Kellosepän tarina, luku 24





Heissunhei!

Mitämitämitä on tämä postaustahti :D Ohhoh!

Ilahduin ihan hirmuisesti teidän kommenteistanne edelliseen osaan: niistä innostuneena nappasin nuket koriin ja menin kuvaamaan uutta osaa tavallista aikaisemmin. Kiitos hurjan paljon palautteestanne niin blogin kuin instankin puolella! ♥ Äsken niihin blogikommentteihin vastaillessa tajusin taas, kuinka onnekas oikeesti oon.

Tän osan tekeminen oli ihmeen hauskaa, vaikka kuvausreissulla alkoi pyryttää hulluna ja ohi kulki koko ajan hämmentyneitä ihmisiä. Alan vaan olla niin täpinöissäni siitä, mihin suuntaan tää tarina on menossa, että kuvaaminenkin luistaa yllättävän moitteettomasti. :D

Mutta joo, eiköhän mennä tarinaan! Toivottavasti tykkäätte ja jätätte palautetta! ♥



picfic: Syyllinen


Sofie: Haloo? Kuuleeko kukaan?


Sofie: *hengittää raskaasti* Missä hitossa minä olen? 


Sofie: *tunnustelee ahtaita seiniä ympärillään* En näe mitään. Mistä nämä seinät oikein ilmaantuivat?


Sofie: Tarvitsen ilmaa... *yskii* En...en saa henkeä.


Sofie: *potkii jaloillaan peltiä* Apua! Onko siellä ketään? Päästäkää minut ulos!


Sofie: Tahdon pois täältä!! 


Sofie: *riuhtaisee kätensä esiin raskaan kannen alta* 


Sofie: Mitä tapaht?


Sofie: *kaatuu kiljaisten kumoon* 


Sofie: *nousee hengästyneenä kyynäränsä varaan* 


Sofie: Hngh... mitä hittoa tämä nyt on? 


Sofie: *vilkuilee peltikanisteria kauhuissaan* Olinko minä sulloutuneena roskakoriin? Eihän siinä ole mitään järkeä.


Kelvin: Unissa on harvoin mitään järkeä.


Sofie: *kääntyy hätkähtäen äänen suuntaan* Kelvin..?


Sofie: *sopertaa järkyttyneenä* Oletko se tosiaan sinä? Minun unessani?

Kelvin: *kohauttaa olkiaan* Tietysti.


Sofie: Ei ole totta, se siis onnistui! Tiesin, että yrittäisit ottaa meihin yhteyttä unen kautta! *huokaisee helpottuneena* Kuinka sinä voit? Oletko kunnossa?


Kelvin: Ei minulla hätää ole. Tietenkin on ikävää, että kehoni pyrkii tappamaan itsensä, mutta pienet vastoinkäymiset sallittakoot.

Sofie: *mutisee* Aistin sarkasmia. e_e



Sofie: *vilkaisee alas irvistäen* Voisitko muuten selittää, miksi olin jumissa roskapöntössä? Sinun keksintösi se kai oli, jos kerran hallitset untani.



Kelvin: Oli suunniteltava uneesi jokin painajaisen omainen elementti. Päätin vedota ahtaanpaikankammoosi.

Sofie: Mutta minkä ihmeen takia?!


Kelvin: Koska painajaiset ovat tavallisia unia mieleenpainuvampia. Järkyttävä yksityiskohta takaa siis sen, että muistat tämän unen vielä heräämisen jälkeenkin.


Sofie: *silmäilee maassa lojuvia roskia inhoksuen* Olisit voinut kyllä valita jotain vähemmän ällöä. Tämä haju on kuvottava!


Kelvin: Viis siitä. *läimäisee kirjansa kiinni* Jospa lakkaisimme tuhlaamasta aikaa ja menisimme suoraan asiaan.


Kelvin: Voimani ovat käyneet heikoiksi ja vaikeakäyttöisiksi nykyisissä olosuhteissa. Siksi en pysty hallitsemaan untasi kuin rajallisen määrän.


Sofie: *nousee tarmokkaasti pystyyn* Aivan, olet oikeassa. 


Sofie: Minä ja Dexter tiedämme peililoitsusta. Tiedämme, mitä loitsu yrittää saada sinut ja Julietin tekemään itsellenne. Olemme tehneet kaikkemme estääksemme teitä vahingoittamasta itseänne.


Sofie: Mutta Kelvin, miksi olet antanut meille vihjeitä jostain kellosepästä? Olen yrittänyt löytää vastausta jo kuukausia, mutta en ole saanut asiaan kunnollista selitystä.


Sofie: Ymmärrän, että hän on jonkinlainen ratkaisu loitsun purkamiseen, mutta minulla ei ole hajuakaan, miten. Emme ole löytäneet häntä tai edes tiedä, kuka hän on.


Kelvin: *pitkä hiljaisuus* Ette tiedä, kuka hän on?


Kelvin: *terävästi* Tämä kyseinen kelloseppä on se, joka langetti peililoitsun meidän yllemme.


Sofie: *henkäisee ällistyksestä* Oletko tosissasi? Kelloseppä ei siis olekaan ratkaisu vaan syyllinen tähän kaikkeen?


Kelvin: *nousee ylös* Tarkalleen ottaen hän on kumpaakin. 


Sofie: Mutta... mutta mistä voit tietää, että juuri hän teki tämän teille? 

Kelvin: Se ei ole varmaa tietoa, mutta se on vahvin epäilykseni.


Kelvin: *kääntyy mietteliäänä poispäin* En keksi ketään muuta, joka osaisi luoda niin vahvan loitsun. Edes Celeste ei pystyisi samaan.


Kelvin: *kävelee synkeänä kauemmas tytöstä* Lisäksi hänellä olisi päivänselvä motiivi tekoonsa.


Sofie: Mitä tarkoitat? Miksi jollain paikallisella kellosepällä olisi motiivi sinun ja Julietin kiroamiseen?


Kelvin: *pysähtyy ja toteaa kylmästi* Koska minä tapoin hänet.


Sofie: *silmät laajenevat* Mitä..?


Kelvin: Se oli yksi niistä lukuisista tappomääräyksistä, jotka Celeste antoi minulle toimiessani hänen aseenaan.


Kelvin: Hän halusi minun tappavan nuoren tytön, joka tunnettiin yhtenä maan etevimmistä loitsuspesialisteista ja kellosepistä. 

Hän oli myös maineikas keksijä: hän rakensi mitä erikoisimpia vekottimia kellosepän töiden ohessa.


Kelvin: Celeste oli kovin kiinnostunut tämän taidokkaan kellosepän vaarallisimmasta ja arvokkaimmasta keksinnöstä, jota kutsutaan Xenaksi. Laite pystyy toteuttamaan toivomuksia kuin lampun henki.


Kelvin: Celeste himoitsi laitetta niin palavasti, että monien kellosepän torjumien tarjouksien jälkeen hän päätti ottaa laitteen väkisin. Siispä hän antoi minulle käskyn tappaa kelloseppä.


Kelvin: Tein kuten Celeste tahtoi. Marssin kellosepän työverstaalle, tapoin hänet ja poltin ruumiin verstaan uunissa. Celeste määräsi minut samalla piilottamaan verstaan ja Xenan suojausloitsun taakse.


Kelvin: Valitettavasti tämä kelloseppä on kuitenkin niitä yksilöitä, jotka eivät pääse haudan lepoon. Kuoltuaan hän muuttui haamuksi, joten hänellä on ollut paljon aikaa kasvattaa kaunaansa minua kohtaan.


Sofie: *sopertaa hieman tyrmistyneenä* Hän on...haamu? *karaisee kurkkuaan* Voisiko haamu muka tehdä jotain tällaista?

Kelvin: Tuskin se olisi taitavalle loitsuspesialistille mikään ongelma.


Kelvin: Eihän haamuna olo näyttänyt estävän Amandaakaan ampumasta noitaa. 

Sofie: Mutta Kelvin...


Sofie: *huolissaan* En edelleenkään käsitä, miten voisimme saada sinut ja Julietin pelastettua. Tämä aaveeksi muuttunut kelloseppä  mikäli koskaan edes löydämme häntä  tuskin suostuu purkamaan loitsuaan.


Kelvin: *kääntyy tyttöön päin* Ei suostukaan, ja siksi teidän täytyy kiristää häntä.

Sofie: Häh? Millä me voisimme kiristää haamua?


Kelvin: Muistaakseni hänellä on vielä elossa olevia sukulaisia, ainakin sisko. Käyttäkää vaikka häntä kiristyskeinona.


Sofie: Eli ainoa keksimäsi pelastussuunnitelma perustuu haamun kiristämiseen? Et voi olla tosissasi! 


Kelvin: *nojautuu seinää vasten ja murahtaa* Teidän on pakko silti yrittää. 


Kelvin: *mutisee* Tehkää se Julietin takia. Hän on syytön tähän kaikkeen.


Kelvin: Teidän täytyy luvata, että saatte edes hänet palautettua ennalleen. Muulla ei oikeastaan ole väliä.


Sofie: Kelvin... Voin luvata, että te kumpikin selviätte tästä vielä. 


Kelvin: Kiitos. Siihen minäkin mielelläni uskoisin.


Kelvin: Toivottavasti näemme vielä, Sofie. Nyt minun täytyy lähteä.


Sofie: H-hei, odota hetki! Mistä me löydämme sen kellosepän?


Kelvin: *ääriviivat alkavat väreillä* Amanda on varmasti tavannut hänet. Hän osaa kertoa teille.  


Sofie: *juoksee lähemmäs poikaa väreilyn keskellä* Mutta Kelvin... Kelvin, odota! Älä lähde vielä!


Sofie: Kelvin!








~     ~     ~





Sofie: *räväyttää silmänsä auki*



Sofie: *takeltelee sekavana* Mmh... mitä tapahtui? M-missä minä olen..?

Dexter: Ei mitään hätää, Sofie. 


Dexter: *sivelee tytön kättä rauhoittavasti* Olet sängyssäsi. Kannoin sinut kotiin Kelvinin ja Julietin luota hetki sitten.


Dexter: No, kuinka kävi? *hymyilee* Onnistuiko Kelvin tavoittamaan sinut ja paljastamaan kellosepän mysteerin? 


Sofie: *vavahtaa* Ainiin, kelloseppä! 


Sofie: *valpastuu* Voisitko tuoda minulle puhelimeni?


Dexter: *hämillään* Miksi ihmeessä? Etkö aiokaan kertoa minulle, mitä sait selville?

Sofie: Aion, mutta ensin minun on pakko soittaa Amandalle Italiaan!


Dexter: Mistä nyt on kysymys?


Sofie: Amanda tietää, mistä löydämme kellosepän.


Kommentit

  1. Taidan seota innostuksesta! En malta odottaa seuraavaa osaa!!!

    VastaaPoista
  2. Taas kerran MAHTAVA osa!!! Odotan jo jatkoa jännityksellä :) Minulla taitaa olla aavistus kuka on kellosepän sisko ;)))
    Ja on tosi mielenkiintoista ja jännittävää nähdä kun palaset loksahtelee kohdalleen! :D

    VastaaPoista
  3. Ääks! Haluun jatkoa nyt! Miks aina tän pitää olla niin jännittävä? No siis mähän rakastan tässä just sitä jännitystä, mut kun ei millään jaksais odottaa! Aivan mahtava osa taas!��

    VastaaPoista
  4. Vau! Ihana osa jälleen! Rakastan ideoitasi ja tätä tarinaa, kuvat ovat todella yksityiskohtaisia ja hienoja. Rekvisiitat ovat mukava lisämauste kuviin :)

    VastaaPoista
  5. Siis en kestä. Rakastan tätä tarinaa vaan niin paljo. Siin vaiheessa kun huomasin tän osan, koin jonkun ihme parantumisen ja aloin pomppii ympäri meiän taloo ja äiti vaan katto että mitä ihmettä. Mut oon vaan niin iloinen tällä hetkellä et kohta varmaan sekoon, koska nää sun tarinat on vaa niin ihania!!!

    VastaaPoista
  6. Vauu! Ihana osa jälleen ~ siis oot kyllä aivan älyttömän taitava ^^ Sofie taas näyttää järkyn kauniilta niin kuin aina ♡ Kelvinki on komia poika... Jatkoa odotellessa!

    VastaaPoista
  7. En kestä kuinka jännää!
    En millään jaksa odottaa uutta osaa! ^^

    VastaaPoista
  8. Tää on mahtavasti toteutettu! Rakastan lukea sun kuvatarinoita! ❤️

    VastaaPoista
  9. Miten voi ollakaan näin ikävä Kelviniä?! Onpahan karu ympäristö miekkosen unessa :D
    Mahtava osa, jännitys vaan kasvaa!!

    VastaaPoista
  10. Voi ei, kuinka ihana osa! Rakkauteni tätä tarinaa kohtaan vaan suurenee joka osan myötä! Tuntuu, että oon jollakin tavalla kasvanut sun kuvatarinoiden kanssa ;-; Siksikin rakastan näitä niin älyttömästi <3

    Ensinnäkin on tosi lämmittävää kuulla, että olet itsekin innoissasi kuvaamassa näitä osia! Sen huomaa. Innostus on aina tärkeä osa kirjoittamista ja kuvaamista, ja on tosi ihanaa huomata, miten täpinöissäsi kuvaat meille näitä tarinoita. Rakastan <3

    Tämä oli visuaalisesti tosi hyvin toteutettu osa. Rakastan koko osan värimaailmaa kovasti, ulkona on ihanan kolkko tunnelma! Lumihiutaleet hiuksissa viimeistelevät kaiken. Alun klaustrofobinen fiilis hyppää kyllä ruudun taakse, tosi hyvin olet saanut sen toteutettua! :'D (Näin Sofien kammoon samaistuen täällä) Unien surrealistisuuden hyödyntäminen on myös tosi hyvä idea ja toimii tässä loistavasti.

    Ja sitten se tärkein: Kelvin (!!), pahuksen Kelvin. Miten onkin ollut ikävä tätä pientä... Kelvinin hahmo on edelleen ihan ehdoton suosikkini, eihän siitä mihinkään pääse. Jokin pojan sarkastisuuden takana sykkivässä lämpimässä sydämessä on vaan aivan ehdottoman herttaista. Rakastan sitä ;-; <3 (Julietin mainitseminen saattoi aiheuttaa mussa tunteen jos toisenkin, mitään en myönnä...) Kelvin näyttää kans tosi kivalta tässä! Ponnari on söötti ja vaatteet hyvin valikoituja. Tekee kovasti mieli piirtää hänet taas pitkästä aikaa.

    Juonen jännite sen kuin tiivistyy, ai että! Olen ihan innoissani siitä, mihin tämä vielä menee. Kellosepästä odotan lisää infoa, oma veikkaukseni on, että Naka voisi olla tämä mahdollinen sukulainen/läheinen, jolla kiristää. We'll see miten on asian laita.

    Teet niin hyvää työtä näiden kanssa <3 Arvostan!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti