Kellosepän tarina, luku 20

(Edellinen osa kannattaa katsoa muistin virkistykseksi täältä: klik! )

picfic: Loitsu

Sofie: *kävelee paikalle Dexterin kanssa* Hei, Travon.

Sofie: Miten keitoksen kanssa sujuu?

Dexter: *virnistää* Toivottavasti hyvin, sillä täällä olisi yksi malttamaton haamupotilas, joka haluaisi maistaa sitä.

Travon: Ai, te palasittekin jo. Sehän oli nopeaa.

Dexter: Haamun työntäminen pyörätuolilla käy yllättävän rivakasti. Ei ole ainakaan painava lasti.

Travon: No, miten Amanda voi? Miltä hän näyttää?

Sofie: *huokaisee* Hän on aivan väritön ja kalpea.

Sofie: *näkee Amandan harmaan ruumiin* Aivan kuin hänet olisi tehty jäästä.

Travon: *huolestuneena* Niin tietysti. Onneksi sille tulee pian loppu.

Sofie: Toivotaan niin.

Sofie: *ottaa kaulakorun* Nyt täytyy enää vain lisätä riutujauute seokseen.

Sofie: Tässä kestää tuskin kauaa. Dexter toi vasaran mukanaan, joten saamme tämän hajotettua hetkessä.

Travon: Hienoa.

Lili: *ilmestyy yhtäkkiä pojan taakse* Travon.

Travon: *vilkaisee yllättyneenä olkansa yli* Lili?

Sofie: Ai, hei Lili!

Dexter: Terve, Lilleroinen! Mitäs sinä täällä teet?

Lili: Hei kaikki. Olen vain ohikulkumatkalla töistä. Ajattelin poiketa tätä kautta, jotta voisin jutella Travonin kanssa.

Lili: Olisiko sinulla hetki aikaa puhua kanssani, Travon?

Travon: *pysyy tovin hiljaa*

Travon: No, meillä on tässä kyllä aika kriittinen vaihe meneillään...

Sofie: Mene vain, Travon. Me hoidamme liemen sillä välin valmiiksi.

Travon: Hm, hyvä on. 



~     ~     ~ 

Lili: Kuulin Sofielta, mitä Celesten kanssa tapahtui.

Lili: Olit kuulemma saanut hänet tunnustamaan, että se haamulta saatu loitsuresepti on aito. Siksi koin velvolliseksi tulla pyytämään sinulta anteeksi, että epäilin sen toimivuutta.




Travon: *hieman hämillään* Ai... no, anteeksipyyntö hyväksytty.

Lili: Haluan myös sanoa, että... *epäröi hetken* ...että olen iloinen puolestasi.

Lili: Olen käyttäytynyt lapsellisesti siitä lähtien, kun kerroit minulle siitä reseptistä. Se teki minut kai vain hieman kateelliseksi Melodyn kohtalon takia.




Lili: Mutta nyt ymmärrän olevani vilpittömästi iloinen siitä, että saat Amandan takaisin. Amanda vaikuttaa hienolta tytöltä, ja te kaksi todella ansaitsette toisenne. *hymyilee ujosti*




Travon:  Kiitos, arvostan sanojasi. *mumisee hiljaa* Ja kai tässä olisi itselläkin peiliin katsomisen paikka, sillä en minäkään ole käyttäytynyt asiallisesti sinua kohtaan.

Travon: Olen pahoillani, että loukkasin sinua. Lauoin silloin grillijuhlissa typeriä syytöksiä sinun ja Melodyn menneisyydestä, vaikkei koko asia minulle kuulunut.

Lili: Äh, ei se mitään. Pääasia, että olemme sujut.

Lili: Miten olisi jälleen muodollinen kättely sovinnon elkeenä?

Travon: Sopii hyvin.

~     ~     ~

Hetkeä myöhemmin...

Sofie: Noniin, eiköhän aloiteta.

Travon: Muista olla huolellinen.



Sofie: *nostaa liemen varovasti Amandan huulille*




Travon: *levottomana* No, miltä hän näyttää? Tapahtuuko jotain?

Sofie: Älä nyt hoppuile, en ole vielä valmis.

Sofie: Nyt pikari on tyhjä. Ainakaan toistaiseksi ei näy mitään muutosta.

Travon: Hnghh, miksei se tehoa? Sen pitäisi toimia, teimme kaiken oikein. Sofie, miltä hän näyttää?

Dexter: Rauhoitu, Travon. Tässähän on ehtinyt kulua vasta viisi sekuntia.

Sofie: Hetkinen, odottakaas.

Sofie: *tuijottaa Amandaa tarkkaan* Aivan kuin...

Travon: Mitä?

Sofie: Aivan kuin hän haihtuisi...

Travon: Haihtuisi? Etkö näe häntä enää?

Sofie: Vain ääriviivat, ja nekin sumenevat koko ajan.

Sofie: *hipaisee hämillään tuolia* Mistähän on kyse? Hän vain...katosi?

Travon: *kiristää hampaitaan hermorauniona* Voi hitto, mitä jos se noidan paskiainen huijasi meitä?

Sofie: Ei nyt kiirehditä mihinkään johtopäätöksiin.

Dexter: Meidän ei auta kai muu kuin jäädä odottelemaan, että jotain tapahtuu. Ehkä Amanda ilmestyy lopulta vaaleanpunaisen savun keskeltä tai tipahtaa taivaasta syliimme.

Sofie: Dexter on oikeassa. Täytyy vain pysyä kärsivällisinä.

Travon: Hmh, hemmetti.

Travon: Ei sitten muuta kuin odottelemaan...

Kello 3.00 aamuyöllä:

Travon: *istuu hievahtamatta paikallaan*

Sofie: Travon...

Sofie: *hieroo unisena silmiään* Olemme odotelleet jo melkein koko yön. Mitä jos mentäisiin nukkumaan ja yritettäisiin myöhemmin uudestaan? Naka odottaa meitä jo varmasti kotiin.

Travon: *toteaa värittömästi* Menkää vain. Minä jään tänne.

Dexter: Älä viitsi, hyvä mies. Näytät umpikuolleelta noiden silmäpussiesi kanssa. Mennään kaikki nyt vaan koisimaan.

Travon: *terävästi* Minä en lähde, onko selvä? Jään tänne odottamaan. Nähdään sitten aamulla.

Sofie: Kuten haluat. *hipaisee rohkaisevasti pojan olkapäätä* Koeta pärjätä.

Sofie & Dexter: *laahustavat uupuneina kotiin*

Travon: *huokaisee* Ole kiltti, Amanda.

Travon: Minulla on sinua niin järjetön ikävä. Et voi edes uskoa, miten paljon kaipaan sitä sinun aurinkoista hymyäsi ja hölmöjä tarinoitasi.

Travon: Jos tämä loitsu ei toimi, minulla ei ole hajuakaan, mitä minun pitäisi tehdä.

Travon: Minulla ei ole aavistustakaan, miten saisin sinut takaisin...




Travon: *vilkaisee nousevaa aurinkoa ja mutisee* Tulee jo aamu.

Travon: Ole kiltti, Amanda. Ole niin kiltti.

Travon: Tule jo takaisin.

Travon: *painaa katseensa maahan* Äh, ketä minä oikein yritän huijata? Olen istunut täällä jo koko pahuksen yön.

Travon: *hautaa kasvot epätoivoisena käsiinsä* Voi helvetin helvetti! Miksei tämä voi onnistua? Olimme jo niin lähellä!

Travon: Niin lähellä...

Amanda: Voi Travon, sinun olisi pitänyt pukea enemmän päällesi. Vilustut vielä, senkin höpsö!

Amanda: Tässä, tämä lämmittää.  *asettaa peiton pojan harteille*

Travon: *laskee kätensä järkyttyneenä*

Amanda: Onneksi löysin sinut viimein. Hämärässä on vaikea suunnistaa, kun kaikki puut näyttävät ihan samalta. ^-^'

Travon: *tuijottaa lasittuneena eteensä*

Amanda: Minulla oli kerrassaan erikoinen yöseikkailu! Heräsin yhtäkkiä keskellä metsää, jossakin kovalla kalliolla, vaikken muista ollenkaan, miten olin sinne päätynyt.

Amanda: Sitten etsin tieni kotiin ja soitin ovikelloa. Sofie ja Dexter avasivat oven ja näyttivät siltä kuin olisivat nähneet aaveen! He antoivat minulle kuivat vaatteet ja neuvoivat, mistä löytäisin sinut.

Amanda: Olen kuulemma ollut kauan poissa.

Travon: *katsoo epäuskoisena taakseen, sanomatta sanaakaan*

Amanda: Onko kaikki kunnossa? *tutkailee Travonia huolissaan* Näytät jotenkin pelästyneeltä.

Travon: S-sinä...

Travon: *kuiskaa* En voi uskoa... O-oletko se todella sinä?

Amanda: *naurahtaa* Tietysti olen! Kukas muukaan?

Travon: *kaappaa tytön halaukseen*

Travon: Ei ole totta... *tiukentaa otettaan* Ei voi olla totta..

Travon: En voi uskoa, että olet oikeasti siinä.

Amanda: *hymyilee* Kyllä minä tässä ihan oikeasti olen.

Amanda: Enkä ole lähdössä minnekään.