sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

All things truly wicked start from an innocence




picfic: Rakkaus tekee sokeaksi, viha sokeammaksi [osa 2/2]

~ Viimeinen osa ~



Celeste: Oletteko valmiita silmämestarin metsästykseen, ystäväni?




Travon: *käärii hihojaan huulta purren*

Lili: *puristaa asetta rystyset valkoisina* 




Celeste: *kylmä naurahdus* Minä voin antaa teille lähtölaskennan, jotta tästä tulisi vähän virallisempaa. *korottaa ääntään*

Kolme.




Kelvin: *ajattelee kärsimättömänä* Toimikaa, silmät. Toimikaa. 

Celeste: Kaksi.



Celeste: Yksi.




Kelvin: *hajottaa köyttä voimiensa rippeillä*




Celeste: Nolla.









Lili: *painaa aseensa liipaisimesta*

Travon: *juoksee Kelviniä kohti*



Kelvin: *ryntää äkkiä pois tulilinjalta*




Celeste: Kappas, pieni saaliseläimemme koettaa pakenemista. Mielenkiintoinen valinta häneltä~




Lili: *juoksee Travon kannoillaan pojan perään*



~      ~      ~



Kelvin: Hitto, minä olen ihan liian heikossa kunnossa tähän. *painautuu seinää vasten kulman takana*




Kelvin: Minä en pärjää niille. En molemmille.




Kelvin: *kuulee Lilin lähenevät askeleet*




Kelvin: *yllättää tytön potkaisemalla tämän maahan*




Kelvin: Lili, sinun täytyy kuunnella minua. *pitää rimpuilevaa tyttöä paikallaan*

Lili: Kuunnella sinua? Oletko menettänyt lopullisesti järkesi? *yrittää kiemurrella irti*



Kelvin: Mitä ikinä Celeste lupaakin teille, voin vannoa että hän ei pidä lupaustaan. Ette hyödy siitä mitään, jos tapatte minut. Ruokitte sillä vain Celesten valtaa.



Lili: *yrittää hapuilla kädellään asetta*

Kelvin: *paiskaa toisen jalkansa aseen päälle* Ymmärrätkö, mitä sanoin? Sinun täytyy uskoa minua Lili. Tätä taistelua ei kuuluisi käydä meidän välillämme--




Kelvin: *tuntee yhtäkkiä kovan iskun selässään*




Travon: *ottaa tytön aseen maasta* Olen pahoillani, Lili. Minun on tehtävä tämä sinun puolestasi Amandan vuoksi.




Travon: *osoittaa Kelviniä*





Kelvin: *vapauttaa nopeasti silmiensä energiaa*









Travon: *lysähtää maahan Kelvinin voiman vaikutuksesta* Hnghh, helvetti! Lopeta!




Kelvin: *nousee ripeästi jaloilleen*




Travon: Ei, ei enää pakenemista. *ryntää ottamaan pojan jalasta kiinni*

Sofie: Travon!




Sofie: Travon, lopeta!




Dexter: *vetää Travonin pois Kelvinin kimpusta*

Travon: Mitä helvettiä? Päästä irti, Dexter!




Juliet: *juoksee Kelvinin luokse ja kietoo tämän syliinsä huolestuneena* Kelvin.. oletko kunnossa?




Sofie: Teidän kaikkien täytyy nyt rauhoittua, okei?




Travon: Mitä hittoa sinä puhut, Sofie? *karjuu vihoissaan* Minä olin juuri tappamaisillani tuon paskiaisen!
Olisimme päässeet hänestä eroon - ja minä olisin saanut Amandan takaisin!



Sofie: Travon, sinä et taistele perimmäistä vihollistamme vastaan. Kelvin on ollut pelkkä pelinappula tässä sodassa!

Travon: Mitä sinä oikein selität? Kelvinin takia kaikki meidän läheisemme ovat kuolleet! *karjuu kurkkunsa käheäksi* Miksi yhtäkkiä asetut hänen puolelleen?



Dexter: Katso tuota poikaa, Travon! Katso häntä. Luuletko todella, että hänen suurin tavoitteensa elämässä olisi oikeasti ollut Sofien tappaminen?




Sofie: Tämä sota ei ole Kelvinin, Travon. Tämä on ollut alusta lähtien Celesten kontrolloimaa sotaa. Hän on käännyttänyt meidät kaikki toisiamme vastaan - hän on antanut määräyksiä, joiden takia Kelvin on ajautunut meidän viholliseksemme näiden vuosien aikana. Hän on ollut pelkkä välikäsi, Celesten sätkynukke.




Travon: *jähmettyy paikoilleen* Ei.. ei se voi olla.

Juliet: *parkaisee kauhuissaan* Sofie!



Juliet: Kelvin... hän.. hän ei enää hengitä! Hän ei hengitä!

Sofie: Dexter, mene auttamaan häntä!



Dexter: *kiirehtii Kelvinin luokse*




Dexter: *nostaa Kelviniä käsivarsilleen* Hitto, en tunne lainkaan pulssia. Myrkky ja fyysinen rasitus eivät olleet kaiketi hyvä yhdistelmä hänen elimistölleen.




Dexter: Sofie, hae minun kirjahyllystäni äkkiä Sata ja yksi myrkkyä -niminen kirja! En osaa tehdä muuta kuin elvyttää, jos en saa sitä pian!



Sofie: H-hyvä on! *ampaisee juoksuun*

Dexter: Vauhtia!




Celeste: Voi, mikä jännitysnäytelmä tästä syntyikään! *kävelee kuuloetäisyydelle, lähemmäs tajutonta Kelviniä* Tällaista show'ta minä kaipasinkin.




Celeste: *naurahtaa lempeästi* Toivottavasti ymmärrätte, ettei kirjoista ole enää mitään apua. Myrkky on jo alkanut vaikuttaa, ja hän kuolee pian.




Juliet: *mulkaisee Celesteä vihaa kihisten* Sinä.




Juliet: *nostaa Lilin aseen tyttöä kohti* Sinun takiasi hän kuolee. Sinun takiasi hän joutuu kuolemaan minun käsivarsilleni!




Juliet: *kähisee ääni vihasta täristen* Kerro minulle yksikin hyvä syy, noita, miksi en tappaisi sinua.




Celeste: *kohauttaa harteitaan huvittuneena* Suoraan sanottuna en keksi yhtään hyvää syytä. Siinä mielessä olet siis oikeassa. Mutta siitä en olisi niinkään varma, että rohkenetko todella tekemään moisen tempauksen.

Juliet: Kuinka niin? Miksen muka rohkenisi?




Celeste: *virnuilee* Koska siinä tapauksessa Travon ja Lili eivät koskaan tule saamaan haamuläheisiään takaisin elävien kirjoihin. Uskallatko ottaa heidän vihansa niskoillesi?




Travon: Laske se ase, Juliet! Nyt! Et saa tappaa häntä!

Lili: Me tarvitsemme häntä vielä! Odota--








*laukaus*











Celeste: *tuntee veren noruvan sormiensa välistä*



Celeste: *lysähtää polvilleen*

Juliet: Mitä..?



Juliet: *kuiskaa järkyttyneenä* Minä.. minä en tehnyt mitään.




Celeste: *kaatuu elottomana maahan*

Juliet: Minä en ampunut häntä..



Travon, Lili & Dexter: *tuijottavat ruumista jähmettyneinä*

Juliet: Miten se on mahdollista?








Amanda: *laskee asetta heinikon suojissa* Olen hirveän pahoillani, Celeste-noita.




Amanda: Mutta nyt sinä et enää koskaan piinaa ystäviäni.



~ Kaksi päivää myöhemmin ~




Lili & Travon: *tutkivat laatikkoa vaiteliaina*




Travon: En ymmärrä, miten olen voinut olla niin sokea viime kuukausien aikana. Tunnen itseni ihan idiootiksi. 




Lili: Niin minäkin, kieltämättä. *huokaisee* Uskomatonta, miten typeriä ja itsekkäitä asioita Celeste sai meidät kaikki tekemään.




Travon: Toivottavasti annat minulle jonain vuosikymmenenä vielä anteeksi. *hetken hiljaisuus* En todellakaan halua menettää sinua, Lili. Loppujen lopuksi olet ainoa järkevä ystäväni.




Lili: *naurahtaa* Et sinä minusta eroon pääse, älä huoli. *nostaa kätensä*
Kättä päälle?




Travon: Kiitos. *hymyilee vinosti* Mutta jos vielä joskus joudumme kilpailemaan Kelvinin tappamisesta, anna minulle vähän etumatkaa, jooko?

Lili: Pyh, älä luulekaan. *virnistää ilkikurisesti* Minä kamppaan sinut jos ehdit edelleni.



Lili: Mutta nyt minä jätän sinut valmistautumaan suureen hetkeesi. Onnea matkaan, Travon! Uskon että kaikki menee hyvin.

Travon: Mitä? *köhäisee nolona* Miten sinä sait tietää minun aikeistani?



Lili: Dexter kertoi! Ja ihan kuin en olisi muka huomannut, mitä sinä poimit sieltä laatikosta.

Travon: *raapii kiusaantuneena takaraivoaan* Kirotun Dexter..



Lili: Jos kuitenkin epäonnistut, voit tulla itkemään olkapäätäni vasten milloin vain. Löydät minut Dexterin työhuoneesta - menen sinne katsomaan, miten Kelvin voi.

Travon: *mutisee jotain epämääräistä* Joo joo..



Travon: *vilkaisee vielä kerran laatikon pohjalle ja tuijottaa asetta*




Travon: *hymyilee hieman*












Amanda: Etkö voisi jo kertoa, mihin olemme matkalla? ;_; Onko jotain sattunut?




Sofie: Pahoittelen, mutta minulla ei ole oikeutta kertoa, mistä on kyse!




Amanda: *hämillään* Kenellä se oikeus sitten on?




Sofie: *hymyillen* Hänellä.

Travon: Hei, Sofie.. ja Amanda.



Amanda: Travon..? Mutta..mutta eihän hän näe eikä kuule minua!

Sofie: Ei niin. Siksi minä olenkin täällä hänen oppaanaan.



Sofie: Amanda on tässä, aivan vieressäni.

Travon: Kiitos, Sofie.



Sofie: *menee muutaman askeleen kauemmas*




Amanda: *tapittaa Travonia ymmällään*

Travon: Tuota.. mistähän minä aloittaisin..




Travon: *vaivaantuneena* Äh, tämä olisi niin paljon helpompaa jos näkisin sinut, mutta yritetään nyt kuitenkin.




Travon: *nostaa katseensa karaisten kurkkuaan* Minä tiedän, Amanda, mitä sinä teit Celestelle. Sinä ammuit hänet sillä aseella, jonka löysit haamujen löytötavaralaatikosta.




Travon: Sinä siis ammuit tietoisesti ainoan henkilön, joka olisi voinut loihtia sinut takaisin ihmiseksi - ainoan henkilön, jonka avulla olisimme voineet elää taas yhdessä.

Amanda: *painaa päänsä alas katuvana*



Travon: *hymyilee hieman* Ja sen takia minä rakastankin sinua niin hirvittävästi.




Amanda: *nostaa hämillään katseensa* M-mitä..

Travon: Se oli juuri sellainen teko, jonka vain sinä kykenisit tekemään, Amanda. Sinä ja sinun suuri sydämesi.



Travon: Olit valmis pelastamaan kaikki läheisesi, kaikki Julietia ja Kelviniä myöten, vaikka tiesit sen tarkoittavan sitä, että sinä et voisi enää muuttua takaisin ihmiseksi. Sitä minä sinussa juuri rakastan; sinun epäitsekkyyttäsi.




Travon: Ja toki on olemassa myös miljoonia muita piirteitä, joita minä sinussa rakastan. Jopa haamuna sinä olet ollut herttaisempi kuin kukaan meistä elävistä.




Travon: Minun täytyy myöntää.. *kaivaa povitaskuaan* ..että jos olisin saanut sinut takaisin ihmiseksi, minä olisin käynyt ostamassa kalleimman mahdollisen sormuksen ja kosinut sinua saman tien.




Travon: Mutta koska jäitkin jaloutesi ansiosta haamuksi, minun on kosittava sen sijaan yhdellä korvakorulla, jonka löysin siitä haamujen löytötavaralaatikosta tänään. Ansaitsisit paljon parempaa, mutta..




Travon: Toivon silti, että vastaisit myöntävästi.