Kellosepän tarina, luku 23

Moi kaikki pienet ystäväiseni! ♥

Jes, oon onnistunu edelleen pysymään kiltisti tässä postaus per kuukausi -tahdissa! Musta tuntuu, että mitä lähemmäs kesää tullaan, sitä tiheämmäksi tahti saattaa vielä muuttua. Haluaisin saada tän Kellosepän tarinan päätökseen viimeistään kesällä, joten tavoitteeseen päästäkseni postausvauhdin pitäisi vähän kiihtyä. :D

Toivottavasti teillä on kaikki hyvin ja ootte päässeet nauttimaan kevätauringosta. ♥ Vielä saattaa mennä hetki ennen kuin lumikinokset sulaa meidän takapihalta, mutta sitten kun ne lopulta sulaa, niin ai että, pääsee ottamaan kuvia rakkaalla ja tutulla pihanurmella. x)

Iloisia lukuhetkiä tarinan parissa!

picfic: Unilääke

Tarjoilija: Tänne tuli kaksi kahvia ja vaniljaleivos. 

Tarjoilija: Näin, olkaa hyvät.

Dexter: Paljon kiitoksia!

Dexter: Noniin, Softis, eiköhän aloiteta. *ojentaa kätensä* Oppitunti numero kahdeksan alkakoon.

Sofie: *tarttuu pojan käteen* Hyvä. Mitä haluat minun tekevän?

Dexter: Kokeillaan taas sitä maisemaharjoitusta.

Dexter: Tehtäväsi on siis vilkaista pääni sisään ja selvittää, minkälaista maisemaa minä ajattelen parhaillaan. Tämä harjoitus on erityisen tärkeä, koska unessa ympäristö pelaa merkittävää roolia.

Sofie: *tuhahtaa näreissään* Hyvä on, mutta tällä kertaa et pistä minua katumaan sitä, että joudun tunkeutumaan likaiseen mieleesi. En enää halua nähdä vilaustakaan mistään tyttöjen pukuhuoneista tai kasinoista.

Dexter: *naurahtaa lämpimästi* Älä huoli, tällä kertaa ajattelen jotain täysin kilttiä ja viatonta.

Sofie: Parempi olisi. D:<

Sofie: *sulkee silmänsä* No, nyt minä yritän. Olethan hiljaa, että pystyn keskittymään.

Dexter: Pysyn hiljaa kuin hillopurkki.

Dexter: *tarkkailee Sofieta intensiivisesti*

Sofie: Hmm, odotas. Nyt alkaa hahmottua jotakin.

Sofie: Näen jotain...sinistä ja kimmeltävää.

Sofie: *puristaa pojan kättä tiukemmin* Se on meri. Sinisenä lainehtivaa vettä kaikkialla.

Sofie: Taustalla näkyy jylhää kalliota...

Sofie: Ahaa. Tunnistin paikan.

Sofie: Se oli se Sininen laguuni, jossa kävimme viime kesänä. Eikö ollutkin?

Dexter: Mainiota! Oikein nähty, pupuseni.

Dexter: *antaa hymyillen aplodit* Alat olla jo etevä tässä. 

Sofie: *hieman huolissaan* Tämä vaatii kyllä paljon silmiltäni. En ole ikinä ennen tuntenut tällaista kuumuutta niissä. Ne suorastaan hohkavat lämpöä.

Dexter: Tietääkseni se on täysin yleistä mentaalisia silmämestaritemppuja tehdessä. Olen kuullut, että unia hallitessaan silmämestarin silmät voivat kuumentua lähes sata-asteisiksi.

Sofie: Siitä puheen ollen, milloin luulet, että voin ruveta harjoittelemaan varsinaista unien hallintaa?Olemme tehneet näitä alkeellisia harjoituksia jo vaikka kuinka kauan.

Dexter: Uskoisin, että aivan pian.

Dexter: *kaivaa jotain laukustaan* Olen jo varautunutkin tulevia uniharjoituksiamme varten. Katsohan tätä.

Sofie: Mitä tuo on?

Dexter: Tässä on annos tavallista tujumpaa unilääkettä. Se saa kohteen simahtamaan silmänräpäyksessä ja kuljettaa tämän unisyklin läpi suoraan REM-uneen.

Sofie: Todellako?

Sofie: Eihän se ole liian tujua? Tarkoitan vain, että jos aiot ryhtyä koekaniinikseni näissä uniharjoituksissa, en halua sinun pumppaavan itseesi liiallisia määriä jotain vahvaa lääkettä.

Dexter: *virnistää* On söpöä, kun olet huolissasi minusta. ;)

Dexter: Mutta ei hätää, Softis. *hymyilee omahyväisesti* Tätä ainetta ei luovutettaisi haltuuni, ellen olisi erittäin pätevä asiantuntija. Tiedän siis täsmälleen, minkä määrän pystyn sietämään –

*puhelin alkaa yhtäkkiä piristä*

Dexter: Jaahas, kukas minua nyt kaipaa? 

Dexter: Huomenta, Dixon puhelimessa.

Dexter: Niinkö? Kuinka kauan sitä on jatkunut?

Sofie: ??

Dexter: *vakavoituu* Ymmärrän. Tulemme heti. Kuulemiin.

Sofie: Mitä nyt? Kuka se oli? 

Dexter: Isän kiinteistöstä soitettiin. Kelvinin ja Julietin huoneistosta on kuulunut viimeisen tunnin ajan omituista kolinaa. 

Sofie: *pinkaisee ylös kauhuissaan* Kolinaa? Mitä siellä oikein tapahtuu?

Dexter: *alkaa pakata laukkuaan* Sitä soittajakin ihmetteli. Lupasin, että menisimme ottamaan oitis selvää.

Sofie: Parasta pitää kiirettä.

*häipyvät pikaisesti kahvilasta*

Dexter: Oho, meinasin unohtaa sinut. ♥



~     ~     ~ 

Kelvin: *hakkaa jalkojaan herkeämättä lipastoon*

Dexter: *kiiruhtaa huoneeseen Sofien perässä* Mistä tuo kolina kuuluu?

Sofie: Se tulee Kelvinin sängystä.

Dexter: Katso, mitä hän tekee. *kyykistyy* Ääni tulee hänen jaloistaan.

Kelvin: *potkii hyllyä tasaiseen tahtiin*



Sofie: *voihkaisee kauhuissaan* Miksi hän tekee noin? Johtuuko tämä loitsusta?

Dexter: En tiedä. Ehkä hän yrittää pyristellä irti kahleista. Parasta kiristää niitä.

Dexter: *tarttuu Kelvinin jalkaan* Onpas lujia potkuja. Hänen jalkapohjansa ovat ihan ruhjeilla.

Sofie: Mikä ihme häntä vaivaa?

Sofie: *vie kätensä lähemmäs pojan kasvoja* Hetkinen. Tämä lämpö... se tuntuu jotenkin tutulta. Hohkuuko se hänen silmistään?

Sofie: *ajattelee hämillään* Dexterhän sanoi, että silmämestarin silmät kuumenevat mentaalisten temppujen yhteydessä. Voisiko olla mahdollista, että Kelvin yrittää käyttää voimiaan..? 

Sofie: *kääntyy yhtäkkiä päättäväisesti Dexterin suuntaan* Se sinun unirohtosi, Dexter – minun täytyy juoda se.

Dexter: Anteeksi mitä? Minkä ihmeen takia?

Sofie: Kelvin yrittää ottaa meihin yhteyttä unen kautta. Olen siitä varma, sillä hänen silmänsä ovat aivan tulikuumat.

Sofie: Ehkä hän on yrittänyt pitää meteliä juuri siksi, että herättäisi huomiomme ja saisi meidät tajuamaan hänen aikeensa.




Sofie: Mutta jotta hänen yhteydenottonsa unen kautta onnistuisi, toisen meistä täytyy nukahtaa, eikö niin?

Dexter: Kyllähän tuo ihan mukiinmenevältä teorialta kuulostaa, mutta –

Dexter:  – minusta olisi parempi, että minä juon tämän unilääkkeen.

Dexter: En tykkää ajatuksesta, että testaisit tätä ennen minua. Mitä jos jotain sattuukin? Kuten sanoin, tämä on aika tujua –

Sofie: Nyt ei ole aikaa heittäytyä tunteelliseksi, typerys.

Sofie: Olemme jo puhuneet tästä. Sinä muistat vain harvoin uniasi jälkikäteen, joten emme voi ottaa sitä riskiä, että unohtaisit, mitä Kelvin sinulle unessasi kertoisi.

Dexter: *hammasta purren* Hyvä on, mutta en kyllä pidä tästä silti yhtään.

Sofie: *hymyilee rohkaisevasti* Eihän minulla ole mitään hätää, kun minulla on erittäin pätevä asiantuntija vierelläni.

Dexter: Se on kyllä totta. *taputtaa tyttöä olkapäähän* No, kerro Kelvinille terveisiä.

Sofie: *vetää syvään henkeä* Nyt ei auta kuin toivoa, että teoriani pitää paikkansa ja Kelvin saa minuun yhteyden. Syteen tai saveen.

Sofie: *kaataa liemen kerralla kurkustaan alas*

Sofie: Huh, olipas karvasta. *pyyhkäisee suupieliään*

Dexter: No, joko alkaa silmäluomet painaa? Lääkkeen pitäisi vaikuttaa välittömästi.

Sofie: *hieman hämillään* En tunne mitään.

Sofie: Ei.. ei väsytä vielä ollenkaan...

Sofie: *katsoo Dexteriä mutisten* Ehkä... lääke...ei tehoakaan...

Dexter: Sofie?

Dexter: Hopsista. *ottaa kaatuvan tytön kiinni* Se tosiaan tehoaa nopeasti.

Dexter: Kauniita unia, silmämestarini.

Dexter: Toivottavasti onnistutte.