Tausta

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Kellosepän tarina, osa 15



Heipparallaa pitkästä aikaa! ^-^

Mites teillä hurisee? Toivottavasti vuosi on lähtenyt mukavasti käyntiin!

Mä oon tällä hetkellä keskellä yo-kirjoitusten ihanaa stressikierrettä, mutta onneksi oon pitänyt huolta siitä, että aikaa jää myös tälle harrastukselle. Nukkeja ilman en pysyisi järjissäni. x)

Tein tässä pari päivää sitten Instagramiini kyselyn siitä, kuinka monelta lopahtaisi kiinnostus mun nukketarinaa kohtaan, jos jatkaisin sen loppuun enemmällä tekstillä ja vähemmillä kuvilla. Tää kysymys oli vaivannut mua taas pitkään, koska kuvatarinan kuvaaminen tuntui ylitsepääsemättömältä urakalta ja kuolemantuomiolta mun selälle. Kuvien korvaaminen tekstillä olisi ollut nokkela oikotie, mutta tiedostin kyllä sen, että se tyyli ei välttämättä kaikkiin iskisi. 30 prosenttia oli juurikin sitä mieltä.

Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin loppujen lopuksi tekemään perinteisen kuvatarinan. En halua karkottaa 30 prosenttia tarinan lukijoista oman laiskuuteni takia, joten tämä tuntui oikealta valinnalta. x) Olin tosi ilonen teidän rehellisestä palautteesta, kiitos siitä! (Ja kiitos myös teille, jotka äänestitte pidempien tekstien puolesta; olin tosi otettu, että semmoinenkin järjestely olisi teille kelvannut <3)

Pidemmittä puheitta menkäämme siis uuden Kellosepän tarinan osan pariin!


Varoitus! 
Seuraava tarina käsittelee väkivaltaa ja kuolemaa, joten jätäthän tarinan lukematta, jos et koe kyseisiä aiheita soveliaiksi itsellesi? 




picfic: Hintana neljä raajaa



Noidat nauttivat äärimmäisistä lämpötiloista: ihoa kärventävästä ja keuhkoja kirvelevästä kuumuudesta.


Me otamme päiväunia rovioilla ja siistimme jalkapohjamme kuumilla hiilillä. Sukulaiseni suosivat loma-asuntoinaan tulivuoria.



Lämpötilassa on kuitenkin myös toinen ääripää: hyytävä pakkanen, joka häätää tunnon ruumiista ja saa kuolleetkin vilustumaan.

Minä pidän enemmän kylmästä.



Onko siis ihme, että kun kesän maltillinen aurinko lämmittää kiltisti kylää, minä pakenen ainoaan paikkaan, jota aurinko ei täällä löydä?
Paikkaa kutsutaan Ikiroudaksi.



Tätä metsää on vaivannut jo vuosikymmeniä luonnoton kylmyys ja kurjuus. Jotkut epäilevät sen johtuvan siitä, että lähteiden ja jokien pohjat ovat täynnä rikollisjärjestöjen piilottamia ruumiita, joiden sielut saavat metsän jäätymään hiljalleen maanpäälliseksi manalaksi. 

Minua ei oikeastaan kiinnosta, mikä Ikiroudan on saanut nykyiseen tilaansa. Merkityksellistä on ainoastaan se...



Celeste: ...että tämä paikka on kuin pimeä pakastearkku ja siksi kuin luotu minulle. 




Celeste: *rämpii hykerrellen lumessa* Kukapa nyt ei pitäisi pimeistä pakastearkuista...




Celeste: *lähestyy Amandaa ja Melodya* ...vai mitä, hiljaiset haamuystäväni?




Celeste: *virnistää* Siitä taitaakin olla vierähtänyt jo tovi, kun viimeksi kävin teitä tervehtimässä.




Celeste: Täällähän on varsin kuollut tunnelma. *taivaltaa lähemmäs*




Celeste: Miksi noin ankeat ilmeet, ystävät hyvät? Ettekö nautikaan olostanne likaisten haamukuorienne sisällä? *naurahtaa*



Celeste: No, samapa tuo. Minä tulin tänne vain sanomaan teille hyvästit, sillä aion lähteä joksikin aikaa matkoille.



Celeste: *nostaa Melodyn harmaita kasvoja ivallisesti* Käyttäytykäähän kiltisti täällä sillä välin.

Melody: *tuijottaa noitaa tyhjillä, elottomilla silmillään*



Celeste: Niin sitä pitää. Tiesin, että teihin voisi luottaa.




Celeste: Minun täytyy nyt mennä.




Celeste: Näkemisiin, kuolleet haamuystäväni. Lupaan lähettää teille postikortin reissustani!




Celeste: Enää täytyy vain hakea matkalaukku.




Celeste: *sukii tyytyväisenä hiuksiaan* Etelämantereella on varmasti otollinen bikinikeli.

Onkohan minulla vielä se sininen uima-asu, jonka ostin viime



*yhtäkkiä jostain lentää veitsi keskelle tytön kämmentä*




Celeste: Kappas.





Celeste: *katsoo yllättyneenä veistä*
Sepäs oli näyttävä keskeytys.



Celeste: *kääntyy katsomaan varjoista astuvaa poikaa* Näinkö sinä aina pysäytät ihmiset, Travon Canessa? Luulisi löytyvän lempeämpiäkin keinoja.



Celeste: Sitä paitsi turhaan sinä minua kahlitsit kiinni tähän. Olisin minä kanssasi suostunut juttelemaan pelkällä kauniilla pyynnölläkin.

Travon: Epäilemättä.



Travon: *tyynen rauhallisesti* Kuulin Dexteriltä, että olet hankkinut itsellesi kuolemattomuuden Xenan avulla. Täytyy myöntää, etten ollut siitä kovin ilahtunut.



Celeste: Sepä harmillista. *virnistää* Entä kertoiko Dexter myös toisesta salaisuudestani  siitä, joka koskee sitä sinun haamuprinsessaasi?

Travon: Kertoi toki.



Travon: En kuitenkaan jaksa vaivautua kysymään, mikä saa sinunkaltaisesi kuolemattoman noidan kostamaan haamulle teosta, joka ei kyennyt edes vahingoittamaan sinua. Sinun ajatusmaailmasi on niin kieroutunut, että tuskin tietäisit vastausta itsekään.



Celeste: Voi Travon. Vaikka se tyttöystäväsi ampuma luoti ei minua tappanutkaan, luuletko, että luodin kaivaminen kurkusta olisi ollut hauskaa? Noidat eivät pidä siitä, että haamun kaltaiset mitättömyydet aiheuttavat heille vaivaa.

Travon: Voit pitää selitykset itselläsi.



Travon: *sulkee turhautuneena silmänsä* Kuten jo sanoin, en tullut kyselemään motiivejasi.




Celeste: Mitä sitten tarkalleen ottaen tulit tekemään, jos saan udella? Tulitko tiedustelemaan, mitä tein tyttöystävällesi? Vai oletko peräti kostoretkellä?



Travon: En ja en. *kävelee lähemmäs*




Travon: Tulin tänne, koska sinä autat minua palauttamaan Amandan ihmiseksi.




Celeste: Niinkö? *huvittuneena* Ja mikähän universumin voima saa sinut uskomaan, että suostuisin auttamaan siinä?



Travon: Sinun suostumuksellasi ei ole merkitystä. Lyön sinuun kiinni niin monta veistä, että alat puhua.*kaivaa paperilappusen esiin takistaan*



Travon: Sinun täytyy vain kertoa minulle, mistä saan riutujauutetta.
Se on viimeinen ainesosa tähän loitsuun.



Celeste: Onpas soma pikku resepti! Oletat kai sen tuovan Amandan takaisin. Mistä sinä tuollaisen olet saanut?

Travon: Sillä ei ole väliä. Vastaa kysymykseen.



Celeste: *huokaisee* Travon, Travon... Luuletko todella, että kokkailemalla jonkin loitsuseoksen saisit Amandan takaisin? Sinua on nyt huijattu ja pahasti.

Travon: *alkaa menettää malttiaan* Voisitko lakata valehtelemasta?



Celeste: Voi, kuule... *ottaa veitsestä kiinni* Koska sinisilmäisyytesi suorastaan säälittää minua...




Celeste: *kiskaisee veitsen irti silmääkään räpäyttämättä* ...voin antaa sinulle ilmaisen neuvon.




Travon: *katsoo tyrmistyneenä noidan kivutonta elettä*




Celeste: *heittää veitsen hankeen* Sinulla on yksi keino, jolla voit saada Amandan takaisin turvautumatta minuun.



Celeste: Sen sinä saisit tehtyä hyvin helposti ja nopeasti. *nappaa paperin Travonilta*




Celeste: *kääntää lappusen toisinpäin ja alkaa piirtää verellään*




Celeste: Mutta en voi taata, että se olisi kivutonta.




Celeste: *ojentaa paperin takaisin pojalle* Kas näin. Minusta siinä on yllättävän paljon sinun näköäsi.

Travon: *katsoo piirrosta hetken hiljaa*



Travon: Oletan sinun viittaavan noilla katkoviivoilla Xenan palveluksiin.

Celeste: Aivan niin.



Celeste: Arvioni on, että hinnaksi Amandan muuttamisesta ihmiseksi Xena vaatisi kaikki neljä raajaasi.



Celeste: Ei mikään pieni uhraus, vai mitä?




Celeste: Tällä hetkellä se olisi kuitenkin nopein oikotiesi onneen.





Travon: *tuijottaa noitaa sanattomana*




Celeste: *pudottaa lappusen maahan* Siinä sinulle pohdittavaa, Travon.



17 kommenttia:

  1. Ihana jälleen kerran❤

    VastaaPoista
  2. Uutta contenttia! Ja apua tää osa on tosi hyvä! :0 Nyt on kyllä jännittävää!

    VastaaPoista
  3. Aaa ihanaa, uus osa ♡♡ ei oo ollu pitkään aikaan nukkeiluun kunnon motivaatiota mut tätä jaksaa silti lukee :D

    VastaaPoista
  4. Äwäwää tää oli vielä parempi kuin odotin��

    VastaaPoista
  5. Pitkästä aikaa sai taas lukea ihanan kuvatarinan❤️❤️

    VastaaPoista
  6. Uu uu olet palannut aivan mahtavaa annan ison peukun olet paras!!😍😍😘😘😘😘😚😚😙😙😊😊

    VastaaPoista
  7. Ohohoo ihanaa kun jatkat taas tarinaa! Toivottavasti saadaan Amanda takaisin ilman, että Travon joutuu luopumaan raajoistaan D: Eikä Travon itsekään voi muuttua haamuksi, koska sitten ystäväporukka kärsisi vähän liikaa. (Miten Dexter pärjäisi, jos ei saisi käydä Travonin hermoille?) Luotan juonenkäänteisiin! Tykkään siitä miten Celeste puhuu, pimeä pakastearkku onkin hieno vertaus :'D

    VastaaPoista
  8. Voimia yo-kirjoitusten kanssa! Hyvä, että nuket auttavat jaksamaan stressin keskellä.♥
    Tän lukeminen piristi päivääni hurjasti. Sanoinkuvaamattoman mahtava osa tarinaa.Ihanan jännittävä. Hykertelinkö ehkä onnesta kun Celeste aloitti tarinan, hän on kyllä ihan lempparini - aivan ihanan kiero hahmo! Niin ja Princess Rosalindit ovat muutenkin rakkautta. Ootan kyllä innolla miten käy Amandan, Melodyn ja Travonin.♥

    VastaaPoista
  9. Tää on ihan paras tarina!!! Tää jäi niin jännään kohtaan! ps: Terveiset ihanalle Travonille :3

    VastaaPoista
  10. Ihana tarina ja kauniita kuvia :3

    VastaaPoista
  11. Oooooounou mä haluun jatkoa ja pian!!!

    VastaaPoista
  12. Mahtava osa taas kerran <3! Celeste on kyllä melkoinen kieroilija, mutta silti suostui auttamaan... Vai olikohan sekin kieroilua... Hmm

    VastaaPoista
  13. Mistä olet tuon Celesten peruukin ostanut? Ihana tarina����

    VastaaPoista
  14. Onnea yo-kirjoituksiin ja kiva kun postasit! Tuo tarinan jatko on huippuhyvä ja ootan (niin varmaan kaikki!) innolla jatkoa!!♡*3*

    VastaaPoista
  15. Tähän tarinaan ei ikinä kyllästy!

    VastaaPoista