Kellosepän tarina, luku 20



(Edellinen osa kannattaa katsoa muistin virkistykseksi täältä: klik! )


picfic: Loitsu








Sofie: *kävelee paikalle Dexterin kanssa* Hei, Travon.



Sofie: Miten keitoksen kanssa sujuu?




Dexter: *virnistää* Toivottavasti hyvin, sillä täällä olisi yksi malttamaton haamupotilas, joka haluaisi maistaa sitä.



Travon: Ai, te palasittekin jo. Sehän oli nopeaa.

Dexter: Haamun työntäminen pyörätuolilla käy yllättävän rivakasti. Ei ole ainakaan painava lasti.



Travon: No, miten Amanda voi? Miltä hän näyttää?



Sofie: *huokaisee* Hän on aivan väritön ja kalpea.


Sofie: *näkee Amandan harmaan ruumiin* Aivan kuin hänet olisi tehty jäästä.



Travon: *huolestuneena* Niin tietysti. Onneksi sille tulee pian loppu.



Sofie: Toivotaan niin.



Sofie: *ottaa kaulakorun* Nyt täytyy enää vain lisätä riutujauute seokseen.



Sofie: Tässä kestää tuskin kauaa. Dexter toi vasaran mukanaan, joten saamme tämän hajotettua hetkessä.



Travon: Hienoa.

Lili: *ilmestyy yhtäkkiä pojan taakse* Travon.


Travon: *vilkaisee yllättyneenä olkansa yli* Lili?



Sofie: Ai, hei Lili!

Dexter: Terve, Lilleroinen! Mitäs sinä täällä teet?


Lili: Hei kaikki. Olen vain ohikulkumatkalla töistä. Ajattelin poiketa tätä kautta, jotta voisin jutella Travonin kanssa.



Lili: Olisiko sinulla hetki aikaa puhua kanssani, Travon?

Travon: *pysyy tovin hiljaa*


Travon: No, meillä on tässä kyllä aika kriittinen vaihe meneillään...

Sofie: Mene vain, Travon. Me hoidamme liemen sillä välin valmiiksi.



Travon: Hm, hyvä on. 



~     ~     ~ 


Lili: Kuulin Sofielta, mitä Celesten kanssa tapahtui.



Lili: Olit kuulemma saanut hänet tunnustamaan, että se haamulta saatu loitsuresepti on aito. Siksi koin velvolliseksi tulla pyytämään sinulta anteeksi, että epäilin sen toimivuutta.




Travon: *hieman hämillään* Ai... no, anteeksipyyntö hyväksytty.



Lili: Haluan myös sanoa, että... *epäröi hetken* ...että olen iloinen puolestasi.



Lili: Olen käyttäytynyt lapsellisesti siitä lähtien, kun kerroit minulle siitä reseptistä. Se teki minut kai vain hieman kateelliseksi Melodyn kohtalon takia.




Lili: Mutta nyt ymmärrän olevani vilpittömästi iloinen siitä, että saat Amandan takaisin. Amanda vaikuttaa hienolta tytöltä, ja te kaksi todella ansaitsette toisenne. *hymyilee ujosti*




Travon:  Kiitos, arvostan sanojasi. *mumisee hiljaa* Ja kai tässä olisi itselläkin peiliin katsomisen paikka, sillä en minäkään ole käyttäytynyt asiallisesti sinua kohtaan.



Travon: Olen pahoillani, että loukkasin sinua. Lauoin silloin grillijuhlissa typeriä syytöksiä sinun ja Melodyn menneisyydestä, vaikkei koko asia minulle kuulunut.

Lili: Äh, ei se mitään. Pääasia, että olemme sujut.


Lili: Miten olisi jälleen muodollinen kättely sovinnon elkeenä?

Travon: Sopii hyvin.





~     ~     ~

Hetkeä myöhemmin...


Sofie: Noniin, eiköhän aloiteta.

Travon: Muista olla huolellinen.



Sofie: *nostaa liemen varovasti Amandan huulille*




Travon: *levottomana* No, miltä hän näyttää? Tapahtuuko jotain?



Sofie: Älä nyt hoppuile, en ole vielä valmis.



Sofie: Nyt pikari on tyhjä. Ainakaan toistaiseksi ei näy mitään muutosta.



Travon: Hnghh, miksei se tehoa? Sen pitäisi toimia, teimme kaiken oikein. Sofie, miltä hän näyttää?



Dexter: Rauhoitu, Travon. Tässähän on ehtinyt kulua vasta viisi sekuntia.

Sofie: Hetkinen, odottakaas.


Sofie: *tuijottaa Amandaa tarkkaan* Aivan kuin...

Travon: Mitä?


Sofie: Aivan kuin hän haihtuisi...

Travon: Haihtuisi? Etkö näe häntä enää?


Sofie: Vain ääriviivat, ja nekin sumenevat koko ajan.



Sofie: *hipaisee hämillään tuolia* Mistähän on kyse? Hän vain...katosi?



Travon: *kiristää hampaitaan hermorauniona* Voi hitto, mitä jos se noidan paskiainen huijasi meitä?

Sofie: Ei nyt kiirehditä mihinkään johtopäätöksiin.


Dexter: Meidän ei auta kai muu kuin jäädä odottelemaan, että jotain tapahtuu. Ehkä Amanda ilmestyy lopulta vaaleanpunaisen savun keskeltä tai tipahtaa taivaasta syliimme.

Sofie: Dexter on oikeassa. Täytyy vain pysyä kärsivällisinä.


Travon: Hmh, hemmetti.



Travon: Ei sitten muuta kuin odottelemaan...






Kello 3.00 aamuyöllä:

Travon: *istuu hievahtamatta paikallaan*

Sofie: Travon...


Sofie: *hieroo unisena silmiään* Olemme odotelleet jo melkein koko yön. Mitä jos mentäisiin nukkumaan ja yritettäisiin myöhemmin uudestaan? Naka odottaa meitä jo varmasti kotiin.



Travon: *toteaa värittömästi* Menkää vain. Minä jään tänne.



Dexter: Älä viitsi, hyvä mies. Näytät umpikuolleelta noiden silmäpussiesi kanssa. Mennään kaikki nyt vaan koisimaan.



Travon: *terävästi* Minä en lähde, onko selvä? Jään tänne odottamaan. Nähdään sitten aamulla.


Sofie: Kuten haluat. *hipaisee rohkaisevasti pojan olkapäätä* Koeta pärjätä.




Sofie & Dexter: *laahustavat uupuneina kotiin*



Travon: *huokaisee* Ole kiltti, Amanda.



Travon: Minulla on sinua niin järjetön ikävä. Et voi edes uskoa, miten paljon kaipaan sitä sinun aurinkoista hymyäsi ja hölmöjä tarinoitasi.



Travon: Jos tämä loitsu ei toimi, minulla ei ole hajuakaan, mitä minun pitäisi tehdä.



Travon: Minulla ei ole aavistustakaan, miten saisin sinut takaisin...




Travon: *vilkaisee nousevaa aurinkoa ja mutisee* Tulee jo aamu.



Travon: Ole kiltti, Amanda. Ole niin kiltti.



Travon: Tule jo takaisin.



Travon: *painaa katseensa maahan* Äh, ketä minä oikein yritän huijata? Olen istunut täällä jo koko pahuksen yön.



Travon: *hautaa kasvot epätoivoisena käsiinsä* Voi helvetin helvetti! Miksei tämä voi onnistua? Olimme jo niin lähellä!



Travon: Niin lähellä...



Amanda: Voi Travon, sinun olisi pitänyt pukea enemmän päällesi. Vilustut vielä, senkin höpsö!



Amanda: Tässä, tämä lämmittää.  *asettaa peiton pojan harteille*



Travon: *laskee kätensä järkyttyneenä*

Amanda: Onneksi löysin sinut viimein. Hämärässä on vaikea suunnistaa, kun kaikki puut näyttävät ihan samalta. ^-^'



Travon: *tuijottaa lasittuneena eteensä*

Amanda: Minulla oli kerrassaan erikoinen yöseikkailu! Heräsin yhtäkkiä keskellä metsää, jossakin kovalla kalliolla, vaikken muista ollenkaan, miten olin sinne päätynyt.



Amanda: Sitten etsin tieni kotiin ja soitin ovikelloa. Sofie ja Dexter avasivat oven ja näyttivät siltä kuin olisivat nähneet aaveen! He antoivat minulle kuivat vaatteet ja neuvoivat, mistä löytäisin sinut.



Amanda: Olen kuulemma ollut kauan poissa.

Travon: *katsoo epäuskoisena taakseen, sanomatta sanaakaan*



Amanda: Onko kaikki kunnossa? *tutkailee Travonia huolissaan* Näytät jotenkin pelästyneeltä.

Travon: S-sinä...


Travon: *kuiskaa* En voi uskoa... O-oletko se todella sinä?



Amanda: *naurahtaa* Tietysti olen! Kukas muukaan?



Travon: *kaappaa tytön halaukseen*



Travon: Ei ole totta... *tiukentaa otettaan* Ei voi olla totta..



Travon: En voi uskoa, että olet oikeasti siinä.



Amanda: *hymyilee* Kyllä minä tässä ihan oikeasti olen.



Amanda: Enkä ole lähdössä minnekään.


Kommentit

  1. Eka? xD

    Aivan mahtava osa jälleen!
    Kiva saada Amanda taas kuvoihin, on se vaan niin suloinen :D
    Oli myös Lilyäkin pitkästä aikaa kiva nähdä :3
    Eikö samalla liemellä voinut Melosya herättää, näytti lientä olevan aika paljon🤔

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis sitä amandan korussa olevaa jauhetta oli vaan yhden haamun herättämiseksi c:

      Poista
  2. Äähh... vihdoinkin Amanda is bäck. Oon oottanu tätä toosi kauan❤❤ ihana osa

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

  4. Kertakaikkiaan ihana osa <3 tätä jälleennäkemistä on odotettu ja nyt kun se viimeinkin tapahtui tulin miltei itkeneeksi ilosta :) Hienoa että Amanda palasi takaisin:)

    VastaaPoista
  5. Äääw niin ihana!❤️❤️❤️ Oon lukenu joka osan!❤️❤️❤️ Ihana saada Amanda takaisin oon jännityksellä oottanut sitä! ❤️❤️

    VastaaPoista
  6. Todella kauniita kuvia ja muutenkin ihana osa! ❤️❤️

    VastaaPoista
  7. Aaaww💓 Travn ja Amanda on niin söpöjä 😍 Mut ei se mitään jos et jaksa kokoajan kuvata 😄 Mutta taas ihan sika ammattimaisia kuvia, aivan upeita ❤💙💚💛🧡💜🖤 Tiiätkö muuten, kun uuden blogisi linkissä on että vain kutsutuille öukijoille,ja en pääse sinne 🤔

    VastaaPoista
  8. ihaa tarinaa enkestä amanda on vihdoinkin täällä taaas!1! jatkuukokahan tää vielä haluun tietää xenasta lisäää :D

    VastaaPoista
  9. taas upee tarina! kuvat oli tosi hienoja ja värimaailma oli tosi ihana tunnelma muutenkin. tuleeks vielä jatkoa mitä Kelvinille ja Julietille kuuluu? ja kuka kirjoitti Travonille sen reseptin??
    Amanda on niin ihana!!

    VastaaPoista
  10. Aaah voi kuinka ihana loppu tälle kappaleelle :,) Rakastan näitä sun kuvatarinoita kun ne on niin huolella tehtyjä ja jokainen kuva on upea mestariteos��

    VastaaPoista
  11. Apuaaaaaa miten ihana osa💗💗

    VastaaPoista
  12. Kerrassaan ihana osa ;___; tuli melkein kyynel silmäkulmaan ku toi loppu erityisesti oli niin kaunis! Oon oottanu yhtä kovasti ku Travon Amandan paluuta ja nyt se on taas täällä <3

    VastaaPoista
  13. Rakastan tätä tarinaa ♡ olet niin luova !

    VastaaPoista
  14. Öää itken!!?? ;___; Aivan hirveen ihana osa!! <3 En kestä että ne sai vihdoin pelastettua Amandan, niinku oon oottanu tätä niin kauan!! ;___; Oot aivan käsittämättömän taitava, tää tarina on upee!

    VastaaPoista
  15. Apua mulla tuli melkein itku! en ehkä kestä kun amanda tulee kietomaan tuon viltin Travonin päälle ja kertomaan omalla ihanan innostuneella ja viattomalla tavallaan yöseikkailustaan. En ehkä kestä, Amanda on ollut yks mun lempihahmoista niin pitkään. Toi vika kuva ja lause sai mut ihan liikutuksen partaalle.
    Mä jään tänne lueskelemaan tätä uudelleen ja itkeskelemään :D

    ps. erityismaininnan ansaitsevat Sofien söpöt kengät ja Lilin superihana mekko!

    VastaaPoista
  16. Jotenkin ihanaa, aloin seuraamaan tätä tarinaa vaikka kuinka monta vuotta sitten ja vaikka itselläni nuket vähän ovatkin jääneet niin tämän luen aina säännöllisesti läpi. Nyt on Amanda pelastettu ja mun lapsuus pelastettu.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti