perjantai 6. marraskuuta 2015

Kaikki loppuu aikanaan





Heippa ystäväiseni! ♥

Jessus. Mä en tiedä mistä mun pitäisi edes aloittaa.
En olis nimittäin uskonut, että tällaisen postauksen joutuisin teille tekemään tänä kauniina marraskuisena päivänä. ^^'

Noh, jospa vaikka menisin kaunistelematta suoraan asiaan, se on kaiketi helpointa.


Tää blogi on nyt ikävä kyllä tullut päätökseensä.


Pam, siinä se nyt tuli. Tuntui pahalta pelkästään kirjoittaa toi lause, mutta samalla oon tosi helpottunut. ;__;

Älkää huoliko, aion kyllä selittää päätökseni perusteellisesti.


Mä oon jo itse asiassa aika pitkään miettinyt tätä asiaa. En ole siitä kuitenkaan kauheasti täällä mainostellut, koska en halua lannistaa ketään ennen varmaa päätöstä. Tällä viikolla mä kuitenkin suostuin vihdoin nostamaan kissan pöydälle ja pohtimaan, nautinko mä oikeasti tän blogin tekemisestä enää samalla tavalla kuin ennen. Laukkaanko mä vielä intoa puhkuen pihalle pakkaseen kuvaamaan pitkiä kuvatarinoita?

Ei, en valitettavasti. ;__;

Oon tosi pahoillani, mutta mä en vain enää jaksa ylläpitää blogia, jonka tekeminen on jo pitkään ollut pakkopullaa ja stressiä.
Ennen tää harrastus oli mulle pakokeino stressistä, mitä esimerkiks mun koulunkäynti ja sairaus tuottaa, mutta pikkuhiljaa siitä itse harrastuksestakin on tullut stressitekijä, ja sitä mä en enää kestä. >n< Nukkeilusta ei kuulu stressata, se on aina ollut mun motto tässä harrastuksessa.

Oikeastaan ainoa syy, miksi oon tätä blogia viime aikoina päivitellyt, on se että voisin ilahduttaa tarinan jatkamisella teitä lukijoita. Ainoa syy, miksi ylipäätään tykkään tästä blogista enää nykyään, on se että saan lukea teidän ihania kannustavia kommentteja. ♥
Mutta riittääkö se sitten kuitenkaan syyksi ylläpitää blogia?
Mä oon yrittänyt koko ajan muistuttaa itselleni näiden neljän vuoden aikana, että teen tätä blogia niin kauan kuin mä itse nautin sen päivittelystä.





Mitä tää nyt tarkoittaa sitten nukkeilun kannalta?

No, blogin lopettaminen ei todellakaan tarkoita sitä, että olisin harrastuksen lopettamassa. Ei todellakaan! >w<
Mun nukkeinnostus on edelleen tosi korkealla, joten aion jatkaa nukkeilua mun Instagramissa (@annika_alive) ja Flickrissä (Alive~). Ryhdyn lisäilemään molempiin entistä useammin uusia kuvia nukeistani. :3 Harrastusta en siis ole todellakaan lopettamassa, kytken vaan yhden näistä "kanavista" pois päältä.

Mä toivon todella, että annatte mulle anteeksi tän yhtäkkisen päätöksen, koska se siis luonnollisesti tarkoittaa sitä että tarina jää kesken. Toivon myös, että jaksatte pitää omista blogeistanne kiinni ja päivitellä niitä niin pitkään kuin ne tuottaa teille iloa! ♥

Olen myös pahoillani siitä, että tuo blogin sivupalkin mainostustarkoitus taitaa nyt vähän keskeytyä. ;_; Oli kivaa mainostella teidän blogejanne, mutta kun tää blogi on nyt päätöksessään, ei enää mainostelussakaan varmaan ole mitään järkeä.





Eipä mulla kai sitten muuta.

Kiitos kaikille, jotka tätä blogia ovat ryhtyneet seuraamaan näiden neljän vuoden aikana! ♥ Tää blogi on ollut mulle tosi tärkeä jokaista sen lukijaa ja kommentoijaa myöten. Teidän ansiosta nämä neljä vuotta ovat olleet elämäni parhaimmat. ^w^

Jätän tän blogin tänne teidän luettavaksi, en ole siis aikeissa poistaa. Jossain vaiheessa saatan ilmoittaa vielä, jos muutan tän yksityiseksi, jolloin vain ilmoittautuneet voivat jatkaa tän selailua. Siitä kerron sitten myöhemmin, jos siihen ratkaisuun päädyn!


Toivon teille jokaiselle kaikkea hyvää ♥


Rakkaudella Annika & nuket


tiistai 20. lokakuuta 2015

Soitan jotta kuulisit



































Heipsutihei!

Ajattelin postata tylsyyttäni tämmöisen pienen shootintyngän, toivottavasti tykkäsitte! ^^
Mun syysloma alkoi tällä viikolla, ja aloitin sen kuvailemalla oikein kunnolla nukkeja & lisäilemällä neideille vähän ripsiä, esimerkiksi tuolle neitoselle noissa kuvissa. Ja jos vain sää suosii, voisin käväistä kuvaamassa kuvatarinaakin vielä loman aikana. :3

Mites teillä lukijapupusilla menee? Onko teillä ollut jo syysloma?
Haluan tietää teidän kuulumisia!







Nähdään taas pian~ ♥