Kellosepän tarina, luku 5

picfic: Etsikää kelloseppä

Sofie: Noniin, seuraava kysymys. *kääntää sivua*

Sofie: Montako teloitusmetodia Aloryn pyövelisuvulla oli 1340-luvulla käytössään?

Lili: Hmm, odotas... Olisiko ollut kahdeksan?

Sofie: Melkein. Oikea vastaus on kymmenen.

Lili: Äh, niin tietysti. Miten voin vieläkin osata näin hiton huonosti? *apea naurahdus* Pääsykokeet menevät varmasti loistavasti.

Sofie: Älähän nyt! Hyvin sinä pärjäät. *nappaa keksin lautaselta* Ja onhan tässä vielä pari viikkoa aikaa harjoitella.

Dexter: *säntää ovesta ulos* Tytöt, minulla on vallan mainioita uutisia!

Dexter: Ette ikinä usko, mitä löysin!

Sofie: Jos tämä koskee taas sohvatyynyjen välistä löytynyttä lakritsipatukkaa, niin voit suosiolla säästää tarinan myöhempään. Yritän auttaa Liliä opiskelemaan hänen pääsykokeisiinsa. 

Lili: Sofiesta on ollut kyllä paljon apua. Hänellä on hyviä muistisääntöjä ja lukuohjeita.

Dexter: Ei, kyseessä ei ole lakritsipatukka, vaikka sekin olisi ollut kieltämättä mukava yllätys. Tämä uutinen teitä varmasti kiinnostaa.

Dexter: Kävin läpi kirjahyllyn viimeistä hyllykköä, kun silmiini osui luettelokirja kaikista magiaan erikoistuneista tietäjistä. Heidän vastaanottojaan kutsutaan loitsupysäkeiksi.

Dexter: Kävi ilmi, että meidän lähellämme sijaitsevassa kellosepänliikkeessä on yksi näistä pysäkeistä. Paikallinen kelloseppä lienee siis loitsujen asiantuntija.

Sofie: Todellako? *pudottaa häkeltyneenä kirjan* Voisiko häneltä löytyä ratkaisu peililoitsun purkamiseen?

Dexter: Niin voisi kuvitella! Ei luulisi peililoitsun olevan sentään mitään rakettitiedettä alan ekspertille.

Lili: Missä se kellosepänliike tarkalleen ottaen sijaitsee? En olekaan ennen kuullut siitä.

Dexter: Tämän kirjan mukaan se on lähellä sitä rantaa, jossa me kävimme kerran kalastamassa. Muutama kilometri pohjoiseen.

Dexter: *vilkaisee puhelimensa kelloa* Jos siis lähtisimme nyt heti, ehtisimme varmasti takaisin kotiin ennen päivällisaikaa.

Dexter: *hivuttautuu sulavasti Sofien kylkeen kiinni* Mitäs sanot siis, Softis?

Dexter: Lähdetäänkö jututtamaan kelloseppää? Ratkaistaanko vihdoin peililoitsun arvoitus? ;)

Sofie: Ehdottomasti. Olisi jo korkea aika saada jotain edistystä aikaan Kelvinin ja Julietin kanssa.

Sofie: *kääntyy Liliin päin* Entäs sinä, Lili? Haluatko tulla mukaan?

Lili: Taidan jättää väliin. *nousee ylös kirja sylissään* Minun täytyy mennä tekemään ruokaa veljelleni.

Dexter: Asia pihvi. Kerromme sinulle sitten jälkeenpäin, miten kävi.

Lili: Hyvä.

Dexter: Eiköhän lähdetä siis reissuun! *nappaa keksin Sofielta* Minä noudan sinut portilta kyytiin vartin päästä.

Dexter: Nähdään siellä!

Sofie! Hei! Minun keksini.. ò__ó

Sofie: Kuljemmeko varmasti oikeaan suuntaan? Pian tulee jo pimeää.

Dexter: Totta kai kuljemme. Olisipa typerää olla menossa väärään suuntaan, kun meillä on näin kiireinen aikataulu.

Sofie: Haahaa, hauskaa.

Sofie: Minua vain hämmentää tämä koko juttu. Miksemme ole koskaan kuulleet mistään kellosepänliikkeestä? Luulisi, että sellainen olisi tullut edes joskus vastaan.

Dexter: No, emme mekään jokaista alueen kolkkaa ole tutkineet. Yksi kellosepänliike sinne, tänne.

 Dexter: Joka tapauksessa aion käyttää tilanteen hyväksi kaikin mahdollisin tavoin. Taskunauriini on jätättänyt jo kuukausia, joten otin sen mukaan. Ehkä kelloseppä voisi vilkaista samalla sitäkin.

Sofie: Muista sitten, että ensin kysymme siitä loitsusta. Kelvin ja Juliet ovat nyt etusijalla, ei sinun taskukellosi.

Dexter: Ilman muuta. Rikkinäistä kelloa sietää paljon paremmin kuin kahta varastossa kököttävää –

Dexter: Hetkinen, hetkinen! *jarruttaa yhtäkkiä*

Sofie: Mitä nyt?

Dexter: *vilkuilee hetken ympärilleen*

Dexter: Mehän taidammekin olla jo perillä.

Sofie: Perillä? Oletko tosissasi? *tuhahtaa* Mehän olemme keskellä ei mitään!

Dexter: *mutisee hämillään* Tässä sen kuitenkin pitäisi olla. Puhelin värähti juuri, joten olemme sen mukaan oikeissa koordinaateissa.

Sofie: Mutta..

Sofie: ...eihän täällä ole mitään..?

*katsovat ällistyneinä tyhjää aluetta*

Sofie: Pelkkää... lunta.

Sofie: *nousee äimistyneenä ylös* Ja sinä siis olet satavarma, että olemme oikeassa paikassa?

Dexter: Kirjassa mainitun osoitteen mukaan kyllä. *karaisee kurkkuaan*
Onpa omituista. Ehkä tieto olikin vanhentunutta.

Sofie: Voi olla. Jospa osoite on muuttunut kirjan julkaisun jälkeen.

Dexter: Sekin tuntuu toisaalta epätodennäköiseltä.

Dexter: *tutkii kirjaa* Muistaakseni tämä on kirjoitettu vuoden sisällä. Ei siis kovin vanha julkaisu.

Sofie: Oli miten oli, ei täällä mitään kellosepänliikettä ole. Joko olemme väärässä paikassa tai koko tieto oli täyttä soopaa.

Dexter: Noh, noh. Kyllä täältä varmasti jokin selitys löytyy.

Sofie: *huomaa hangessa jotain*

Dexter: Lukaisen nämä pari sivua uudestaan. Jospa jotain jäi huomaamatta.

Sofie. *menee askeleen lähemmäs* Aivan kuin olisin nähnyt..

Sofie: ...kellon?

Sofie: *nostaa kellon varovasti kädelleen*

Sofie: Miksi tämä tuntuu niin –

Sofie: *tuntee yhtäkkiä kivuliaan poltteen silmissään* Mitä..?

Sofie: Aaah! *horjahtaa kauhistuneena taaksepäin ja pudottaa kellon*
Mitä hittoa?

Dexter: *ryntää paikalle* Mikä hätänä? Mitä tapahtui?

Sofie: E-en...en tiedä. Minä taisin nähdä jotain, kun kosketin tuota kelloa...

Dexter: Mitä kelloa?

Sofie: *nyökkää kellon suuntaan* Tuota tuolla. Se vain lojui hangessa.

Sofie: *katsoo Dexteriä huolissaan* Kun koskin siihen, näin taas sen saman paikan kuin unessani silloin syksyllä. Pimeä verstas ja uuni... omituiset kasvot.

Dexter: Tuohan alkaa kuulostaa jo siltä, ettet näe sitä näkyä aivan sattumalta.
Pitäisiköhän meidän tehdä jotain asialle?

Sofie: Ehkä, en tiedä. Se alkaa tuntua jo niin aidolta, Dexter.

Sofie: *tuijottaa ahdistuneena tyhjää aukiota* Voisimmeko kuitenkin lähteä jo pois täältä?

Dexter: Toki.

Dexter: Lähdetään vain.