lauantai 23. toukokuuta 2015

Liars, liars everywhere








Moi! :3

Whoah enää viikko koulua jäljellä, mitäs ihmettä tää nyt on. ;__; Aika on menny ihan hujahtaen, justhan vasta ensilumi satoi maahan! 

Vaikka koulua on enää vain viikko jäljellä, mulle se on nimenomaan se pahin viikko: koeviikko. En tykkää, en tykkää.. Mutta jos selviän kokeista (varsinkin biologian kokeesta) hengissä, aion pistää taas turbovaihteen päälle täällä blogin puolella ja ruveta tekemään postauksia aktiivisemmin! 83 Haluun, että tästä kesästä tulee vielä viime kesääkin awesomempi.

Kiitos muuten älyttömästi taas teille ihanille kommentoijille, piristätte mun jokaista päivää söpöillä kehuillanne ja kannustuksellanne. <3 Ilman teitä ei olisi luultavasti tätä blogiakaan enää olemassa. Iso hali teille kaikille! >u< *virtuaalihali* 

Tällä kertaa luvassa olisi tarinaa, eli ottakaahan mukavat asennot tuoleissanne! Ja kuten aloituskuvasta saatoitte huomata, Dexter on saanut vanhan peruukkinsa takaisin. En jostain syystä kamalasti pitänyt siitä uudesta reuhkasta, joten päätin antaa Dexterin nauttia vanhasta lookistaan pitkästä aikaa.
Toivottavasti pidätte niin tarinasta kuin Dexun vanhasta hiustyylistäkin! ^-^


picfic: Kertomus petturista



Sofie: Minä uskon, että sinä pystyisit siihen.




Sofie: Jos vain löytäisimme jostain kunnolliset ohjeet, voisit varmasti palauttaa Melodyn ennalleen. Ei se niin vaikeaa voi olla, hm?

Dexter: Voi Sofie... Olen suorastaan imarreltu, miten paljon luotat parannuskykyihini.




Dexter: Mutta miten voisin parantaa olennon, jota en edes näe? *naurahtaa* En ole koskaan kuullut mistään haamujen anatomiasta. Eiväthän ne varsinaisesti ole edes olemassa!




Sofie: Hei, mihin se sinun "olen Dexter ja pystyn mihin vain" -asenteesi on kadonnut? Melody tarvitsee apua, ja sinä olet ainoa toivomme. Nyt vähän positiivista asennetta peliin!

Dexter: Edes me Dexterit emme pysty pelastamaan ihan kaikkia. Valitan, Softis!




Travon: *väijyy nurkan takana hiljaa*

Sofie: Kai sitä voi silti yrittää! Eihän siinä voi mitään hävitäkään.




Travon: *pistää aseen vastahakoisesti taskuunsa*





Celeste: No, oletko valmis? *kietoo hiuksensa Travonin olkapäälle* 





Travon: Valmis tappamaan yhden tärkeimmistä ystävistäni? *tuhahtaa happamasti ja vetää tytön hiukset pois* Toki.




Celeste: Älä jaksa marista, Travon-hyvä. Sinä ihan itse valitsit, että hankkiudut mieluummin Sofiesta eroon ja saat siitä hyvästä tyttöystäväsi takaisin elävien kirjoihin. 





Celeste: Kun olet tehnyt tämän, minä tuon tyttöystäväsi vaikka lahjapaketissa kotiovellesi. Tuskin enää edes muistat harmitella Sofieta, kun pääset jatkamaan elämää kullannuppusi kanssa.

Travon: Ei, minä en jatka elämääni. Vain Amanda jatkaa. Kun tämä on hoidettu, Dexterillä on täysi oikeus tappaa minut. Sinun tehtäväsi on siis vain huolehtia, että pidät sopimuksestamme kiinni.



Celeste: Vai niin, sinä et siis aio taistella Dexteriä vastaan? Harmi. *puuskahdus*
Mutta älä huoli, aion kyllä toteuttaa sopimuksemme. Amandasta tulee ihminen - lupaan sen.




Celeste: Mutta olisiko sinun nyt korkea aika mennä? Ei tässä ole koko päivää aikaa odottaa.

Travon: Hmh, hyvä on. Pidättele sinä Dexteriä sillä välin. En halua, että hän joutuu näkemään.




Celeste: Tottahan toki~





Travon: *raahautuu Sofien ja Dexterin luo*




Celeste: Onpa sääli. Minä odotin, että tästä tulisi kunnon viihdyttävä ja verinen taistelu. Ehkä asia on vielä korjattavissa, jos Dexter vain pääsisi näkemään kaiken tarpeeksi ajoissa..




Dexter: *kääntyy Travoniin päin* Travon! Mitäs sinä tähän aikaan aamusta täällä saapastelet? 





Travon: Minä tahtoisin puhua sinun kanssasi, Sofie - kahdestaan. Voisimmeko mennä jonnekin sivummalle?




Sofie: Ai, no mikäs siinä. *nousee riippumatosta*





Dexter: Onpas salamyhkäistä. Menettekös te suunnittelemaan minun synttärijuhliani, vai? 8)

Travon: Ei.




Sofie: Mitä asiasi koskee?

Travon: Kerron sitten kun olemme vähän kauempana~




Travon: *ohjaa Sofien nurkan taakse, pois Dexterin näkyviltä*





Dexter: *sulkee huokaisten silmänsä* Hohhoijaa, mokomat valehtelijat. Tietenkin he menivät suunnittelemaan minun juhliani~




Celeste: Ikävä kyllä minun on todettava, että olet väärässä.





Dexter: *avaa silmänsä hämillään* Hm? Kukas sinä olet?





Celeste: Minä olen Celeste Travert. Olet varmaan kuullut minusta joskus?




Dexter: *nousee ylös* Oh, olenpa hyvinkin! Hauska tavata, arvon noitaneiti. Mikä suo meille tämän kunnian saada teidät pihallemme?




Celeste: Tulin vain kertomaan, että Travon vei juuri Sofien ammuttavaksi. Hän aikoo tappaa Sofien.





Dexter:  Jaaha, vai sillä tavalla. *naurahtaa huvittuneena* Nyt kyllä erehdytte, Travon ja Sofie ovat nimittäin hyviä ystäviä, kuin paita ja peppu.




Celeste: Ehkäpä, mutta joskus on tehtävä epämiellyttäviäkin tekoja, jos palkkiona on jotain ystävääkin arvokkaampaa.. Kannattaisi pitää kiirettä, jos haluat vielä pelastaa tyttösi.




Dexter: *mataloittaa ääntään* Mistä sinä oikein puhut?





Dexter: *kuulee samassa Sofien parahduksen* 

Celeste: Mitäs minä sanoin?




Dexter: Sofie..?





Dexter: *pinkaisee juoksuun*










Dexter: Mitä.. *puuskuttaa pelästyneenä* .. mitä sinä teet, Travon?





Travon: *mulkaisee Dexteriä* Suosittelen sinua häipymään, Dexter. Tästä ei tule kaunista katsottavaa.




Sofie: *kähisee peloissaan* Dexter.. 







perjantai 8. toukokuuta 2015

We live with no lies, don't we?






Hellurei hupsut tupsut! :3 ♥

Hiii sieltä se kesä tulee, enää muutama vaivainen viikko ja päästään lomailemaan! Tsemppiä kaikille, joilla on vielä loppurutistus koulussa meneillään :--3 we can do it !

Tänään olisi kuvatarinan vuoro. Suosittelen kernaasti lukemaan tämän osan ennen tätä uutta osaa, jos ette ole vielä sattuneet sitä lukaisemaan. ^-^' 
Mutta sen pidemmittä löpinöittä menkäämme tarinan pariin! 



picfic: Kertomus hirviöstä



Kelvin: Juliet, hei..




Kelvin: Tämä mykkäkoulu on kestänyt jo tarpeeksi kauan. Kertoisit jo, mikä on vialla. 




Kelvin: En voi auttaa sinua mitenkään, jos et selitä minulle mikä mättää. 





Kelvin: *korottaa ääntään* Juliet, kuuletko? Tulisit edes alas sieltä.




Juliet: *käännähtää Kelviniin päin tuohtuneena* Mikset itse tule tänne ylös? Sinähän olet aina ollut niin taitava kiipeilijä.




Juliet: *sarkastisesti* Ainiin, tosiaan - ethän sinä pysty, koska sinut on myrkytetty. Olet sen takia jo varmaan niin heikossa kunnossa, ettet saisi nostettua jalkaasi tämän saakelin puun alimmalle oksallekaan!





Kelvin: *on hetken vaiti, luo katseensa maahan*
Mistä sinä sait tietää?

Juliet: Joku sinun punapäinen ystäväsi tuli ilmoittamaan siitä minulle, kun olit hakemassa yksi päivä polttopuita. Hän puhui jostain...jostain typerästä tehtävästä, jota et ole suorittanut ja joka on annettu nyt jollekin toiselle.




Juliet: Oli se tehtävä mikä hyvänsä, olen joka tapauksessa niin... niin surullinen ja vihainen, ettet ole kertonut minulle! Olet vain valehdellut päin naamaani.




Juliet: *kysyy ennen kuin ääni romahtaa* Voisitko nyt edes kertoa, minkä takia?




Kelvin: *tuijottaa tyttöä hetken vaiti*




Kelvin: *nojautuu puuta vasten* Minä voin kertoa sinulle kaiken, Juliet. Se ei ole enää mikään ongelma...




Kelvin:  *yrittää selättää yskänpuuskansa* ...yngh...jos tehtäväni on kerran päättynyt.







Kelvin: Muistat varmaan, että olen aina sanonut sinulle tehneeni kaikki pahat tekoni vain, koska olen sisimmältäni hirviö. No, se pitää edelleen paikkansa. 
Mutta totuus on, että osa siitä hirviöstä on erään toisen aiheuttamaa. Erään miehen. 





Kelvin: Se tyttö jonka tapasit, Celeste, on tämän miehen apuri, ikään kuin hänen assistenttinsa. Minä työskentelin tämän miehen henkilökohtaisena palkkatappajana, sillä hänellä oli paljon vihamiehiä, mutta hän ei koskaan halunnut itse tahria käsiään.





Kelvin: Kaikki sujui mutkitta monta kuukautta, kunnes Celeste kertoi tulevasta tehtävästäni. Mies oli riitaantunut koko silmämestarien yhteisön kanssa, ja erimielisyyksistä kummunneen vihan saattelemana hän halusi minun tappavan heidät kaikki. Aivan kaikki.





Kelvin: Palkkiona siitä minä ja minun vanhempani säästyisimme. Jos olisin kieltäytynyt, mies olisi palkannut minun tilalleni jonkun, joka olisi tappanut samalla myös minut ja vanhempani.





Kelvin: Niinpä minä muutuin entistä tunteettomammaksi tappokoneeksi. Henkiä lähti hengen perään, ja vain, jotta vanhempani saisivat pysyä elossa.





Kelvin: En olisi saanut epäröidä. Epäröiminen maksoi minulle lopulta omat vanhempani.
Kun jäljellä oli nimittäin enää muutama silmämestari, aloin hidastaa tahtiani reilusti ja otin takapakkia. Siitä rangaistuksena löysin kotipihaltani äidin ja isän kuolleina.





Kelvin: Olin niin vihainen, että olin jo valmis menemään raatelemaan esimieheni riekaleiksi. Mutta hän ehti ensin. Hän juotti minulle myrkkyä, joka tappaisi minut muutaman vuoden sisällä.





Kelvin: Silloin kelloni lähti käyntiin. 
Celeste kertoi, että mies antaa vastalääkkeen, jos tuon hänelle viimeisen silmämestarin ruumiin. Viimeisen silmämestarin tiedettiin asuvan saman katon alla vahvan ja tunnetun palkkatappajan sekä mafioson kanssa, joten tehtävään ei kyennyt kukaan muu kuin minä. 




Kelvin: Mietin useita kertoja, ryhtyisinkö todella tähän. Kumpi meistä loppujen lopuksi ansaitsisi kuolla: minä vai viaton silmämestari? 




Kelvin: Ja sitten tulit sinä, Juliet. Sinä ärsyttävän kaunis, luotettava ja erikoinen tyttö, joka olit valmis tekemään mitä vain vuokseni. En voinut kertoa sinulle myrkystä, sillä tiesin että se olisi musertanut sinut. Sinusta minä sen sijaan sain voimaa yrittää vielä pelastaa nahkani. 





Kelvin: Mutta ei, en minä siltikään siihen pystynyt. En ole pystynyt tappamaan maailman toiseksi viimeistä silmämestaria, sillä se tuntuu liian väärältä - jopa minusta. 
Siksi tällä tarinalla on minun kannaltani...hm, hieman huonoa enteilevä loppu~




Juliet: *tuijottaa poikaa typertyneenä* Kelvin.. 





Juliet: Sinä olet siis tiennyt siitä lähtien kun tapasimme ensimmäistä kertaa, että olet myrkytetty.. En voi...en vaan voi uskoa tätä todeksi.




Kelvin: Olen pahoillani, etten ole kertonut sinulle koko totuutta aiemmin. Mutta toivon sinun käsittävän, että tein sen vain välttääkseni huolestuttamasta sinua. 





Kelvin: Olisiko sinun aika tulla jo alas?

Juliet: *sopertaa hiljaa* ..mmh, kyllä kai..




Juliet: *ote lipeää* Aaah..!





Kelvin: *ottaa tytön kiinni* 




Juliet: *tuijottaa Kelviniä mitään sanomatta*




Kelvin: *tarkkailee tyttöä ilmeettömänä*




Juliet: *kietoo kätensä yhtäkkiä pojan ympärille* Hitto sentään, sinä et saa kuolla, et saa! Minä en anna sinun kuolla, senkin typerys! *purskahtaa hysteeriseen itkuun*





Kelvin: Olen pahoillani.