maanantai 29. kesäkuuta 2015

Saamaton lomailija








Heiip! 

Blogi on ollut pienellä hiljaiselolla, kuten jotkut teistä ovat varmasti huomanneet. Pahoitteluni siitä, olen vain ollut totaalisen saamaton viime aikoina! Siitä kiitokset kuuluu pääasiassa Netflixille ja huonolle säälle. x)

Nyt kuitenkin väsäsin teille uuden osan tarinaa, ja jos oikein olen laskeskellut, tämä on jo kolmanneksi viimeinen osa! Viimeisiä siis viedään~ :3

Lähden huomenna Kyprokselle viikoksi, ja kun palaan sieltä, yritän vähän ryhdistäytyä tän blogin kanssa. Kiitos taas teille ihanaisille, jotka kommentoitte näihin tarinoihin aina jotain söpöä! ♥ Teidän ansiosta jaksoin nytkin raahautua pihalle kuvaamaan ^^

Eipä sitten muuta kuin tarinaan! Edelliseen osaan pääsee tästä.


picfic: Vanki



Dexter: Toivottavasti saatte päätöksenne tehtyä sillä välin kun olemme kaupungilla. Celeste alkaa varmasti käydä vähän kuumana, jos ei päätöstä pikkuhiljaa ala syntyä.




Travon: Kyllä me pääsemme yhteisymmärrykseen, älkää huoliko. 




Sofie: Siinäs kuulit, Dexter. Kyllä Lili ja Travon pärjäävät täällä. *huitaisee kädellään* Lähdetään jo, meidän pitää muutenkin poiketa katsomassa Celesteä matkalla.




Lili: Pitäkää hauska päivä.




Dexter: Pidetään, pidetään. Olkaahan ihmisiksi täällä sillä aikaa! Me tulemme muutaman tunnin päästä takaisin.

Sofie: *huokaisee* Kuulostat siltä kuin olisit heidän lapsenvahtinsa.



Dexter: *kävelee naurahtaen Sofien vierellä* Jonkunhan täällä on pidettävä lapsukaisista huolta. 8)




Lili & Travon: *jäävät hiljaa seisomaan verannalle*




Travon: *karaisee kurkkuaan* No, pitäisiköhän meidän ruveta puhumaan asioita läpi? Kuten Dexter juuri sanoi, päätös pitäisi saada tehtyä--




Lili: *keskeyttää Travonin* Lopeta.

Travon: .. Mitä?



Lili: Minä tiedän kyllä, mitä sinä aiot. Taivuttelet minua niin pitkään, että lopulta minäkin suostun antamaan Amandalle mahdollisuuden muuttua takaisin ihmiseksi Melodyn sijaan. Olenko oikeassa?




Travon: Mm, en voi valitettavasti väittää sinun olevan väärässäkään. Totta kai minä haluan, että Amanda pelastettaisiin - niin karulta kuin se kuulostaakin.




Lili: *kääntyy ympäri naurahtaen kolkosti* Olisihan se pitänyt arvata. Niin kauan kuin on kyse Amandasta, sinulle muiden satuttaminen ei ole mikään ongelma.

Travon: Kuinka niin?




Lili: Sinä jätit minut talvella kuin en olisi koskaan edes merkinnyt sinulle mitään. Ja miksi? Koska sait tietää, että sinulla on mahdollisuus elää vielä Amandan kanssa.

Travon: Lili.. Minä luulin, että annoit minulle jo anteeksi siitä--




Lili: Ja nyt sinä aiot tehdä saman uudestaan. *mulkaisee Travonia kylmästi kuuntelematta tätä* Haluat satuttaa minua vain, jotta saisit Amandasi takaisin. Haluat viedä minulta uudestaan sen, mitä rakastan.

Travon: Lili..



Lili: *hiljaa* Mutta älä luulekaan, Travon, että antaisin sinun voittaa. Sinä olet minulle tämän velkaa. 




Travon: *tuijottaa tyttöä lasittuneena*

Lili: Tällä kertaa minä saan rakastamani, ja sinä kärsit vieressä.



~     ~     ~ 







Dexter: Näyttää siltä, että pieni vankimme on edelleen tallella.




Dexter: *nostaa kätensä tuttavallisesti* Tervehdys, Celeste. Tulimme vain ilmoittamaan, että tänään Lili ja Travon tekevät päätöksensä. Heti kun olet tehnyt palveluksesi meille, pääset vapaaksi.




Sofie: *menee häkin reunalle* Onko kaikki kunnossa?




Celeste: *istuu vaiti*

Sofie: ...?



Dexter: Huhuu? Celeste, kuuletko meitä?




Sofie: *kuiskaa* Ehkä hän ei suostu puhumaan meille.




Dexter: Tai sitten hän on vain nukahtanut istuma-asentoon. Eihän sekään mahdotonta olisi!




Dexter: Muistat varmaan, kun Travonkin nukahti kerran paikalleen ruokapöydässä. *tirskahtaa*

Sofie: Minä kyllä uskon, että hän vain pitää meille mykkäkoulua. 




Sofie: *nostaa karkkipurkin laukustaan* Celeste hei, haluaisitko vähän syötävää? Mahdat olla nälissäsi siellä.




Sofie: *heiluttelee purkkia häkin reunalla* Jos sanot meille jotain, annan tämän sinulle! Kuulostaako hyvältä diililtä?




Celeste: *pysyy edelleen vaiti*

Sofie: ...Mikä häntä vaivaa? .__.'



Dexter: Hmm.. *vilkaisee taakseen* 




Dexter: *vetäisee putken maasta* Otetaan selvää.




Dexter: *ujuttaa putken häkinraosta* Noniin, Celeste. Jos olet unessa, tämän pitäisi viimeistään herättää sinut.




Dexter: *töytäisee tyttöä varovasti putkella*




Celeste: *kaatuu maahan*

Dexter: Hm? *madaltaa ääntään* Mikä hitto häntä oikein vaivaa..?



Celeste: *alkaa yhtäkkiä hehkua kirkasta valoa*




Sofie: Mitä ihmettä..?









Sofie & Dexter: *perääntyvät kauhuissaan* 




Sofie: *suojaa silmiään valolta* Dexter, mitä hänelle tapahtuu?




Dexter: *tuijottaa mykkänä häkkiä*




Sofie: Dexter?




Dexter: *mutisee hämmentyneenä* En...en tiedä.




Dexter: En tosiaankaan tiedä.




Sofie: *avaa varoen silmänsä* Mitä hittoa? Minne hän katosi?




Dexter: *kävelee varoen lähemmäs häkkiä* 




Dexter: Minusta tuntuu, ettei se tyttö ole ollut tässä häkissä oikeasti pitkään aikaan.

Sofie: M-mitä tarkoitat?




Dexter: Celeste on noita. Hän on kymmenen kertaa etevämpi silmänkääntötempuissa kuin minä. *silmäilee häkkiä äimistyneenä*
Mitä luultavimminkin hän oli loihtinut itsestään jonkinlaisen harhakuvan, ikään kuin hologrammin meitä hämäämään.




Dexter: Ja me annoimme hänen huiputtaa meitä.