Henkiin herääminen

Moikka!

Onpa hullua palata tänne, mistä kaikki aikoinaan alkoi. (Routa porsaan kotiin ajaa kuten tiedätte.) Sisimmässäni oon aina aavistellut, ettei mun blogipaluuseen vaadita kuin yksi hullu päähänpisto, ja tällä kertaa se ajoittui yli neljän vuoden päähän edellisestä postauksesta. Sain itseni kiinni tässä yks päivä ajattelemasta, että olis kiva kirjoittaa kasuaaleja postauksia nukkeiluun liittyvistä ajatuksista. Blogit on nostanu viime aikoina ihan pikkuisen päätään, joten halusin heti antaa omalle innollenikin sijaa. 

(Sanokaa mitä mun pitäis tehdä tälle riipivälle ikävälle kuvatarinoita kohtaan!! En tiedä, mistä saisin revittyä aikaa niin isoille projekteille, mutta voi itku kun on kaipuu.)

Tässä postauksessa ajattelin käydä vähän läpi tän kevään ja kesän kuvia ja kertoa niiden ottamisesta! Mun aivot on naksahtanu tänä kesänä fantasia-asentoon, josta se ei tunnu pääsevän enää kytkeytymään takaisin "miksi tyytyä yhteen genreen" -standardiasetukselle. On ollu ihana muokata övereitä värejä, tuikata nukeille pitkiä mekkoja ja leikkiä mielikuvituksella (lue: tekokukilla), mut ennen kaikkea oon ikävöiny takaisin siimakuvauksen pariin.

Kevät alkoi virallisesti tästä kuvasta. Tää on mun luottosatumetsä keväisin, tuolta sulaa lumet tosi äkkiä ja siellä on aina kauniin sammalisia kiviä. (Tuota metsää ollaan parhaillaan kaatamassa.... Kirjotan tätä tekstiä itku kurkussa.) Mulla oli koko kevään ajan kauhea kukkamania: menin sillä mentaliteetilla, että mitä enemmän tekokukkia kuvassa, sitä parempi. Ängin niitä tähän kuvaan sit urakalla! Tämmönen kukkamaksimalismi tuntuu tosi kivalta, oli hauska rakentaa tätä. Ehkä ens talvena sit sisäpuutarhat pystyyn.

TW: ällöt ötökät

Tästä kuvasta jäi mulle lievä trauma :'D Kuvittelen aina, etten pelkää ötököitä, mut sitten kun niitä kipittää nuken tukassa ja mekossa, oon valmis polttamaan koko nuken liekinheittimellä. Näin kotimatkalla siis tommosen kivan lätäkön ojassa, ja mulle tuli mehukas visio Olympiasta kukkien keskellä kylpemässä. (Sara on mun inspiraatio ofeliakuvissa, pus.) Sitten kun sain tän kuvan otettua, Olympiassa möngersi ties mitä suomörrejä. Suihkutin sen peruukkia ja mekkoa vaikka kuinka kauan, mutta en vielä tänäkään päivänä pysty kunnolla koskemaan kyseiseen peruukkiin ja mekkoon. Ei siellä varmaan enää mitään elä? Eihän? 

Tän kuvan aikaan mulla oli jonkin sortin kukkaähky ja aloin saada tarpeekseni tekokukkien käyttämisestä.  Tän kuvan jälkeen ne taisikin jäädä kesälomalle, ainakin osittain. Olin just saanut unelmieni mekon taitavan Eemin (@studio.sestraluna) tekemänä, ja pitihän sitä päästä heti kuvaamaan jonkun päällä. Tässä kohtaa kevättä olin vielä varma, että kesän jokainen kuva tulisi olemaan inspiroitunut Bridgertonin puutarhakohtauksista. Huomasi, että Bridgerton niin sanotusti pyöri mielessä.

Tytti ja kielot! Mulla oli tosi selkeä visio yöllisen sinisestä tunnelmasta ja perhosista pörräämässä Tytin ympärillä. Vaikka kuvaamisen yllätti minimaalinen kevätmyrsky, oli ihan kivaa. Huomasin tätä kuvaa ottaessa, että mulla ihan totta vie on ikävä siimojen ripustamista ja nukelle kiroamista. Näissä pidemmissä kuvausprojekteissa on oma kieroutunut viehätyksensä. 

Mulla ja Saralla on usein tapana käydä puhelutreffeillä, ja aina välillä tykätään multitaskata ja kuvata puhelun yhteydessä. Tätä kuvaa varten ajoin lähimmälle kukkaniitylle, höpisin Saran kanssa arkijuttuja ja mietin vaihteeksi elämänvalintojani sadekuurossa. Muistan huutaneeni Saralle puhelimeen jotain tasoa "pysy pysy pysy pliiiis pysy, jumalauta nyt pysyt", kun yritin saada Nuriaa tasapainoteltua Einon (hepan) selässä. 

Tytti ja mä lähdettiin mun suosikki-/inhokkikuvauspaikkaan eli paikalliselle lammelle, jossa lähes poikkeuksetta joko ihmiset tai luonto antaa mulle painajaismateriaalia. Tällä kertaa se oli luonto, mutta en halua pistää painajaisiani kiertoon, joten säästän teidät yksityiskohdilta. Anyway, Tytti surffasi taitavasti lumpeenkukan päällä aallokossa ja hieman kaoottinen sääkin lopulta rauhoittui, joten kuvasta tuli ihan rauhallinen tunnelmaltaan! Ton lammen paras puoli on se, että kaikista kuvista tulee dramaattisen synkkiä. 

Mua alkaa naurattaa kun tajuun, että melkein jokaisen sepustuksen kohdalla mun pahin vihollinen on ollu sääolosuhteet tai ötökät :'D Tän kuvan kanssa se oli hyttyset. Varmaan jokainen tän postauksen lukeva nukkeilija samaistuu tunteeseen, kun hyttysiä on niin paljon, että tekis mieli vaan löytää lähin exit ja juosta kiljuen sitä kohti. Hyttysistä huolimatta sain kuitenkin siimoitettua Stellan ja heiteltyä kiviä sen pyrstön tuntumaan, jotta saisin uskottavan splash-efektin aikaan. Tän kuvan inspiraationa oli Disneyn Peter Pan, jossa niillä Mikä Mikä Maan merenneidoilla on niin kivaa.

Peter Panista puheen ollen, tää kuva vetosi instassa Peter Pan -faniin, mikä oli musta hurjan söpöä <3 Tytti ja Ruu on mun uus lempipariskunta, ne elää mun päässä 24/7 ja oon kirjoittamassa niistä pidempää tarinaa. Oon jo pitkään haaveillu jättisienestä propiksi nukeille, mutta en oo löytäny vielä mistään sopivaa. Siispä tein kyseenalaisia editointiratkaisuja ja muokkasin mun pienen sienikoristeen jättikokoiseksi katokseksi näille söpöläisille. Mulla kesti pitkään ruveta tykkäämään tästä kuvasta - ehkä se vaati sen Peter Pan -kommentin ja kaikki muut kivat kehut. <3 

Postauksen päättää tällä kertaa kuva Orvokista, mun uusimmasta tulokkaasta! Tähän mennessä tää on ollu varmaan ainoa kuvauskerta, kun mikään luonnonvoima ei yrittäny sabotoida mun kuvaamista. Oli lämmintä, hyttysetöntä ja hirmusen mukavaa! Tein ton kukkakaaren nukeille viime kesänä, siitäkin voidaan syyttää Bridgertonia hienoine kukka-asetelmineen. 

Superisti kiitoksia jos jaksoitte lukea tänne asti! Toivottavasti teillä kaikilla on ollu lupsakka kesä. Katsotaan, mitä postattavaa keksisin seuraavaksi - jos teillä on jotain ideoita tai toiveita, niitä saa toki antaa täällä tai instassa. 

Ensi kertaan! <3