lauantai 29. heinäkuuta 2017

Kellosepän tarina, osa 6



picfic: Kitkerän makuinen kevät








Dexter: *lähestyy yllättyneenä Liliä* 
Oho, tuttuja!


Dexter: Morjensta, Lili!


Dexter: Mitäs sinä täällä yksin istuskelet?

Lili: *katsahtaa säpsähtäen pojan suuntaan* Dexter?


Lili: Minä vain.. *nousee ripeästi ylös* ...päätin levähtää tässä hetken.



Lili: *naurahtaa hermostuneesti* Työmatka tuntuu joskus niin uuvuttavalta, tiedäthän? On pakko pitää taukoja.



Dexter: Turhaan sinä minua viilaat linssiin, Lili. Minä tunnen kyllä sinut. *hymyilee vinosti* Mikä nyt on?

Lili: *huokaisee turhautuneena* Olet oikeassa. Turha sinulle on koskaan esittää.


Lili: Olin tänään pääsykokeissa  niissä, joihin valmistauduin ikuisuuden. Minusta vain tuntuu, etten osannut mitään. Tuijotin puolet ajasta tyhjää paperia kuin mikäkin...epäonnistuja.

Dexter: Tuo nyt on täyttä potaskaa!


Dexter: Sinähän olet aina ollut meidän porukkamme nero! Kuinka yksi mokoma pääsykoe voisi sinua latistaa? Olen varma, että älykkyysosamääräsi on korkeampi kuin yhdelläkään niistä vatipäisistä teloittajista, jotka siellä olivat.

Lili: Niin, mutta 


Dexter: Nyt heität huolet huitaman kuuseen ja tulet minun mukaani. Me järjestämme Sofien ja Travonin kanssa tänään jokavuotiset kevätpippalot.

Lili: Kevätpippalot?


Dexter: Aivan niin! Juhlistamme kevään ensimmäistä viikonloppua hampurilaisilla ja  lihapullilla. Siitä on tullut jo perinne. *avaa portin*



Dexter: Tulehan jo. Kyllä sinuakin siellä tarvitaan. Lihapullia tuli tehtyä niin monta, etten edes minä saa niitä mahtumaan vatsaani. *virnistää*

Lili: Enpä tiedä, Dexter...


Lili: Minulla ja Travonilla on ollut vähän kireät välit viime aikoina. Voisi olla kiusallista nähdä hänet, kun emme ole puhuneet 


Dexter: No mutta mikä olisikaan parempi hetki teille selvittää välinne kuin maukkaan ruuan ääressä! *työntää Lilin portista sisään* Alahan tulla.


Lili: Mutta kun... Äh, hyvä on sitten.

Dexter: Sinä siis suostut?


Lili: Kai minun on tosiaan puhuttava Travonin kanssa. Emme voi ikuisesti pitää mykkäkoulua.

Dexter: *virnistää tyytyväisenä* Niin sitä pitää.


~     ~     ~





Dexter: Tervehdys taloon! Täällähän näyttää jo hohdokkaalta.


Sofie: Hyvä kuulla. *kiinnittää juhlaköynnöstä* Pelkäsin jo, ettei paikka näyttäisi miltään ilman ilmapalloja. Muistithan tuoda patonkia?



Dexter: Muistin toki, ja katsohan, keneen törmäsin matkalla.


Sofie: *kääntyy katsomaan* Oi, Lili! Hienoa että pääsit tulemaan. Ruokaa onkin aivan liikaa kolmelle.


Lili: *hymyilee vaisusti* Kiitos kun sain tulla.


Dexter: Ja Travonkin on jo paikalla! Kaikki ovat siis koossa. *nostaa kätensä tervehdykseen*
Miten pyyhkii, Travon?

Travon: Paremmin pyyhki silloin kun sinä olit vielä kaupassa.


Dexter: *hykertää mielissään* Voi tuota Travonia. Aina niin vitsikäs.

Sofie: *virnistää* Travonin tapauksessa se tuskin oli vitsi.


Sofie: *katsahtaa pöytään* Ainiin, Lili tarvitsee vielä oman kattauksensa. Kävisitkö hakemassa hänelle astiat sisältä?


Dexter: Toki, kunhan ette aloita ilman minua! *säntää sisälle*


Lili: *hieman epävarmana* Mihin voisin istuutua?


Sofie: Voit istua minun ja Dexterin kanssa pöydän ääressä. *lyhyt hiljaisuus* ...ellet sitten halua penkille Travonin viereen?


Lili: *luo Travoniin pitkän katseen* Itse asiassa..



Lili: *kävelee päättäväisesti kohti penkkiä* ..voin hyvin istua hänenkin kanssaan.



Lili: *ahtaa itsensä pojan viereen*



*veitsenterävä hiljaisuus*


~     ~     ~


Sofie: Et ole tosissasi! *kikattaa* Sanoiko Lou todella niin? Mitä sinä siihen vastasit?


Dexter: Minä vain totesin, että kiitos vain, ensi kerralla minä voin sitten siivota sinun huussisi. Hän ei tykännyt siitä ollenkaan. :D


Sofie: *naurahtaa* Senkin ääliö. Oikein kaivoit verta nenästäsi. Sinun on syytä pitää kypärää mukanasi siltä varalta, että näet hänet uudestaan.


Dexter: Mitä suotta, kyllä minun kalloni muutaman nyrkiniskun kestää. Hänellä on sitä paitsi niin pehmeät rystyset. 8)


*syövät kiusallisessa hiljaisuudessa*



Sofie: *karaisee kurkkuaan vaivaantuneena* Tuota... Mitäs olet puuhaillut viime aikoina?



Travon: *tokaisee värittömästi* Sitä tavallista. Tehnyt töitä ja etsinyt raaka-aineita haamun laatimaan reseptiin.



Lili: Niinkö? Sepä jännittävää. Joko sinulla on monta raaka-ainetta koossa?



Travon: *mulkaisee Liliä tylysti* Ei sinun tarvitse esittää, että olisit kiinnostunut asiasta. Teit viime kerralla varsin selväksi, ettet usko koko reseptiin.



Lili: Hei, minä yritin vain olla ystävällinen. Minkä minä sille mahdan, että minusta tuntuu, että sinua huiputetaan taas jollain tyhjänpäiväisellä tempulla Amandan pelastamiseksi? Ei olisi ensimmäinen kerta, kun sinua huijataan rakkaasi kustannuksella.

Travon: Sinulla on kyllä erikoinen käsitys ystävällisyydestä, jos tuo oli olevinaan sitä.


Lili: *korottaa ääntään närkästyneenä* Anteeksi vain, mutta sinulle on vaikeaa olla ystävällinen, kun ottaa huomioon, millainen pask *vavahtaa omaa ääntään*


Lili: *vilkaisee Dexterin ja Sofien suuntaan varmistaakseen, ettei heitä kuunnella*

Dexter: Ja hän kantoi silloin mukanaan näin isoa pesismailaa! Voitko kuvitella?


Lili: *kääntyy takaisin Travonin suuntaan ja yrittää puhua hiljempaa* Tarkoitan vain, että sinäkään et ole ollut järin ystävällinen minulle. Jätit minut Amandan takia todella nöyryyttävästi, etkä ollut siitä edes pahoillasi.


Lili: *sähisee vihaisena* Amanda on tehnyt sinusta täysin sokean ja itsekkään. Sinä kohtelet hänen takiaan kaikkia muita läheisiäsi kuin roskaa.



Travon: Niin, toisin kuin sinä. Sinähän olet niin hyvä kohtelemaan läheisiäsi.
Miten kävikään esimerkiksi Melodylle?



Travon: Sinähän kerroit hänen kuolleen, koska et uskaltanut pelastaa häntä  koska et halunnut menettää mainettasi teloittajien silmissä. Melody kuoli sinun takiasi.



Lili: *silmät laajenevat järkytyksestä* Kuinka... Kuinka sinä kehtaat sanoa noin?

Travon: Sanon vain sen, mitä olen kuullut sinun suustasi.


Lili: *nousee itku kurkussa ylös* En ole koskaan sanonut, että olisin tehnyt sen maineeni takia. En ikimaailmassa olisi niin sydämetön.



Lili: Mutta hyvä tietää sinun kantasi. Ehkä tosiaan osaat pitää itseäsi nyt parempana ihmisenä, Travon Canessa.



Lili: *kävelee pois kyyneleet valuen*



Sofie: *pelästyneenä* Lili, oletko kunnossa?



Dexter: Jos Travon sanoi sinulle jotain tökeröä, siitä on turha välittää! Tuolla äkäpussilla on joskus ihan pässejä ajatuksia.



Travon: *katsoo kylmästi Lilin perään*

Sofie: Travon, mitä sinä oikein menit sanomaan hänelle?



Travon: *palaa ovet paukkuen sisälle*



Dexter: ...Että semmoinen sovinto.

Sofie: Ei vaikuta hyvältä.



Sofie: Ehkä on parasta, että lähden Lilin perään. Hänen täytyy saada jutella.

Dexter: Minä voin tulla mukaan.



Sofie: Ei, pysy sinä vain täällä vahtimassa, ettei Travon riko paikkoja. Tiedät hyvin, millainen hänestä tulee vihaisena.

Dexter: Tiedänhän minä. Ja mielelläni olisin kyllä vältellyt sitä.





Sofie: Hitto, kylläpä Lili ehti juosta kauas. Lähtiköhän hän kotiin asti? Tuskin hän tännekään tuli.


Sofie: Äh, miksi päästin hänet ylipäätään Travonin viereen? Olisi pitänyt muistaa, ettei heillä ole ollut kovin lämpimät välit.


Sofie: No, täytyy jutella hänelle myöhemmin. Nyt kun olen jo näin kaukana, voin hyvin tarkistaa Julietin ja Kelvinin tilanteen.


Sofie: *tuijottaa pitkään varaston ovea* Hetkinen..


Sofie: *tyrmistyneenä* Miksi ovi on auki?


Sofie: Kelvin ja Juliet...


Sofie: Eivät kai he vain ole..?


4 kommenttia:

  1. Aaah, niin ihana osa taas! ❤️ Oli tosi mukavaa luettavaa cx

    VastaaPoista
  2. Voi kuinka ihana tarina! Osaat aina miellyttää. :) Luin tarinaasi innolla ja ahmien. Tarina oli hyvin taitavasti kuvattu ja repliikit keksitty juuri oikein. Taitoa tuohon hommaan sinulla tottatotisesti on! ;))) Toivottavasti jatkoa tulee pian! (Haluan nähdä mitä Kelvinille ja Julietille käy.)

    PS. Nukkesi ovat aivan ylivertaisia, söpöläisiä :)

    VastaaPoista
  3. Oih���� taas aivan ihana postaus :3 rakastan nukkejasi ja oot niiiiiiiiiin hyvä tekee tarinoita ❤️:33

    VastaaPoista