torstai 6. heinäkuuta 2017

Kellosepän tarina, osa 3



picfic: Heijastus [2/2]


Travon: Sanoit, että olemme matkalla metsän laidalle.



Travon: Tätä lähemmäksi en usko meidän pääsevän laitamia. Mitä siis seuraavaksi?



Travon: *huomaa kynän heräävän taas eloon*



Travon: *vahtii tiukasti kynän liikkeitä*



Travon: "Käänny vasemmalle"? 






Travon: *vilkaisee sivulleen*



Travon: Patoja ja kattiloita..?



Travon: Vaikuttaisi jonkun leiriytymispaikalta. Hylätyltä sellaiselta.



Travon: En vieläkään ymmärrä, mitä teemme täällä. Sanoit tarvitsevasi apua. Liittyykö se jotenkin tähän paikkaan?



Travon: *antaa haamulle jälleen puheenvuoron*



Travon: *lukee tekstiä hämillään* "Yksi reisiluu, kolme ruokalusikallista kieronkukkaa..." Miksi sain reseptin?



Travon: En käsitä nyt yhtään, Amanda. Mitä oikein yrtität sanoa näillä vihjeillä?



Travon: Mitä..? *kiihtyy* Kuka hitto sinä sitten olet?



Travon: *odottaa kärsimättömänä vastausta*







Travon: Mitä helvettiä tuo nyt tarkoittaa? Mitä Amandalle on tapahtunut?



Travon: *ojentaa kynän* Jatka, pyydän. Minun täytyy tietää.



Travon: *seisoo hiljaisuudessa yksin* Minun täytyy tietää...


~     ~     ~



Dexter: Täällä jossain sen pitäisi olla. *avaa arkun kannen* Muistan nähneeni sen vielä muutama vuosi sitten.



Juliet: *kiihtyneenä* Mitä me täällä hornantuutissa oikein teemme? Miksemme ole auttamassa Kelviniä? Hänhän voi tehdä jotain itselleen sillä välin kun olemme poissa!



Lili: Rauhoitu. Me emme voi auttaa häntä, ellemme tiedä tarkalleen, mikä loitsu hänen ylleen on langetettu.

Juliet: Tämä on vain ajanhukkaa!



Sofie: Dexter yrittää etsiä parhaillaan piilotettua kokoelmakirjaansa maailman loitsuista. 
Kirjasta voisi löytyä vastauksia.



Juliet: Kirjasta? Kelvin on aikeissa tuhota silmänsä, ja me vain jäpitämme täällä etsimässä jotain pölyistä kirjaa! Ettekö ymmärrä, kuinka typerää tämä on?



Dexter: Ei tässä oikein muukaan auta. Kelvinin kasvot olivat peilikuvassa kuolemalla symboloidut, mikä viittaa johonkin voimakkaaseen loitsuun. Täytyy vain selvittää, mikä loitsu oli kyseessä ja miten se puretaan.



Juliet: Mutta emmehän me silti voi jättää häntä oman onnensa nojaan! Meidän täytyy palata, ymmärrättekö? Palata - nyt heti!



Dexter: Jos sinua asia noin kovasti häiritsee, olet täysin vapaa palaamaan poikaystäväsi luo.
Ei sinusta täälläkään juuri hyötyä ole.

Juliet: *mumisee* Ei hän ole poikaystäväni e///e'


Dexter: Sen kun menet! Meitä tuskin haittaisi, jos saisimme hetken rauhan tuolta hysteeriseltä vaahtoamiselta, vai mitä tytöt?

Lili: Harvinaisen totta.



Juliet: *tuhahtaa* Hyvä on sitten. *nappaa peilin* Mutta tämän minä otan mukaani. 



Juliet: En usko teidän höpötyksiänne kuolemalla symboloiduista peilikuvista, ennen kuin näen omin silmin.

Sofie: Ole varovainen.



Dexter: Haa! Löytyihän se. Muistelinkin piilottaneeni sen tänne. *kaivaa kirjan esiin*



Dexter: Noniin, katsotaanpas.



Sofie: *kyykistyy uteliaana Dexterin viereen* Löytyykö sieltä mitään oireisiin sopivaa?

Dexter: Hmm, odotas.



Dexter: "Vääristyneet heijastukset, transsia muistuttava tila, kyvyttömyys oman kehon hallintaan..." Tämä sen täytyy olla!

Sofie: Mikä loitsu se on?



Dexter: Täällä puhutaan peililoitsusta, yhdestä välineellisten kirousten alalajista, joka.. *hiljenee*

Lili: Joka mitä?



Dexter. ...joka käsittää kaikki ne kiroukset, jotka käynnistyäkseen tarvitsevat kontaktin johonkin esineeseen tai ilmiöön. Peililoitsun tapauksessa luonnollisesti peiliin.



Dexter: "Perusajatus peililoitsussa on, että se ei lankea uhrin ylle automaattisesti vaan uhrin oman käytöksen laukaisemana. " 



Juliet: *tarpoo tuohtuneena niityn halki* Uskomatonta, että erehdyin lähtemään noiden limppuniskojen matkaan.


"Siitä huolimatta, että tietty toimintamalli käynnistää loitsun, peililoitsua pidetään muiden välineellisten kirousten tavoin uhrin tahdosta riippumattomana."


Juliet: Mitä he oikein kuvittelivat saavuttavansa jollain vanhalla loitsukirjalla, jos Kelvin on ehtinyt silpoa sillä välin silmänsä?


"Peililoitsun tapauksessa laukaisijana toimii nimensä mukaisesti peili. Myös muut heijastavat pinnat ovat tällöin uhkia, esimerkiksi vedenpinta tai kirkas lasi voivat ajaa saman asian."



Juliet: Ja mitä he tästä peilistäkin vouhottivat? 

"Kun uhri erehtyy katsomaan omaa peilikuvaansa silmiin, hän lankeaa loihtijansa ansaan." 



Juliet: He keskittyivät taas ihan yhdentekeviin asioihin. En minä ainakaan nähnyt mitään outoa peilikuvaa *hiljenee yhtäkkiä*

"Katsekontakti peilikuvan kanssa saa aikaan tilan, jossa uhri on täysin loitsunlangettajan ohjailtavissa." 



Juliet: *tuijottaa peilikuvaansa hämmentyneenä* Mikä tuo on..?

"Uhri menettää tällöin hallinnan omaan ruumiiseensa, eikä hän ole tietoinen ympäristöstään tai omista tarpeistaan."



Juliet: *tuntee outoa kihelmöintiä*

"Yleisimpiä ensioireita loitsun käynnistymisestä ovat pupillien laajeneminen ja lasittuminen, sykkeen hidastuminen sekä puhumattomuus."




"Tunteiden lamaantuminen, apaattinen ja sekava käytös sekä psykoosia muistuttava tila seuraavat usein lieviä alkuoireita."



"Sitten alkavat loitsun langettajan käskyt."




"Erehdyttyään ansaan uhri alkaa käyttäytyä loihtijansa tahdon mukaisesti ilman merkkiäkään vastarinnasta."



"Hän on kykeneväinen mihin vain fyysisten ominaisuuksiensa puitteissa." 



"Hän voi toimia luontonsa vastaisesti, olla uhkaava ympäristölleen, satuttaa läheisimpiään..."



"...tai tuhota itsensä."



2 kommenttia:

  1. Rupesin oikeesti kiljumaan ja taputtamaan, kun huomasin, että oot postannu :D Oon niin onnellinen, että päätit laittaa nää takaisin, koska tää tarina on niin loistava <3 En tajua, miten joku voi olla näin hyvä tekemään kuvatarinoita :o

    VastaaPoista