sunnuntai 7. elokuuta 2016

Kieroja kuin rinkelit







Hellurei!
Oon niin poikki tän tarinan vuorosanojen kirjoittelusta, että jätän alkulöpinät suosiolla väliin ja päästän teidät suoraan tarinaan. x)
Mutta mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! ♥



picfic: Noidan salaisuus



Celeste: Vaikka olenkin pettynyt, täytyy myöntää, että olen samalla myös imarreltu.



Celeste: Sinä ja ystäväsi olitte hankkineet minulle varsin soman arkun, Dexter. Olin varma, että olisitte heittäneet minut jokeen kalojen syötäväksi. *hyppää alas puupinon päältä*




Celeste: No, mikäs sinut noin hiljaiseksi veti? Muistin sinut vähän puheliaampana tyyppinä, Dexter Dixon. *iskee hykerrellen silmää*



Dexter: *mumisee hiljaa* Ja minä muistin sinut elottomana ruumiina tämän arkun pohjalla.
Miksi hitossa et voinut vain kuolla niin kuin normaalit ihmiset?



Celeste: *kikattaa huvittuneena* Voi Dexter, ehkä siksi, etten ole normaali ihminen. Ja myös siksi, että tuo mukana raahaamasi kone lupasi minulle kuolemattomuuden vastalahjaksi toisesta silmästäni.




Dexter: Se on siis totta. Sinä tosiaan teit diilin tuon kammottavan masiinan kanssa.

Celeste: En sanoisi niinkään kammottavan.



Celeste: Pikemminkin nerokkaan. Xena todella pitää lupauksensa. Minä olen saanut nauttia täysin siemauksin kuolemattomuudestani sillä välin kun te olette tanssineet haudallani.




Dexter: *silmät leimuavat vihasta*

Celeste: Enkä minä täysin toimettomana ole tätä kulunutta vuottani viettänyt. Kuten olette varmasti huomanneet, olen vähän kiusannut teitä~



Dexter: *hyppää kiireesti arkun yli*




Dexter: *paiskaa Celesten puupinoa vasten* Nyt se turpa kiinni, noita! Älä sano enää sanaakaan!

Celeste: Oho, kyllä sinulta sentään kovia otteita löytyy. *naurahtaa* Ehkä minä olen ne ansainnut kaiken sen jälkeen, mitä olen teille tehnyt.



Dexter: *huutaa malttinsa menettäneenä* Sinä siis olet ollut sen loitsun takana? Niinkö? *ravistaa tytön harteita* Sinä langetit peililoitsun Kelvinin ja Julietin ylle!




Celeste: *hieman hämmentynyt hymy* Peililoitsun?

Dexter: Älä jaksa enää pilailla.



Dexter: Sinun takiasi joudumme ruokkimaan kahta itsetuhoista zombia koko loppuelämämme!

Celeste: *hivuttaa yhden hiussuortuvistaan Dexterin taakse*




Dexter: *vilkaisee olalleen* Mitä..?




Dexter: *tuntee suortuvan kuristuvan ympärilleen* Hnngh, päästä irti!

Celeste: *työntää Dexterin hiuksillaan kauemmas* Ehkä on parempi, että sinä vähän rauhoitut.




Celeste: En ymmärrä, mistä peililoitsuista sinä oikein puhuit, mutta siihen minä en ikävä kyllä ole syyllinen.

Dexter: Ja paskanmarjat! Lakkaisit jo viilaamasta meitä linssiin.



Celeste: *iskee pojan rajusti seinää vasten*




Celeste: Sinun olisi nyt todellakin syytä rauhoittua, Dixon. Huutosi aiheuttaa minulle päänsärkyä-

Bruno: *keskeyttää sanaharkan* Vallan erikoiset hiukset teillä, arvon noita.



Bruno: En tiennytkään, että noituutta voi käyttää hiusten kontrolloimiseen. Ei yhtään hullumpaa. *tutkailee Celesten hiuksia*



Celeste: Ai, sinäkin siis puhut. *vino hymy* Ja kukahan sinä mahdat olla? Dexterin uusi paras ystäväkö?

Bruno: Äh, pikemminkin hänen lapsenvahtinsa.



Bruno: *laskee katseensa takaisin hiuksiin* Pakko sanoa, että olen hyvin häkeltynyt. Harvoin näkee noidalla näin kiehtovia voimia.




Bruno: *vetää veitsen esiin* Mitähän näin eläväisille hiuksille mahtaisi käydä, jos niitä vähän lyhentäisi?




Celeste: Hm, vai rupesit sinä uhkailemaan hiusteni parturoimisella. Voi miten omaperäistä. *huokaisee* Et olekaan siis mikään kiltti poika, huh?



Bruno: Älä ota tätä henkilökohtaisesti. Tänään minun on vain parasta pysyä Dexterin puolella, jotta hän lakkaisi murjottamasta minulle.




Bruno: *osoittaa veitsellä Dexteriä* Joten päästäisitkö tuon pojan vapaaksi, ellei hiustenleikkuu innosta?



Bruno: Ole niin ystävällinen.



~       ~       ~ 

♦ 24 tuntia myöhemmin ♦ 








Naka: Olen todella pahoillani, kun aiheutin teille huolta ja vaivaa itsestäni.




Naka: Tämä on niin noloa. En ymmärrä, miten saatoin toimia lääkkeitteni kanssa niin vastuuttomasti.

Sofie: Pääasia, että olet nyt kunnossa. Hetken aikaa ehdimme jo pelätä, ettet heräisi ollenkaan.




Naka: Onneksi sentään heräsin. Olisi ollut kamalaa, jos olisitte joutuneet todistamaan ventovieraan tytön kuolemaa kuistillanne. *naurahtaa synkeästi*




Sofie: Minä olisin vähän utelias tietämään, mikä sinut sai syömään melkein koko lääkepullon tyhjäksi. Poikaystäväni tunnisti eilen illalla ne pillerit vahvoiksi mielialalääkkeiksi.





Naka: *sulkee haikeana silmänsä* No, rehellisesti sanottuna koko tempaus johtui siskostani.

Sofie: Siskostasi?



Naka: Niin. *laskee kupin viereensä* Siskoni kuoleman jälkeen olen tarvinnut paljon lääkkeitä. Etenkin mielialalääkkeistä on tullut minulle pakkomielle, eräänlainen henkireikä arjesta.




Naka: Mutta eilen menetin kokonaan hallintani. Aamulääke ei tuntunut tehoavan lainkaan ahdistukseen, joten hätäännyksissäni popsin viikon lääkkeet kerralla. En ajatellut selkeästi.




Sofie: *tuijottaa tyttöä järkyttyneenä* Oh, en tiennytkään.. Otan kovasti osaa siskosi puolesta.




Naka: Kiitos. *hieroo levottomana käsiään* Kiitos ihan kaikesta. Sinun ja ystäviesi hoiva sai minut nukkumaan viime yönä paremmin kuin kahteen vuoteen.




Sofie: *nousee polvilleen Nakan eteen* Voit jäädä tänne toiseksikin yöksi, jos tahdot.
Toinen hyvin nukuttu yö ei varmasti olisi sinulle pahitteeksi.




Naka: Oletko varma, että voin jäädä? *hieman kiusaantuneena* Käyköhän se kämppiksillesi?

Sofie: Älä höpsi, tietysti käy!



Sofie: *korottaa ääntään* Vai mitä, Dexter?




Sofie: ...Dexter?

Dexter: *säpsähtää* Hm, mitä?




Sofie: Eikö niin, että Naka voi jäädä meille toiseksi yöksi?




Dexter: *hajamielisenä* Mmmh, juu... totta kai.




Sofie: *kääntyy olkapäitään kohauttaen Nakan puoleen* Älä välitä, hän on ollut tänään vähän vaiteliaalla päällä. Itse asiassa ihan mukavaa vaihtelua.




Travon: *ilmestyy paikalle hieman närkästyneenä*
En jaksa enää tätä sinun lapsellista mykkäkouluasi, Dexter.




Travon: Etkö voisi jo ystävällisesti kertoa, mitä eilen tapahtui? Oliko Brunon tapaaminen muka niin kauheaa, ettet voi puhua siitä?



Dexter: *kääntyy katsomaan turhautuneena Travonia* Ei tässä ole nyt kyse Brunosta. Hän oli ja meni, ei siinä sen ihmeempää.

Travon: No mistä sitten on kysymys?



Dexter: *hiljaisella äänellä* Tässä on nyt kyse vähän isommasta ongelmasta, joka liittyy siihen keltasilmäiseen koneeseen ja...ja erääseen toiseen tuttavaamme.

Travon: Olisiko liikaa vaadittu, että saisin vähän vähemmän arvoituksellisia vastauksia?



Dexter: *sulkee huokaisten silmänsä*




Dexter: *nousee ylös* Hyvä on. Mennään jonnekin muualle juttelemaan.





Dexter: En halua, että Sofie kuulee tätä. Ainakaan vielä.









Travon: Et ole hitto sentään tosissasi. Celeste? Kuolematon?




Travon: Ei ihmekään, että kaikki on mennyt viime aikoina päin helvettiä. Hän on siis luonut sen peililoitsun, joka on tehnyt elämästämme yhtä surkeiden sattumusten sarjaa.

Dexter: Niin minäkin luulin aluksi.



Travon: *kivahtaa tyrmistyneenä* Kuinka niin "luulit"?



Dexter: Hän ei tehnyt sitä. *tuijottaa ilmeettömästi eteensä* Minä todella luulin niin, mutta ilmeisesti olin väärässä.

Kun Celeste suostui viimein päästämään minut irti niistä Peppi Pitkätossun kutreistaan, me keskustelimme.


♦ 24 tuntia aikaisemmin ♦



Celeste: Hyvä on sitten. *löystyttää otettaan* Päästetään neito hädästä.




Dexter: *tuntee kuinka hiukset valuvat ympäriltä*




Dexter: *nojaa hetken polviaan vasten henkeä haukkoen*




Dexter: *nousee ärtyneenä katsomaan Celesteä* Jos et tahdo jäädä kaljuksi koko kuolemattoman elämäsi ajaksi, saat kertoa tällä punaisella minuutilla, miten se peililoitsu kumotaan.




Dexter: Ymmärrätkö?

Celeste: Alan kyllästyä tähän jankuttamiseen, mutta viimeisen kerran: Minulla ei ole aavistustakaan, mistä peililoitsusta sinä puhut.




Dexter: Mitä ihmettä oikein tarkoitat? Yrität siis väittää, ettet ole tehnyt sitä?




Celeste: *kääntyy tylysti ympäri* Minulla ei ole osaa eikä arpaa mihinkään peililoitsuun. Harmi sinänsä, sillä ilmeisesti se on tuottanut teille enemmän vaivaa...




Bruno: Enemmän vaivaa kuin mikä, saanen kysyä?

Dexter: Niin, mistä sinä puhut?



Celeste: Tiedättehän sen vanhan lain? "Silmä silmästä, hammas hampaasta." *hymyilee omahyväisenä* Minä olen vain toiminut sen lain periaatteiden mukaisesti.




Dexter: *lasittuu paikalleen* ..Celeste, mitä sinä olet tehnyt?

Celeste: *kikattaa* Voi, en paljon mitään.




Celeste: Paitsi ehkä riepotellut vähän sitä tyttöä, joka kuvitteli voivansa uhmata noitaa.
Joka kuvitteli voivansa asettua noidan yläpuolelle.




Celeste: Ja joka kuvitteli voivansa tappaa minut.




Travon: *kuuntelee Dexterin kertomusta silmät laajentuneina*
Ei..




Dexter: Hänen takiaan Amandaa ei ole näkynyt viime syksyn jälkeen. En tiedä mitä Celeste on hänelle tehnyt, mutta virneestä päätellen jotain, mikä ei ole meidän mieleemme.




Dexter: Yritin saada hänestä enemmän tietoa irti, mutta hän ehti napsauttaa sormiaan ja haihtua.
*huokaa* Olen kovin pahoillani, Travon.




Travon: *kuiskaa veitsenterävästi* Ei..




Travon: Mitä hän on tehnyt Amandalle?