainostan blogiasi?

Ajattelin siis ruveta käyttämään tän blogin sivupalkkia tästä lähtien teidän blogienne mainostamiseen!
En keksi mitään muuta tapaa kiittää jollain konkreettisella teolla teitä kaikkia, koska give awayssakin vain yksi voi voittaa.

Jos siis haluat, että blogisi mainos on viikon sivupalkissani, pistä vain blogisi osoite kommenttiisi! ^^ Kerro myös samalla, annatko mulle luvan käyttää jotain ottamaasi kuvaa mainoksessa. Muuta ei siis tarvitse tehdä! Blogin osoite + tieto siitä, saanko käyttää blogistasi kuvaa mainoksessa.

Ja blogisi voi siis olla ihan minkälainen tahansa; ei tarvitse olla nukkeblogi, jos sinulla ei sellaista ole.

Teen niin, että pistän ensi viikosta lähtien joka viikko neljän/viiden blogin mainoksen tuonne sivupalkkiin, ja vaihdan ne sitten viikottain seuraaviin. :3

Toivottavasti tämmöinen pieni tempaus ilahduttaa teitä! ♥ Yritin kuumeisesti miettiä keinoa piristää teitä jokaista, joka on jaksanut seurailla tätä blogia. >w<





Mulla ei oikeastaan muuta ollutkaan sanottavana/näytettävänä.
Kiitos jos jaksoit lukea juhlapostauksen, ja vielä suurempi kiitos jos jätät kommentin! ^^

Hyvää alkusyksyä kaikille! ♥


sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

All things truly wicked start from an innocence




picfic: Rakkaus tekee sokeaksi, viha sokeammaksi [osa 2/2]

~ Viimeinen osa ~



Celeste: Oletteko valmiita silmämestarin metsästykseen, ystäväni?




Travon: *käärii hihojaan huulta purren*

Lili: *puristaa asetta rystyset valkoisina* 




Celeste: *kylmä naurahdus* Minä voin antaa teille lähtölaskennan, jotta tästä tulisi vähän virallisempaa. *korottaa ääntään*

Kolme.




Kelvin: *ajattelee kärsimättömänä* Toimikaa, silmät. Toimikaa. 

Celeste: Kaksi.



Celeste: Yksi.




Kelvin: *hajottaa köyttä voimiensa rippeillä*




Celeste: Nolla.









Lili: *painaa aseensa liipaisimesta*

Travon: *juoksee Kelviniä kohti*



Kelvin: *ryntää äkkiä pois tulilinjalta*




Celeste: Kappas, pieni saaliseläimemme koettaa pakenemista. Mielenkiintoinen valinta häneltä~




Lili: *juoksee Travon kannoillaan pojan perään*



~      ~      ~



Kelvin: Hitto, minä olen ihan liian heikossa kunnossa tähän. *painautuu seinää vasten kulman takana*




Kelvin: Minä en pärjää niille. En molemmille.




Kelvin: *kuulee Lilin lähenevät askeleet*




Kelvin: *yllättää tytön potkaisemalla tämän maahan*




Kelvin: Lili, sinun täytyy kuunnella minua. *pitää rimpuilevaa tyttöä paikallaan*

Lili: Kuunnella sinua? Oletko menettänyt lopullisesti järkesi? *yrittää kiemurrella irti*



Kelvin: Mitä ikinä Celeste lupaakin teille, voin vannoa että hän ei pidä lupaustaan. Ette hyödy siitä mitään, jos tapatte minut. Ruokitte sillä vain Celesten valtaa.



Lili: *yrittää hapuilla kädellään asetta*

Kelvin: *paiskaa toisen jalkansa aseen päälle* Ymmärrätkö, mitä sanoin? Sinun täytyy uskoa minua Lili. Tätä taistelua ei kuuluisi käydä meidän välillämme--




Kelvin: *tuntee yhtäkkiä kovan iskun selässään*




Travon: *ottaa tytön aseen maasta* Olen pahoillani, Lili. Minun on tehtävä tämä sinun puolestasi Amandan vuoksi.




Travon: *osoittaa Kelviniä*





Kelvin: *vapauttaa nopeasti silmiensä energiaa*









Travon: *lysähtää maahan Kelvinin voiman vaikutuksesta* Hnghh, helvetti! Lopeta!




Kelvin: *nousee ripeästi jaloilleen*




Travon: Ei, ei enää pakenemista. *ryntää ottamaan pojan jalasta kiinni*

Sofie: Travon!




Sofie: Travon, lopeta!




Dexter: *vetää Travonin pois Kelvinin kimpusta*

Travon: Mitä helvettiä? Päästä irti, Dexter!




Juliet: *juoksee Kelvinin luokse ja kietoo tämän syliinsä huolestuneena* Kelvin.. oletko kunnossa?




Sofie: Teidän kaikkien täytyy nyt rauhoittua, okei?




Travon: Mitä hittoa sinä puhut, Sofie? *karjuu vihoissaan* Minä olin juuri tappamaisillani tuon paskiaisen!
Olisimme päässeet hänestä eroon - ja minä olisin saanut Amandan takaisin!



Sofie: Travon, sinä et taistele perimmäistä vihollistamme vastaan. Kelvin on ollut pelkkä pelinappula tässä sodassa!

Travon: Mitä sinä oikein selität? Kelvinin takia kaikki meidän läheisemme ovat kuolleet! *karjuu kurkkunsa käheäksi* Miksi yhtäkkiä asetut hänen puolelleen?



Dexter: Katso tuota poikaa, Travon! Katso häntä. Luuletko todella, että hänen suurin tavoitteensa elämässä olisi oikeasti ollut Sofien tappaminen?




Sofie: Tämä sota ei ole Kelvinin, Travon. Tämä on ollut alusta lähtien Celesten kontrolloimaa sotaa. Hän on käännyttänyt meidät kaikki toisiamme vastaan - hän on antanut määräyksiä, joiden takia Kelvin on ajautunut meidän viholliseksemme näiden vuosien aikana. Hän on ollut pelkkä välikäsi, Celesten sätkynukke.




Travon: *jähmettyy paikoilleen* Ei.. ei se voi olla.

Juliet: *parkaisee kauhuissaan* Sofie!



Juliet: Kelvin... hän.. hän ei enää hengitä! Hän ei hengitä!

Sofie: Dexter, mene auttamaan häntä!



Dexter: *kiirehtii Kelvinin luokse*




Dexter: *nostaa Kelviniä käsivarsilleen* Hitto, en tunne lainkaan pulssia. Myrkky ja fyysinen rasitus eivät olleet kaiketi hyvä yhdistelmä hänen elimistölleen.




Dexter: Sofie, hae minun kirjahyllystäni äkkiä Sata ja yksi myrkkyä -niminen kirja! En osaa tehdä muuta kuin elvyttää, jos en saa sitä pian!



Sofie: H-hyvä on! *ampaisee juoksuun*

Dexter: Vauhtia!




Celeste: Voi, mikä jännitysnäytelmä tästä syntyikään! *kävelee kuuloetäisyydelle, lähemmäs tajutonta Kelviniä* Tällaista show'ta minä kaipasinkin.




Celeste: *naurahtaa lempeästi* Toivottavasti ymmärrätte, ettei kirjoista ole enää mitään apua. Myrkky on jo alkanut vaikuttaa, ja hän kuolee pian.




Juliet: *mulkaisee Celesteä vihaa kihisten* Sinä.




Juliet: *nostaa Lilin aseen tyttöä kohti* Sinun takiasi hän kuolee. Sinun takiasi hän joutuu kuolemaan minun käsivarsilleni!




Juliet: *kähisee ääni vihasta täristen* Kerro minulle yksikin hyvä syy, noita, miksi en tappaisi sinua.




Celeste: *kohauttaa harteitaan huvittuneena* Suoraan sanottuna en keksi yhtään hyvää syytä. Siinä mielessä olet siis oikeassa. Mutta siitä en olisi niinkään varma, että rohkenetko todella tekemään moisen tempauksen.

Juliet: Kuinka niin? Miksen muka rohkenisi?




Celeste: *virnuilee* Koska siinä tapauksessa Travon ja Lili eivät koskaan tule saamaan haamuläheisiään takaisin elävien kirjoihin. Uskallatko ottaa heidän vihansa niskoillesi?




Travon: Laske se ase, Juliet! Nyt! Et saa tappaa häntä!

Lili: Me tarvitsemme häntä vielä! Odota--








*laukaus*











Celeste: *tuntee veren noruvan sormiensa välistä*



Celeste: *lysähtää polvilleen*

Juliet: Mitä..?



Juliet: *kuiskaa järkyttyneenä* Minä.. minä en tehnyt mitään.




Celeste: *kaatuu elottomana maahan*

Juliet: Minä en ampunut häntä..



Travon, Lili & Dexter: *tuijottavat ruumista jähmettyneinä*

Juliet: Miten se on mahdollista?








Amanda: *laskee asetta heinikon suojissa* Olen hirveän pahoillani, Celeste-noita.




Amanda: Mutta nyt sinä et enää koskaan piinaa ystäviäni.



~ Kaksi päivää myöhemmin ~




Lili & Travon: *tutkivat laatikkoa vaiteliaina*




Travon: En ymmärrä, miten olen voinut olla niin sokea viime kuukausien aikana. Tunnen itseni ihan idiootiksi. 




Lili: Niin minäkin, kieltämättä. *huokaisee* Uskomatonta, miten typeriä ja itsekkäitä asioita Celeste sai meidät kaikki tekemään.




Travon: Toivottavasti annat minulle jonain vuosikymmenenä vielä anteeksi. *hetken hiljaisuus* En todellakaan halua menettää sinua, Lili. Loppujen lopuksi olet ainoa järkevä ystäväni.




Lili: *naurahtaa* Et sinä minusta eroon pääse, älä huoli. *nostaa kätensä*
Kättä päälle?




Travon: Kiitos. *hymyilee vinosti* Mutta jos vielä joskus joudumme kilpailemaan Kelvinin tappamisesta, anna minulle vähän etumatkaa, jooko?

Lili: Pyh, älä luulekaan. *virnistää ilkikurisesti* Minä kamppaan sinut jos ehdit edelleni.



Lili: Mutta nyt minä jätän sinut valmistautumaan suureen hetkeesi. Onnea matkaan, Travon! Uskon että kaikki menee hyvin.

Travon: Mitä? *köhäisee nolona* Miten sinä sait tietää minun aikeistani?



Lili: Dexter kertoi! Ja ihan kuin en olisi muka huomannut, mitä sinä poimit sieltä laatikosta.

Travon: *raapii kiusaantuneena takaraivoaan* Kirotun Dexter..



Lili: Jos kuitenkin epäonnistut, voit tulla itkemään olkapäätäni vasten milloin vain. Löydät minut Dexterin työhuoneesta - menen sinne katsomaan, miten Kelvin voi.

Travon: *mutisee jotain epämääräistä* Joo joo..



Travon: *vilkaisee vielä kerran laatikon pohjalle ja tuijottaa asetta*




Travon: *hymyilee hieman*












Amanda: Etkö voisi jo kertoa, mihin olemme matkalla? ;_; Onko jotain sattunut?




Sofie: Pahoittelen, mutta minulla ei ole oikeutta kertoa, mistä on kyse!




Amanda: *hämillään* Kenellä se oikeus sitten on?




Sofie: *hymyillen* Hänellä.

Travon: Hei, Sofie.. ja Amanda.



Amanda: Travon..? Mutta..mutta eihän hän näe eikä kuule minua!

Sofie: Ei niin. Siksi minä olenkin täällä hänen oppaanaan.



Sofie: Amanda on tässä, aivan vieressäni.

Travon: Kiitos, Sofie.



Sofie: *menee muutaman askeleen kauemmas*




Amanda: *tapittaa Travonia ymmällään*

Travon: Tuota.. mistähän minä aloittaisin..




Travon: *vaivaantuneena* Äh, tämä olisi niin paljon helpompaa jos näkisin sinut, mutta yritetään nyt kuitenkin.




Travon: *nostaa katseensa karaisten kurkkuaan* Minä tiedän, Amanda, mitä sinä teit Celestelle. Sinä ammuit hänet sillä aseella, jonka löysit haamujen löytötavaralaatikosta.




Travon: Sinä siis ammuit tietoisesti ainoan henkilön, joka olisi voinut loihtia sinut takaisin ihmiseksi - ainoan henkilön, jonka avulla olisimme voineet elää taas yhdessä.

Amanda: *painaa päänsä alas katuvana*



Travon: *hymyilee hieman* Ja sen takia minä rakastankin sinua niin hirvittävästi.




Amanda: *nostaa hämillään katseensa* M-mitä..

Travon: Se oli juuri sellainen teko, jonka vain sinä kykenisit tekemään, Amanda. Sinä ja sinun suuri sydämesi.



Travon: Olit valmis pelastamaan kaikki läheisesi, kaikki Julietia ja Kelviniä myöten, vaikka tiesit sen tarkoittavan sitä, että sinä et voisi enää muuttua takaisin ihmiseksi. Sitä minä sinussa juuri rakastan; sinun epäitsekkyyttäsi.




Travon: Ja toki on olemassa myös miljoonia muita piirteitä, joita minä sinussa rakastan. Jopa haamuna sinä olet ollut herttaisempi kuin kukaan meistä elävistä.




Travon: Minun täytyy myöntää.. *kaivaa povitaskuaan* ..että jos olisin saanut sinut takaisin ihmiseksi, minä olisin käynyt ostamassa kalleimman mahdollisen sormuksen ja kosinut sinua saman tien.




Travon: Mutta koska jäitkin jaloutesi ansiosta haamuksi, minun on kosittava sen sijaan yhdellä korvakorulla, jonka löysin siitä haamujen löytötavaralaatikosta tänään. Ansaitsisit paljon parempaa, mutta..




Travon: Toivon silti, että vastaisit myöntävästi.