Kellosepän tarina, luku 17



Tervehdys kaikille! <3

Multa ei tunnu irtoavan nyt oikein mitään ytimekästä alkuspiikkiä, joten jätetään puheet ensi kertaan ja siirrytään suoraan Kellosepän tarinan uuteen osaan!

Mukavia lukuhetkiä n.n


picfic: En muista nähneeni sinua ennen






Sofie: Olen pahoillani, jos tämä pikkuinen kapakka ei aivan vastannut odotuksiasi.



Sofie: Tämä on valitettavasti kylän ainoa pubi, jossa ei joudu todistamaan joka ilta riitapukarien nyrkkitappeluita. 

Naka: Älä huoli, minusta tämä on oikein viihtyisä. En pidä liiasta väenpaljoudesta.



Naka: Sitä paitsi juoma täällä vaikuttaisi olevan erinomaista. *helistää pulloa tyytyväisenä kädessään*



Sofie: Harmi vaan, ettei tuolle ylimääräiselle tuolille taida tulla tarvetta.



Sofie:  Jos Dexter ei käyttäytyisi nykyään niin omituisesti, hän olisi varmasti tullut pitämään meille seuraa. *naurahtaa apeasti* Hän menee aina istumaan tuolle tuolille ja kaappaa minut syliinsä.



Naka: Onko sinulla mitä hajua, mikä häntä voisi vaivata? Sanoit, että hän oli tänä aamuna erityisen vaisu, kun menit juttelemaan hänelle olohuoneeseen.

Sofie: Minulla ei ole aavistustakaan. Puhelimessakin hän kuulosti todella hajamieliseltä.



Sofie: *katsoo haikeana muualle* Niin hullulta kuin tämä tuntuukin sanoa, alan jo ikävöidä sitä ylipirteää ja pervoa Dexteriä, joka kiusasi minua väsymättä.
Minä ihan oikeasti haluan hänen muuttuvan takaisin sellaiseksi.

Naka: Tiedän. Ikävää, etten voi auttaa.



Sofie: *kääntyy katsomaan Nakaa varovasti* No, nyt kun kerran vaivuimme jo synkempiin aiheisiin, voisinko kysyä jotain...liittyen siskoosi?

Naka: Kysy vain.



Sofie: *laittaa pullon hetkeksi syrjään* Olisiko minun mahdollista kuulla, mihin hän menehtyi?



Naka: *ilmeettömästi* Hänet murhattiin.

Sofie: Murhattiin?



Sofie: Tiedätkö, kuka sen teki?

Naka: Tiedän.



Naka: *tuijottaa tiukasti eteensä* Tiedänpä hyvinkin.



Sofie: En voi edes kuvitella, kuinka raskasta se on.

Naka: Niin. 



Naka: En minäkään olisi osannut kuvitella, kunnes se sattuu omalle kohdalle.




Naka: *sulkee murheissaan silmänsä* Siskoni ei olisi ikinä ansainnut sellaista.



Sofie: *kurottuu halaamaan tyttöä* Naka, olen niin pahoillani..



Naka: *järkyttyy huomatessaan Sofien lähestyvän häntä*

Sofie: Muistathan, ettet ole yksin 


Naka: Ei! Älä! *painautuu yhtäkkiä seinää vasten* M-minä... en oikein pidä halaamisesta.



Sofie: *perääntyy hämillään* Ai... Anteeksi.


Sofie: En tarkoittanut olla tunkeileva. Olen vain tottunut halaamaan ystäviäni.

Naka: E-ei se mitään...


Naka: *naurahtaa hermostuneesti* Olen kai vähän herkkä...

Sofie: Aivan, ymmärrän.


Bruno: *astuu yhtäkkiä pubiin ja suuntaa tiskille*

Sofie: Mitä jos vaihdettaisiin puheenaihetta?



Bruno: *huikkaa baarimikolle* Yksi paikallinen, kiitos.

Naka: Ehkä parempi niin.


Sofie: En ole vieläkään oikein tottunut näihin uusiin hiuksiin. Tuntuu kuin tyylini vaatisi sinisiä hiuksia.

Naka: Minusta nuokin sopivat sinulle hyvin.


Bruno: *heittää pari kolikkoa pöydälle* Kiitoksia.

Sofie: Muistan sanoneeni joskus kampaajalleni, että hän ei koskaan saisi antaa minun valita toista väriä.



Bruno: *kääntyy vilkaisemaan kiinnostuneena tyttöjä*

Sofie: Mutta tässä sitä ollaan. Mokomakin petturi.



Bruno: *kävelee lähemmäs* Anteeksi keskeytykseni, arvon naiset.



Bruno: *hymyilee kohteliaasti* Onko tämä paikka vapaa?

Sofie & Naka: *kääntyvät katsomaan tulokasta*



Sofie: *pienen hiljaisuuden jälkeen* On toki. Istu vain alas.

Bruno: Kiitos, mielelläni.



Bruno: *istuutuu rennosti tuolille* Voinko tarjota teille kenties lisää juotavaa?



Naka: *tuijottaa miestä hieman häkeltyneenä* E-ei kiitos, tämä riittää.

Sofie: Minäkin pärjään näin, kiitos vain.



Bruno: No, ehkä sitten myöhemmin. Tarjous pysyy kyllä voimassa.




Sofie: *uteliaana* En muista nähneeni sinua ennen. Tässä pikkukaupungissa kaikkien kasvot ovat jo tuttuja, joten olet varmaankin muuttanut vasta hiljattain?



Bruno: *naurahtaa lempeästi* Ei, en sentään. Olen täällä vain lomalla.

Sofie: Lomalla? Täällä?


Sofie: *tuhahtaa epäuskoisena* Luulisi, että parempikin lomakohde olisi löytynyt.

Bruno: Uskokaa pois, olisin minä mielelläni lomani viettänyt Pariisissakin.


Bruno: Minulla vain sattui olemaan asiaa tänne. Vanha tuttavani kaipasi apua, ja koska hänen elämänsä vaikuttaisi olevan suurempaa draamaa kuin odotin, ajattelin viipyä täällä vähän pidempään tarkkailemassa tilannetta.



Sofie: Vai niin. Mikä tämän tuttavasi nimi on? Saattaisin tuntea hänet, täällä kun on niin vähän asukkaita.

Bruno: *hykerrellen* Se herra tuskin osaisi pitää itseään näkymättömissä keneltäkään.



Bruno: Hänen nimensä on Dexter Dixon.



Sofie & Naka: *silmät laajenevat*

Sofie: Dexter..?


Bruno: *kohottaa kulmiaan* Nimi on siis tuttu?



*pitkä hiljaisuus*

Sofie: ...Niinkin voisi sanoa.



Bruno: Olin suorastaan hämmästynyt siitä, miten vähän Dexter oli muuttunut sitten viime näkemän.
Heti paikan päälle päästyäni hänellä oli vain kiire tapaamaan erästä naista.
Aina neitokaisten perässä, eikö totta?



Sofie: *tyrmistyneenä* Naista? Mitä naista?!



Bruno: Hm, pelkäänpä huulieni olevan sinetöidyt. Dexter kielsi minua kertomasta kenellekään, sillä ilmeisesti hän tapasi tämän tulisen kaunottaren salassa lähipiiriltään.



Sofie: Mitä hittoa? *pudottaa juomansa ja nousee vihoissaan ylös* Mikä hemmetin tulinen kaunotar?



Bruno: *myhäilee huvittuneena*  Saanko udella, miksi noin kiivas reaktio?



Sofie: *iskee nyrkkinsä ärtyneenä pöytään* Johtunee siitä, että tämä kiivas tyttö tässä sattuu olemaan sen ääliön tyttöystävä.



Bruno: *yllättyneenä* Tyttöystävä? Dexterillä? Tämäpä mielenkiintoista.

Sofie: *nojautuu kiukusta pihisten lähemmäs* Kyllä, joten voisitko ystävällisesti kertoa, mistä naisesta oikein puhut ja miksi Dexter salailee hänen tapaamistaan?



Bruno: Ah, aivan. Luulet hänen pettävän sinua. *virnistää* Älä huoli, kyse ei ollut siitä. Dexter näytti aidosti inhoavan sitä naista, vaikka minusta hän oli varsin viehättävä noidaksi.



Sofie: *kasvot jähmettyvät* Oliko hän... noita?



Bruno: Oli, ja voin vannoa, etten ole ennen nähnyt yhtä kaunista noitaa. Oranssit pitkät hiukset ja viekas hymy. Nimi taisi olla  hm, olisikohan se ollut Celeste?



Sofie: *tuntee kehonsa alkavan täristä* Celeste..? Mutta hänhän..



Naka: Sofie..? Mikä hätänä?

Sofie: *ei kuule Nakaa ajatuksiensa alta* Ei.. ei voi olla.. 



Sofie: Toisaalta se antaisi täydellisen syyn Dexterin oudolle käytökselle. 
Syyn hänen huolestuneisuudelleen ja poissaololleen viime päivinä.



Sofie: Hän sai selville, että Celeste onkin elossa. 




Sofie: *puristaa nyrkkiään tiukasti pöytää vasten*
Mutta miksei hän kertonut siitä minulle?



Bruno: *hämillään vallitsevasta hiljaisuudesta* ...Olen pahoillani. Sanoin kaiketi jotain, mitä et olisi halunnut kuulla.

Sofie: *mutisee* Ei, sanoit nimenomaan sen mitä minun täytyi kuulla – kuka ikinä oletkin.



Sofie: *nousee pikaisesti ylös* Olen pahoillani, Naka, mutta minun on pakko lähteä etsimään Dexteriä. Nyt.



Naka: Minä voin tulla mukaasi 

Sofie: Ei, jää sinä vain tänne ja tilaa mitä haluat minun piikkiini.



Sofie: Tulen takaisin, kunhan olen saanut kuulla Dexteriltä kaiken, mitä hän on minulta salaillut.



Sofie: Ilmeisesti niitä asioita nimittäin riittää.


Kommentit

  1. AAAAAAA Tää on liian hyvä tarina äkkiä jatkoo!!♡♡♡*3*

    VastaaPoista
  2. Apua nii ihana! �� Toivottavasti kohta tulee jatkoa! ����

    VastaaPoista
  3. Tätä tarinaa on aina yhtä mukavaa lukea! :)

    VastaaPoista
  4. Äääh!! Ihana osa taas kerran!! <3<3<3<3

    VastaaPoista
  5. Äääääääääääääääää!!! Ihana osaaaa!!!!❤��❤❤������������������ Ootan innolla seuraavaaaa!!!!❤❤❤❤����������������

    VastaaPoista
  6. Annika tää oli kaunista katoin sun eräjorma livee tänää

    VastaaPoista
  7. Tykkäsin tästä jotenkin super paljon! Sait hienosti tunnelmaa kuviin ja kuvateksteihin ja tuntui, kuin olisi itse osana seuraamassa tapahtumia uolla kapakassa. nukkejen eleet ja asennot on tosi realistisia, sä se vaan osaat niin hyvin!

    VastaaPoista
  8. Ja minun kun oli tarkoitus mennä nukkumaan, mutta tulin sitten vilkaisemaan, että olisiko tarinalle tullut jatkoa. No olihan sille, eli yöunet saa luvan väistyä. :D
    Todella hyvä pätkä taas, odotan innolla jatkoa. Tarinan kuvitus on ihan älyhieno, ja jotenkin kirjoittamasi dialogi on todella aidontuntuista (aidompaa kuin monissa kirjoissakin jopa). :)

    VastaaPoista
  9. <3<3 ootan innolla seuraavaa osaa! Oot niin mahtava tekeen näitä <3

    VastaaPoista
  10. Ooh odottelen innolla jatkoa! Upeita kuvia ja tarina. 👌💕

    2nukkeilijaa.blogspot.fl

    VastaaPoista

Lähetä kommentti