sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Tapan aikaa kunnes aika tappaa minut









Heipsanssaa! ♥

Kuten noista aloituskuvista saattaakin jo huomata, Sofie ja Dexuli kävivät yhdessä kampaajalla ja hankkivat itselleen uudet kutrit. 8) Kheheh Dexter näyttää nyt entistäkin epäilyttävämmältä.
Mitä te ootte uusista peruukeista mieltä? ^^ Mun mielestä ne on ihan kivaa vaihtelua!

Käväisin eilen kuvaamassa tuolla varsin räntäisessä kelissä kuvatarinaa teille. :3 Vaikka keli olikin aika karsea, tän osan kuvaaminen kävi loppujen lopuksi yllättävän kivuttomasti! (Ainakin kivuttomammin kuin viime kerralla kun putosin kiveltä alas kesken kuvaamisen...auts)
Hmm, enpä taida keksiä mitään muuta sanottavaa, joten mennäänpä sitten tarinaan! ^w^
Edelliseen osaan pääsee tästä.



picfic: Kello käy



Travon: Et voi olla tosissasi! Ei.. ei, tämä ei voi olla todellista.





Travon: Ja Amanda siis näki kaiken? Oliko hän todella paikalla, kun minä ja Lili..? 





Sofie: Niin Melody minulle ainakin kertoi. Mutta älä syytä siitä itseäsi, Travon. Mistä sinä olisit voinut tietää? 





Travon: *kääntyy järkyttyneenä Sofieen päin* Miksei kukaan ole kertonut minulle mitään haamuista? Minä helvetti sentään olen luullut, ettei sellaisia ole edes olemassa! 

Sofie: En.. en minäkään, kunnes näin sen omin silmin. Tapasin Melodyn ja Amandan vain muutamia minuutteja sen jälkeen, kun sinä ja Lili olitte häipyneet paikalta.




Travon: Mitä minä nyt teen? En...en voi uskoa, että tein jotain niin typerää Amandan nähden. Jos vain olisin tiennyt, että hän oli siellä..




Dexter: No paljastaisit nyt edes, oliko Lili hyvä suutelija 8)





Travon: Pidä sinä turpasi kiinni, Dexter. *paiskaa raivoissaan kirjan Dexterin kädestä*





Dexter: *teatraalinen voihkaisu* Hei, vähän kauniimpaa kirjojen kohtelua pyytäisin! Tuo on sentään lainakirja~




Travon: Yksikin sana vielä, niin revin sinulta kielen irti--





Sofie: Travon, rauhoitu! Dexter yrittää vain auttaa. Tuo kirja kertoo haamuista, ja hän etsii sieltä jotain tarpeellista tietoa.

Dexter: Niin juuri, ja  auts, Travon-kiltti, irrotahan näppisi kauluksestani. Tämä on kallis paita, hyvin kallis..




Travon: *kääntyy vihaisena ympäri ja huokaisee*





Travon: Minä...minä en tiedä, mitä minun kuuluisi tehdä. Täytyy olla jokin keino, miten pääsisin näkemään Amandan.




Dexter: Älä huoli Travon, eiköhän me jotain keksitä vielä.

Travon: Toivottavasti..




Melody: *saapuu uupuneena kallion juurelle*





Sofie: *huomaa tytön* Oh, Melody..!





Sofie: *juoksee tytön luokse* Miten Amanda voi?

Melody: En menisi kehumaan..




Melody: Hän ei edelleenkään suostu puhumaan tai liikkumaan paikoiltaan. Hän vain tuijottaa surkeana kaukaisuuteen..




Sofie: Hän taitaa olla aika pahasti tolaltaan. Travonin täytyisi päästä puhumaan hänen kanssaan kahdestaan.




Melody: Niin, niin kai.. jos siihen vain löytyisi jokin keino.

Dexter: Sofie hei!




Sofie: Hm? 

Dexter: Minä taisin löytää jotain, mikä saattaisi kiinnostaa sinua ja Travonia.




Sofie: *istuutuu Dexterin viereen* Mitä?

Dexter: Täällä kerrotaan eräästä noidasta, joka osaa luoda yhteyden ihmisen ja aaveen välille.




Dexter: *lukee kirjasta ääneen* "Celeste Travert on tullut jo 7-vuotiaana tunnetuksi kyvystään loihtia aaveiden ja ihmisten välille pitkäaikaisiakin yhteyksiä. Kyky on periytynyt kaukaisilta sukupolvilta, mutta toisin kuin aikaisemmat kyvyn taitajat, Celeste Travert pystyy loihtimaan yhteydestä jopa 26 tunnin mittaisen. Nykyään hän ei kuitenkaan enää työskentele aaveiden parissa yhtä aktiivisesti."




Sofie: *ilahtuneena* Hei, siinähän on ratkaisumme! Onkohan tuo Celeste oikeasti olemassa? En ole koskaan kuullut sen nimisestä noidasta.




Dexter: No, vaikka hän olisikin olemassa, se loitsu olisi luultavasti ihan hemmetin kallis. Noidat kiskovat kuulemma loitsuistaan usein tosi järjettömiä hintoja.




Travon: Ei rahalla ole mitään väliä. Maksan vaikka koko omaisuuteni, että pääsisin näkemään Amandan ja juttelemaan hänen kanssaan.

Dexter: Hmm, no siinä tapauksessa...




Dexter: ...meidän on parasta ottaa yhteyttä Celesteen pikimmiten.



~     ~     ~ 







Kelvin: *pysähtyy keskelle lumista metsää*





Kelvin: Celeste. Minä tiedän, että olet täällä.





Kelvin: Näyttäydy.





Celeste: *vaimeaa naurunhykertelyä* Voi Kelvin, tässähän minä olen, ihan takanasi! *hivuttaa hiuksensa pojan ympärille*




Kelvin: *kolkosti* Hyvä. Mitä asiaa sinulla oli?





Celeste: *moittiva voihkaisu* Noh noh, oletpas kiukkuisella tuulella! 





Celeste: Sinä se vakavoidut päivä päivältä~ Vielä viimeksi jaksoit sentään kääntyä katsomaan minua.





Kelvin: *kääntyy vastahakoisesti* Minulla ei ole koko päivää aikaa olla täällä kuuntelemassa loruilujasi, joten mene jo asiaan.

Celeste: Jestas, sinä se olet epäkohtelias! Te silmämestarit olette aina niin huonotapaisia.
Mutta hyvä on, menen asiaan..




Celeste: Isäntäni käski minun tulla kysymään, missä sen toiseksi viimeisen silmämestarin ruumis viipyy. Hän alkaa olla varsin kärsimätön, kun et ole saanut sitä Sofie-tyttöä vieläkään hengiltä.




Celeste: Kuinka kauan voi yhden vaivaisen silmämestarin tappaminen kestää? Sehän on ollut sinulle aina ihan päivittäistä rutiinihommaa. Nyt sinulla on kestänyt siinä melkein...melkein kolme vuotta!




Kelvin: Ymmärtäisit ehkä itsekin, jos sinun lisäksesi maailmassa olisi enää vain yksi noita. Maailman toiseksi viimeisen silmämestarin tappaminen ei ole mitenkään mieluista puuhaa, uskot tai et. 




Celeste: *loihtii hiuksensa kiertymään Kelvinin ympärille* Voi Kelvin-rakas, olisit miettinyt sitä ennen kuin ryhdyit palkkatappajaksi. Silloin joutuu väistämättä kohtaamaan ikäviäkin tehtäviä~

Kelvin: No, tehty mikä tehty.




Kelvin: Joka tapauksessa tarvitsen vielä lisäaikaa Sofien tappamiseen. Voit siis kertoa isännällesi, että suoritan tehtävän aikaisintaan ensi jouluksi.




Celeste: Niinkö tosiaan?





Celeste: *kietoo hiuksensa Kelvinin ympärille* Voi sinua, Kelvin... Olet aina niin määrätietoinen. Mahdatko enää edes muistaakaan, mitä viime tapaamisellamme tapahtui?




Kelvin: Kyllä minä muistan, kiitos kysymästä. *huokaisee* Sinä juotit minulle myrkkyä.





Celeste: Aivan~ Hitaasti tappavaa mutta tuskallista. Ja muistat varmaan myös, milloin isäntäni suostuu antamaan sinulle vastamyrkkyä?




Kelvin: Muistanpa hyvinkin. *riuhtaisee tytön hiukset pois ympäriltään* Sitten kun olen tuonut hänelle maailman toiseksi viimeisen silmämestarin ruumiin. Sinä taidat aliarvioida minun muistini?




Celeste: Pyh, en suinkaan! Kunhan vain kertasin säännöt, jos se vaikka pistäisi sinuun vähän vauhtia. 





Kelvin: *tuijottaa tyttöä murhaavasti*

Celeste: Totuushan kuitenkin on, että myrkyn vaikutus alkaa jo pian tehota. Et todellakaan voi lykätä Sofien tappamista ensi jouluun asti, koska silloin sinä makaisit jo haudassa.





Celeste: Tik tak, tik tak.




Celeste: Kello käy, Kelvin.