Kellosepän tarina, luku 26



picfic: Tunnustus


Dexter: *nostaa uupuneena astiat pöydälle* Noin, nyt on illallinen tarjoiltu. 



Dexter: Täytyy myöntää, että tätä ainaista ruokkimista en jää yhtään kaipaamaan. 



Dexter: *nousee tomerasti ylös* Noniin, kuunnelkaahan nyt tarkkaan, rakkaat zombiystäväiseni. 



Dexter: Tuon tänne kohta erään henkilön, jonka myötätunto teitä kohtaan on ainoa keinonne selvitä hengissä.


Dexter: Yrittäkäähän siis näyttää mahdollisimman säälittäviltä ja kärsiviltä, okei?



Dexter: *naurahtaa synkästi* Surullistahan tässä on se, että näytätte siltä ilman yrittämistäkin.


Dexter: Teette kuolemaa, ja se näkyy jo kilometrien päähän.



Dexter: *kuulee yhtäkkiä tekstiviestin ilmoitusäänen* Jaaha, se oli varmaan Nakalta.



Dexter: *lukee viestit* Hyvä, hän on jo täällä.



Dexter: *näppäilee pikaisen vastauksen*



Dexter: Käyn nyt noutamassa Nakan pihalta. Hän saa tulla tänne katsomaan lähietäisyydeltä, mitä hänen siskonsa on tehnyt.



Dexter: *kävelee pois huoneesta huokaisten* Toivottavasti hän ymmärtää.


Ulkona ~




Dexter: *heilauttaa kättään* Morjens, Naka! Hyvä kun löysit perille! 



Naka: *kävelee epävarmasti lähemmäs* Oli mukavaa kun kutsuit,



Naka:  mutta mikä ihmeen paikka tämä on? En ole ennen käynyt täällä.



Dexter: Näytän aivan kohta. Tämä on aika tärkeä juttu, joten onneksi pääsit näin nopealla varoitusajalla.


Naka: *huolissaan* Ei kai Sofielle ole sattunut mitään?



Dexter: Eijei, ei toki! Hän on ihan kunnossa.



Dexter: Sofiella on parhaillaan vähän muuta menoa, joten edustan nyt meitä molempia.



Naka: Hyvä on... Mistä on kyse?



Dexter: *kääntyy ympäri ja vakavoituu* Tule, haluaisin näyttää sinulle jotain.



Naka: *hämillään* S-selvä..?



~     ~     ~





Sofie: *sammaltaa epävarmasti* Anteeksi että häiritsen, arvon kelloseppä.


Kira: *hieroo väsyneenä silmiään* On se kumma, ettei edes kuolleena saa nukkua rauhassa. Aina on joku piipittämässä ovenraossa, kun saa viimeinkin silmänsä ummistettua.


Sofie: O-olen ihan hirvittävän pahoillani... En tarkoittanut tungetella 

Kira: Joo joo, etpä tietenkään. *pyöräyttää silmiään*


Kira: Olisitko nyt vain ystävällinen ja kertoisit, mitä teet täällä, Sofie?


Sofie: *hihkaisee yllättyneenä* Hetkinen, mistä oikein tiedät nimeni?



Kira: *työntää peiton sivuun ja tuhahtaa* Kukapa nyt ei tunnistaisi maailman toiseksi viimeistä silmämestaria?



Kira: Sehän on silkkaa yleissivistystä. 

Sofie: Niin tosiaan...


Sofie: Mehän olemme muuten nähneet ennenkin. Sinä johdatit minut Naka-siskosi luo, kun hän oli huonossa kunnossa.


Kira: *kömpii ulos kellosta* Niinpä taisinkin. En edes muistanut enää.



Kira: Sitä unohtaa kaikenlaista, kun ei enää elä.



Kira: *lähtee kävelemään päättäväisesti poispäin Sofiesta* Mutta nyt kun kerran lähdimme utelulinjalle,



Kira:  niin kerrohan, miten löysit minut.



Sofie: *sipsuttaa kellosepän perässä* Ystäväni Amanda osasi kertoa, missä asut.



Sofie: Hänkin oli ennen haamu. Olet varmaan tavannut hänet joskus.

Kira: Vai niin. Amanda on siis vihdoin päässyt takaisin elävien joukkoon.


Kira: Hyvä, etten kirjoittanut loitsureseptiä turhaan.



Sofie: *silmät laajenevat* Sinäkö sen reseptin annoit..?



Kira: Niin tietysti. Ei kukaan muu haamu voisi tietää niin voimakasta loitsua.



Kira: Kävin kirjoittamassa sen Amandan kihlatulle, kun kuulin tytön vaipuneen haamudepressioon.


Kira: En olisi tehnyt sitä, ellen olisi pitänyt Amandaa kaupungin ainoana siedettävänä haamuna. Hän tuli juttelemaan kanssani usein.


Kira: Amanda oli niin hölmö ja kiltti, että hänen seuransa tuntui suorastaan miellyttävältä. Harva haamu osaa olla yhtä ystävällinen.


Sofie: *yrittää pysyä edelleen kellosepän kannoilla* Olemme valtavan kiitollisia, että autoit häntä. 



Sofie: Varsinkin Amandan kihlatulle tekosi merkitsee suunnattomasti. En ole koskaan nähnyt häntä yhtä onnellisena kuin nyt 

Kira: Jätä kiittelyt sikseen, en tehnyt sitä niiden takia. 


Kira: Se oli vain palvelus haamulta haamulle, ei sen enempää.



Sofie: Y-ymmärrän... No, Amanda on joka tapauksessa iloinen avustasi.



Sofie: *tokaisee varovasti* Saanko muuten udella, minne olet menossa..?



Kira: Hakemaan näitä. *kiskaisee tikkaat esiin kaapin takaa*



Kira: Kello on taas pysähtynyt, joten täytyy vähän kunnostaa sitä. 



Kira: En pysty ikinä nukahtamaan, jos en kuule sen raksutusta.

Sofie: Aivan, ymmärrän.



Kira: No, voisitko jo vihdoin kertoa, miksi olet ylipäätään täällä?



Kira: *kävelee Sofien ohi nyrpeästi* Jos minä olen jotain haamuna olosta oppinut, niin sen, että haamuja ei tulla koskaan tapaamaan ilman omaa lehmää ojassa.

Sofie: *hieman kiusaantuneena* Niin, no... Kyllä minulla olisi yksi pieni pyyntö.



Kira: *asettaa tikkaat nojaamaan kellotauluun* Ja mikähän pyyntö?

Sofie: Pyyntö koskee Kelviniä...


Kira: Tappajaani vai? Sepäs mukavaa. Mitä Kelvinistä?

Sofie: Toivoisin, että voisit harkita peililoitsun purkamista.


Sofie: Ymmärrän, että koit oikeudeksesi kostaa hänelle tekonsa, mutta Kelvin ei surmannut sinua omasta tahdostaan. Hän on vasta lapsi, ja peililoitsu oli aika julma ratkaisu 


Kira: *jähmettyy* Hetkinen nyt. 


Kira: *kääntyy katsomaan Sofieta ällistyneenä* Luuletko siis, että minä olisin langettanut sen peililoitsun Kelvinin ylle?

Sofie: Häh..?


Sofie: *tuijottaa kelloseppää tyrmistyneenä* Etkö sinä muka tehnyt sitä?

Kira: En.


Kira: *toteaa synkästi* Sen teki Naka.



Kommentit

  1. HOLY SHIT EN OSANNUT ODODTTAA TOTA LOPPUA OLLENKAAN!
    Also, Kira on mun uus suosikki hahmo. Se on niin sassy❤️

    VastaaPoista
  2. Odotan aina hetken, että näitä osia kertyy ja tuun sit lukemaan paljon kerralla, koska siinä pääsee niin paljon intensiivisemmin tarinan kulkuun kyytiin! Nyt luin viisi viimeisintä ja voin sanoa vain VAU!!❤️ Aivan upeita lukuja kaikki, ihanan selkeää tekstiä, aivan mahtavia kuvia joka ikinen tarinan kuva ja tarina etenee niin luontevasti! Ja tää luvun loppu oli niin jännittävä etten voi ees kuvitellakaan mitä tapahtuu Dexterille pikku Nakan yllättävissä käsissä 8)) ihan huippuu miten laadukkaasti jaksat tehdä näitä! Oon vain niin iloinen kun oot jaksanu kaikki nää vuodet sekä pitää blogia, että instaa ja elää elämääsi! Ihan huippua!

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin sillee wah kun luin ton lopun :D aivan mahtava jälleen!!

      Poista
  4. NO NIIN, taisinkin edellisessä kommentissani mainita jotakin siitä, että epäilen vahvasti Nakan empaattisuutta ja halua auttaa, ja näinhän tässä sitten kävi :'D Ihana juonenkäänne, hymyilen täällä itsekseni, kun nautin tarinankerronnastasi jälleen kerran niin paljon.

    Nyt, kun bingesin kaikki vanhat tarinat läpi, olen entistä enemmän innoissani uusista luvuista. Olen edelleen aivan rakastunut kaikkien nukkejesi hahmoihin. Uudelleenlukeminen teki sellaisen olon kuin palaisi kotiin ;-; <3

    Onpas tosiaan jännittäväksi käymässä. Kiran hahmo on aivan ihana, pitäisihän sitä nyt kuolleiden rauhassa levätä. Kohtuutonta tällainen :'D Nautin muuten kovasti tuosta kellosta, se on konseptina aivan ihana.

    Saapa nähdä, mihin tämä vielä menee. Nakan motiivit voivat olla melkein mitkä vain. Jos tyttö on yhtään innoissaan puolustamassa kuollutta sisartaan, niin huonompi homma. Jään pitämään peukkuja Keljulle, edelleenkin lempparikaksikko! <3

    VastaaPoista
  5. Oon melkein sanaton!
    Aivan uskomattoman luonteva ja mukaansa nappaava KT taas :o
    Rakastan kuvakulmien vaihtelua ja rekvisiittaa, ja varsinkin se kello on aivan ihana!

    Jotenkin arvasin tuon että Naka olisi tämä loitsun langettaja, ja niinhän siinä kävi xD
    Odotan innolla mihin suuntaan tarina kääntyy, tämän lopun paljastuksen vuoksi 8)
    Also Kirasta tais just tulla mun yks suurimmista suosikeista kokoelmastasi <3

    VastaaPoista
  6. Uuuu kuinka jännää! Luin just tän tarinan pari viimesintä multa ohi mennyttä osaa (kun nyt pitkästä aikaa keksin hiippailla täällä blogien puolella) ja nyt ootan taas ihan innoissani seuraavaa osaa! Nakasta ja Kirasta on kehkeytynyt mun poissa ollessani tosi mielenkiintonen kaksikko, enkä malta oottaa nähdä miten Keljulle käy!

    Näitä viimeisimpiä osia lukiessa mun into omien nukkejen hahmojen kehittelyyn heräili taas vähän, mikä on aina piristävä juttu. Kanssanukkeilijat voi kyllä olla loistava inspiraation lähde! Nukkeilun tarinan- ja hahmojenkehittelypuoli on kovin viihdyttävää ja muiden luomukset saa aina mielenkiinnon omiakin juttuja kohtaan kohoamaan, mistä on kyllä sanottava suuret kiitokset näin jatkuvan motivaationpuutteen keskellä!

    VastaaPoista
  7. Tää on ihan täydellinen!
    En oikeesti malttais oottaa seuraavaa osaa, koska jännitän sitä mitä tässä käy. Toivon vaan et Kelvin ja Juliet selviää tosta.
    Toi loppu tuli ihan puun takaa, mikä teki tästä entistäkin täydellisemmän. ❤️
    Nyt vaan oottaa seuraavaa osaa.

    VastaaPoista
  8. APUA! Tää menee niin jännäksi että en ehkä kestä!
    kira onkin ollut mukana kuvioissa jo saikaisemmin, tosin vain haamuna, vitsit miten pitkälle oot nää osat suunnitellut! Ja toi loppu, mikä plot twist.
    Tykkään kiran hahmosta älyttömästi, kiltiltä näyttävä tyttö onkin aika kylmä. Jotenkin nää sun pahikset ja tympeämmät hahmot vetoaa muhun x)

    VastaaPoista
  9. Bam bam baaa! Olipa viimeinen lause plot twisti :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti