Tausta

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Kellosepän tarina, osa 16



Heipsutihei ja hyvää hiihtoloman alkua (tai loppua) kaikille! ^^

Mulla on hiihtoloma vasta edessäpäin, joten päätinpä sen kunniaksi koota viime viikonloppuna räpsimistäni kuvatarinan kuvista uuden osan! Ennen tarinaan siirtymistä ajattelin kuitenkin esitellä hieman tyttöä, joka tänne reilu kuukausi sitten kotiutui. c:







Tämä tässä on Eden!

Instagramistani onkin voinut jo nähdä pari kuvaa tästä pikku kikkarapäästä.
Ostin Edenin itselleni myöhäiseksi joululahjaksi, ja neiti ehti saapua juuri uuttavuotta juhlimaan.

Eden on siis ensimmäinen Dalini (Dal Sentimental Noon malliltaan), enkä voisi olla lainkaan tyytyväisempi siihen, että juuri tämän nuken päädyin heittämään ostoskoriini. x) Pelkäsin, etten millään tottuisi Dalin erilaisiin kasvoihin ja pieneen kokoon, mutta tuo neitihän teki totuttelun aivan liian helpoksi! Uuden peruukin, silmien ja obitsun myötä Edenistä tuli juuri sen näköinen kuin toivoin. ^-^



(^ Neiti kantaa pieniä pegasoksia silmissään ♥)

Instagramin puolella on kysytty, onko pyörätuolilla jotain tekemistä Edenin hahmon kanssa. Onhan sillä.
En vielä hirveästi uskalla neidin hahmoa avata, kun en ole kaikkia yksityiskohtia ihan lukkoon lyönyt, mutta pyörätuolin ja kävelykepin tarina on selkeä: Eden on menettänyt molemmat jalkansa. Tyttö kävelee nykyään hyvin huonolaatuisilla ja raskailla proteesijaloilla, joten hänellä on aina joko pyörätuoli tai kävelykeppi auttamassa liikkumisessa.


Toivottavasti pääsisin joskus tarinassa vielä siihen asti, että Edenkin ehtisi mukaan! Kertokaa ihmeessä, mitä mieltä olisitte, jos tämä uusi Dal-neiti hyppäisi joskus mukaan tarinaan x)

Mutta nyt jätän lörpöttelyt sikseen ja päästän teidät uuden kuvatarinan osan pariin! Lukuiloa ~ n__n



picfic: Kellari






Dexter: *sekoittaa hermostuneena korttipakkaa*




Dexter: Hemmetin kajaalipoika. Missä hän oikein viipyy?



Dexter: Hän lupasi palata aamuksi takaisin.



Dexter: *nappaa puhelimen pöydältä ja näppäilee numeron* Jospa yhdeksäs kerta toden sanoo. 

*piip~*


Dexter: Vastaisit nyt. 

*piip~*


*piip~*



Dexter: Äh, hitto soikoon sinun kanssasi, Travon Canessa. Ei voi olla noin vaikeaa vastata luuriin! Sitä vartenhan sinulle se kapula hankittiin. 



Dexter: Ei sitten. *paiskaa puhelimen turhautuneena käsinojalle* Kuolkoon sitten sen hiushirviön kynsiin! On minulla tärkeämpääkin murehdittavaa.



Dexter: Travonin hengenheiton sijaan voisin keskittyä miettimään, miten ihmeessä uskallan kertoa Sofielle Celestestä. 



Dexter: *silmäilee Sofieta ja Nakaa harmissaan* Miten minä muka voisin kertoa tuolle tytölle, jonka silmistä on vihdoinkin lakannut paistamasta alituinen kuolemanpelko, että hänen pahin vastuksensa onkin yhä hengissä? 

Sofie: *nauraa* Ei ole totta, ajattelin aivan samaa! En ole koskaan inhonnut kirjan päähenkilöä niin paljon.

Naka: Ja loppuratkaisukin oli täysin ennalta-arvattava, eikö? 


Dexter: Xenankin ottaminen puheeksi tuntuu uskomattoman vastenmieliseltä, varsinkin kun koko laite on vielä Brunon kertomustenkin jälkeen yksi iso mysteeri.

*muistelee keskusteluaan Travonin kanssa edellisiltana*


~     ~     ~


Dexter: Karu lampun henki ei näköjään ole mikään kovin tunnettu vekotin. En löydä netistäkään yhtikäs mitään.



Dexter: Uskomatonta, miten vähän informaatiota voi löytyä niin merkittävästä laitteesta.

Travon: Ehkä Xenan tietojen niukkuus on tarkoituksellista.



Travon: Kenties ruumiinosia hamstraava robotti nähdään niin epäinhimillisenä keksintönä, että se pyritään pitämään salassa valtaosalta väestöä.



Dexter: Luuletko todella niin?

Travon: En oikeastaan. *naurahtaa synkästi* Ihan kuin joku täällä muka jaksaisi välittää inhimillisyydestä.



Dexter: Niin, minunkin on vaikea uskoa sitä. *laskee tietokoneen*



Travon: Oli miten oli, uskon, että Brunolta saamasi tiedot Xenasta voivat olla meille vielä hyödyksi.
Varsinkin, jos se tieto on kerran hyvin varjeltua ja vain harvoille jaettua.

Dexter: Minun mielikuvitukseni ei tarjoa kyllä yhtään järkevää ideaa Xenan hyödyntämiseen. Ja minulla sentään on vilkas mielikuvitus.


Travon: *puuskahtaa* Yritin kerrankin sanoa jotain optimistista, ja tuo oli sinun vastauksesi?



Dexter: Minun on vain vähän vaikea käsittää, mikä tekee tuollaisesta angstimöröstä optimistisen juuri tällaisessa tilanteessa. Sait tietää, että Celeste on tehnyt Amandalle jotain pahaa. Eikö se vaivaa sinua?

Travon: Ei, sillä aion saada Amandan takaisin.


Travon: Aion etsiä tänä yönä Celesten käsiini. Tiedän, että noidat lymyävät Ikiroudan metsässä. Saan hänestä kaiken Amandan pelastamiseen tarvittavan tiedon irti  tiedän sen.



Dexter: Aiot siis mennä haastamaan sen noidan yksin ja vielä hänen reviirilleen? *epäuskoisena* Miten ylipäätään varmistat sen, että hän antaa sinulle tarvitsemasi tiedon?



Travon: Minulla on keinoni.



Dexter: *tuhahtaa huvittuneena* No, odotan mielenkiinnolla, tuletko ehjänä takaisin.


?: Dexter?



Sofie: Haloo? *heiluttelee kättään pojan takana* Kuuleeko Dexter?



Dexter: *ajatuksissaan*

Sofie: Dexter Dixon!



Dexter: *kääntyy hätkähtäen* Ah, Sofie.. M-mitä nyt?

Sofie: Palasithan sinä vihdoin maanpinnalle!



Sofie: Mitä sinä oikein mietit? Olit ihan ajatuksissasi.

Dexter: *mutisee* Yhtä...työjuttua vain. Ei mitään tärkeää.



Sofie: Ai... hyvä on. *istuutuu kummastuneena pojan viereen* Mutta hei, halusin tulla puhumaan yhdestä asiasta. Naka meni juuri pesemään pyykkiä, joten voimme jutella kahden.



Dexter: Mistä?

Sofie: Siitä robottitytöstä.


Sofie: Olen tullut vähän ajatelleeksi, että jos Naka aikoo jäädä tänne pidemmäksi aikaa, meidän olisi ehkä parasta tehdä jotain sille.



Sofie: Se on lojunut nyt kellarissa, mutta pelkään, että Naka voi löytää sen sieltä. On jo tarpeeksi vaikeaa pitää hänet erossa varastosta, jossa pidämme Julietia ja Kelviniä.


Sofie: Voisitko siis millään piilottaa sen koneen johonkin parempaan paikkaan sillä välin, kun käyn Nakan kanssa kaupassa? Mielellään jonnekin lukkojen taakse.



Sofie: Dexter?

Dexter: *kadonnut jälleen ajatuksiinsa*



Sofie: *kivahtaa* Dexter!!




Dexter: *säpsähtää* Mmh, mitä?

Sofie: Niin että voitko piilottaa sen robottitytön?!


Dexter: *hajamielisesti* Voin, voin.

Sofie: Hyvä.


Sofie: Lähdemme kohta kauppaan, joten tee se sillä välin. Sopiiko?

Dexter: Selvä.


Sofie: Kiitos. *poistuu huoneesta*



Dexter: *huokaisee* Voi hemmetti, missä se kajaalipoika kuhnii? Alan todella epäillä, että se noita on teurastanut hänet. 



Dexter: *näppäilee numeron närkästyneenä* Jos minä joudun järjestämään Travonin hautajaiset, niiden teemaväri on ehdottomasti pinkki.



Dexter: *nostaa luurin korvalle* Nyt saat luvan vastata.

*piip~*


*piip~*



*piip~*



Dexter: Helvetti! *sulkee puhelimen* 



Dexter: *nousee tuohtuneena* Pitääkö minun todella lähteä etsimään häntä itse? 



Dexter: Ei kai tässä muukaan auta.




Pari tuntia myöhemmin~










Dexter: *rämpii varuillaan lumessa* Tämä metsä jaksaa kyllä aina yllättää kylmyydellään ja kolkkoudellaan.



Dexter: Tänne en ihan ensimmäisenä olisi kesämökkiäni rakentamassa.



Dexter: Jos Travon ei pian löydy, painun täältä tieheni. *naureskelee hieman hermostuneena* Ehkä hänet voi julistaa kuolleeksi ilman selviä todisteitakin 

*pysähtyy*


Dexter: *tuijottaa maassa lojuvaa paperia* ... Mikähän tuon tarkoitus on?



Dexter: *virnistää* Tulee ihan mieleen ne pilakuvat, joita piirsin nuorempana Travonista liitutaululle.
*vaikenee hetkeksi* Mutta ei kai..



Dexter: Ei kai tuo voi esittää Travonia...?


*kuulee puhelimensa soivan*


Dexter: Kuka piirtäisi tuollaisen..? *kaivaa hajamielisenä puhelinta taskusta*



Dexter: Haloo?

Sofie: Dexter! Hei. Halusin vain soittaa kiittääkseni.



Dexter: Kiittääksesi mistä?

Sofie: Olin aivan varma, ettet olisi muistanut piilottaa sitä robottityttöä sillä välin kun olimme kaupassa. Kerrankin olin väärässä!



Dexter: *silmät laajenevat* ..Mitä? Enhän minä..



Sofie: Tulin vilkaisemaan kellaria ja olin ihan hämmästynyt siitä, että se robottityttö oli jo poissa. Kiitos kun veit sen.



Sofie: *hymyilee* Toivottavasti piilotit sen jonnekin, mistä myös löydät sen, ettet toista samaa virhettä kuin viimevuotisten joululahjojen kanssa. Niitä saatiin etsiä kauan!

Dexter: *ajattelee kauhuissaan* Mutta...enhän minä vienyt..


Dexter: Ei hitto... *tuijottaa silmät lasittuneina eteensä* Niinpä tietysti. 

Tuo piirros... se on Celesten.




Dexter: Hän antoi sen avulla selkeän neuvon Travonille: "Käänny Xenan puoleen."
Mitä muutakaan nuo katkoviivat meinaisivat?




Dexter: Ja jos Xena ei kerran ole enää kellarissa, se tarkoittaa, että Travon on jo hakenut sen.



Sofie: Dexter? Oletko vielä siellä?

Dexter: Anteeksi, Sofie, minun täytyy nyt lopettaa. On hoidettava pikaisesti yksi asia...



Dexter: *ajattelee hammasta purren* ...tai muuten Travon viettää pian loppuelämänsä raajattomana.


17 kommenttia:

  1. omgomgomgomgomgom!!!!!! Vihdoin uus osa!! oon oottanut varmaan miljoona vuotta! Rakastan Nakaa yli kaiken kun se on vaan niin herttasen näköinen tyttö <3 <3 <3 Mulla tuli oikeen kylmät väreet tos kohas kun se Xena oli viety sieltä pois,ja Dexu oli vaa sillee "Wut" XD <3 Mut jälleen kerran aivan upee kuvatarina!

    VastaaPoista
  2. Eieieieieieie apuaa en jaksa oottaa seuraavaaah������ ps. Mä oon ig:ssä se @my_lovely_dolls._

    VastaaPoista
  3. Ääk! Äkkiä lisää osia!! Ku luin kaikki ne kuvatarinat, tuli paha mieli kun ne loppu :c Oon oottanu tätä niiiiin kauan (Varmaa joku pari viikkoo xD) Mutta niin <33

    VastaaPoista
  4. Tosi hyvä osa! Uusi neiti on kyllä hyvin sievä *-* Kajaalipoika on muuten tosi osuva nimitys Travonille.

    VastaaPoista
  5. Lisää❤
    Eden pikkuinen olisi ihanaa nähdä kuvatarinoissa ;)
    Juletia ja Kleviniäkin olisi kiva pitkästä aikaa :')

    VastaaPoista
  6. Uuu, vitsi <3 en oo lukenu näitä vuoteen, mutta nyt kun palailen taas nukkeiluun niin tää on vaan parasta!

    VastaaPoista
  7. Haha :D
    Alanki tästälähtien sanomaan Travonia kajaalipojaksi :DD

    VastaaPoista
  8. Mä kyllä ehdottomasti tulisin Travonin hautajaisiin, jos teemaväri on pinkki.

    VastaaPoista
  9. Aaaa en malta oottaa seuraavaa osaa ♡♡♡

    VastaaPoista
  10. Minäkin täältä kaivaudun haudastani ja riennän kommentoimaan postauksiasi! Ihan ensiksi tahdon kiittää blogiini heittämästäsi kommentista, piristi kovasti päiviäni! ♥ (Kommentteihin vastaaminen on vähän työn alla, joten pitäähän tämäkin hoitaa tässä samalla :'D) Tulee jotenkin ihanalla tavalla nostalginen olo, kun maratoonaan täällä kuvatarinoitasi ja keskityn siihen, mitä kaikkea haluan sanoa niistä. Tässä sitä huomaa, miten kauan on tullut nukkeiltua, kun tuntuu että siitä, kun edellisen kerran kommentoin kunnolla postauksiisi, on useampi vuosi...

    Ensinnäkin, Eden on ihana! Odotin jo kertomasi perusteella innolla, miltä tyttö tulisi näyttämään. Kun sitten julkaisit tytön kuvan instagramissa, olin aivan innoissani. <3 Pikkuinen on kovin suloinen, rakastan varsinkin noita silmiä ja vaaleita kiharoita! Asuvalinnatkin ovat tosi nättejä. Kaikkien tytöstä otettujen kuvien värimaailma ja tunnelma iskevät minuun kovasti. En malta odottaa, että saamme tietää lisää tarinasta tämän neidin taustalla.

    Minulla on ollut aivan hirvittävä ikävä kuvatarinoidesi lukemista!! (tähän voit kuvitella liudan saramaisia, epämääräisiä äännähtelyjä koska jestas voiko niitä muuten kuvailla) Näissä pysyy aina jännitys yllä ja jokaisen kuvan kohdalla saa ihastella kuvaajantaitojasi. Varsinkin tuo edellinen osa, jossa Celeste on metsässä, iski minuun kovaa ja korkealta. Miten ihanan kylmä ja jollakin tasolla likainen värimaailma! Aivan ihana. Veri ja piirros sopivat myös loistavasti tunnelmaa. Ehdoton lempiasiani oli tunnelman ohella se, miten Celesten hiukset erottuvat muuten tummasävyisestä metsästä. Myös haamutyttöjen ruumiiden kuvaaminen oli brutaalin kaunista, tummanpuhuvat estetiikkani kiljuivat onnesta. Aijai.

    Kuvatarinasi ovat paitsi kuvallisesti, myös juonellisesti niin upeita. Eihän siitä mihinkään pääse, että Annikainen siellä kirjoittaa edelleen yhtä ihania juonenkäänteitä. ♥ Sinulla on kyky luoda monipuolisia ja kiinnostavia hahmoja. Tässä tarinassa ei vaan yksinkertaisesti pysty inhoamaan yhtään ketään, kaikki hahmot ovat omalla tavallaan hyvin rakastettavia.

    Ihanaa päästä jälleen kerran sanomaan näin: innolla odotan jatkoa! <3 Omien voimavarojen mukaan tietysti. Tee kuvatarinoita ja muita nukkehommia silloin, kun siltä tuntuu, ei siksi, että olisi pakko. ;-; ♥

    Koska ikävä on näin selkokielellä ilmaistuna kova, täytyy varmaan tulla sörkkimään sitä wapinkin puolta tässä taas ^^

    VastaaPoista
  11. Oi, Eden on tosi söpönen!♡ Nuo pegasos-silmät on ihan mielettömän ihanat>3< ja tää tarinan jatko on liian hieno, en malta oottaa seuraavaa osaa!!♡♡♡

    VastaaPoista
  12. Siis noi rekvisiitat ja paikat ja nuke siis ei voi muuta sanoo ku ❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤❤
    Eden on ihuna ❤❤

    VastaaPoista
  13. Miten en huomannut tätä?!?!!
    Tää oli ihanan pitkä ja hyvä! Oikeesti rakastan sun tarinoita ja kuvia! Ja Edenin simmut on niin hienot ja kauniit!❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️❤️Ps: Eden on ihana❤️

    VastaaPoista
  14. Ihana osa jälleen, kiitos tuhannesti Annika! Oli kivaa saada vähän lisätietoa Edenistä, hän tulee varmasti sopimaan tarinaan erinomaisesti! Tarina on käymässä tosi jännäksi, odotan innolla jatkoa! (also, pakko sanoa että tuo kattokruunu on tosi nätti)

    -Pussiahma

    VastaaPoista
  15. Samaa mieltä muiden kommentoijien kanssa! Aiku jänskää ja Eden on aivan ihanan näköinen<3 mistä sulla riittää nukkeideoita heh ,heh.

    VastaaPoista
  16. Aivan ihana uusi tyttö!!

    (pitääki lukee nyt koko tarina alusta)

    VastaaPoista
  17. Huhhuh, aivan ihana taas kerran! Jännitys tiivistyy...

    VastaaPoista